Rohkenen epäillä, ettei kukaan liity ammattiliittoon varmuusvälineen vuoksi tai että kyseessä olisi kovinkaan suuri järjestäytymishoukutin. Jos tahdotaan houkutella nuoria jollakin, törmätään siihen tosiasiaan, että tällä hetkellä on kewliä, että napa näkyy ja seuraavalla hetkellä ay-liikkeen mainoskrääsä, ainakin toivottavasti. Ilkeät kielet kyllä kuiskuttelevat liittojen tulevan vuoden jäljessä muotioikkujen käyttöönotossa.

Mitä sitten nuorille pitäisi tarjota? Tähän kysymykseen kolumnisti Sihvonen ei vastaa.

Me nuorisoasioista liitoissamme vastaavat taas yritämme vastata. Vappumarssit ja työväenlaulut olivat silloin joskus ja niistä on jatkuvissa trendimuutoksissa eläville telttapöksyille turha edes mainita. Jotakin muuta on kehitettävä, sillä 70-luvulta nuorisolle kelpaavat vain epämukavat housut, jotka paljastavat turhan paljon kantajansa alusvaatetuksesta.

Ennen oli ennen ja nyt on nyt.

Vaikka it-bisnes ei tarjoa edes kovin suurta osaa työpaikoista, sen painoarvo pelkästään kansantaloudessa pitää sen otsikoissa. Niinpä järjestäytyminen sillä alalla saisi aiheuttaa enemmän toimia liitoissa. Kuka järjestäisi maisterin, insinöörin, asentajan ja lukiolaisen, jonka titteli on Software Designer ja jotka työskentelevät samassa yrityksessä? He eivät osoita perinteiseen järjestäytymiseen pienintäkään mielenkiintoa. Nykyajan akateemiset palkansaajat vierastavat puhetta työväenliikkeestä. Eiväthän he käytä haalariakaan.

"Jollei jokin asia miellytä, vaihdan työpaikkaa." Ehkä työvoimapula pelastaa vielä pitkään nämä kahvipöydässä kommentoineen tuttavani.

Tulin kysyneeksi, mahtaako tämäkään Nokian palkollinen kuulua ammattiliittoon. Vastaus oli "ei" ja perustelu "tarpeeton". Palkalla tulee toimeen ja Loimaan kassasta saa tarvittaessa työttömyysturvan.

Miten kertoa edes muista yhteiskunnallisista asioista, kun politiikka nuorison mielestä on vallanhimoisten syöpäläisten puuhastelua ja päätökset ja muutokset tulevat 20 vuotta myöhässä tarpeeseen nähden?

Muutosnopeuden tulisi olla mielessä ay-liikkeessäkin, sillä liitot eivät vielä haise nuorison mielestä muun systeemin lailla. Tulikoe on liitoilla siis vasta edessä.

Kaikille ei enää kerrota kotona, että liittoon pitää kuulua. Totesin noin 18-vuotiaiden koulukavereideni kanssa keskusteltuani, että useammankin liiton esittelymateriaalia olisi saanut pitää mukana. Tauoilla paljastui pätkätyöläisen arki.

Ehkäpä keskustelun aloitukseksi nuorempien kanssa pitäisikin ottaa latteuksien sijaan kysymys "mihinkäs liittoon sinä kuulut?"

Pääsyy liittoon kuulumattomuuteen ei ole jäsenyyden hinta eivätkä poliittiset mielipiteet vaan tietämättömyys. Sen ehkäisyssä ei kumeja tarvita vaan työtä.

Marjo Niemenmaa
Kirjoittaja on 26 -vuotias
tamperelainen elektroniikka-asentaja
ja Sähköliiton nuorisovaliokunnan pj