Joka päivä täytyy tehdä valintoja, varsinkin nuorten suurimpiin valintoihin kuuluu oman ammatin ja työpaikan valinta. Trendikästä on tulla yrittäjäksi, oman työnsä pomoksi, tarjota palveluja kunnille. Olemmeko unohtamassa "tavallisen duunarin", joka on kunnalla töissä? Työ on yhtä arvokasta kuin yrittäjänä oleminen, samaa työtä tehdään, työpaikka vaan on eri.

Sosiaali- ja terveyspuolella työ on rankkaa, mutta myös palkitsevaa. Kaikille halukkaille työntekijöille ei yksityisellä puolella ole töitä, ja tarvetta tulee olemaan myös kunnallisella puolella. Suurin vedenjakaja työpaikkojen välillä tulee olemaan palkka. Ihmiset haluavat entistä enemmän palkkaa, koskaan ei olla tyytyväisiä siihen mitä on. Kunnan työpaikkoja pidetään epäluotettavina, koska työpaikka voi mennä kiristyneen budjetin takia. Sama tosin pätee yksityiselläkin puolella.

Minulle työ ei ole vain rahan hankkimista, vaan kanssaelämistä niiden ihmisten kanssa, joita autan. Minulle riittää tämänhetkinen toimeentuloni ja työni, josta pidän. Tällä hetkellä haluan olla "tavallinen duunari" sillä tiedän, että tulevaisuudessa minun ei tarvitse alkaa perustaa yritystä. Töitä on muutenkin tarjolla. Nykyään kaikki pitäisi saada nyt ja heti, mutta uskokaa hiljaa hyvää tulee. Jos johtajan paikka ei heti aukene, niin muutamien vuosien ahertamisen jälkeen se voi avautua.

Tulevaisuudessakin haluan olla ihmisten parissa töissä. Olivat he sitten nuoria tai vanhoja, sillä teen yksilöllistä työtä omalla persoonallani, vaikka työ olisi tiimityötä. Riittää, että työpaikka ja työ on mieluinen, sillä rahaa parempi "palkka" on onnellinen vanhuksen hymy tai nuoren iloinen onnistumisen kirkaisu. Haluan olla ihmiselle ihminen, en vain rahaa tienaava robotti. Jos minusta joskus tulee johtaja, niin se tulee aikanaan. Onhan minulla noin 40 vuotta aikaa olla työelämässä, kunhan saan ensin kouluni käytyä loppuun. Luulen, että siinä ajassa kerkiää tapahtumaan työelämässä vaikka mitä.