Vuokratyö kuriin
Sanelusta neuvotteluun
Liittonsa ainoana edustajana SAK:n ensi
kesän edustajakokoukseen tuleva Thelma Åkers odottaa kokousta hiukan
jännittyneenä. Edustajakokous on hänelle ensimmäinen, mutta muuta kokemusta
ay-toiminnasta hänellä on runsaasti. Hän on toiminut sekä varapuheenjohtajana että
puheenjohtajana Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistyksessä (SLSY) ja ollut
aktiivisesti mukana, kun yhdistys vaihtoi keskusjärjestöä. Puheenjohtajana hän istui
vuonna 2003 SAK:n hallituksen kokouksissa.
Edustajakokouskeskustelussa esille tulevat asiat ovatkin siksi hänelle ja hänen
ammattiyhdistykselleen kovin tuttuja.
Globalisaation, vuokratyövoiman käytön ja työtahdin
kiristämisen ja joustovaatimusten toimintaympäristössä aiheuttamat muutokset ovat
kaikki asioita, joista SLSY on viime vuosina joutunut vääntämään kättä. Kun liitto
päätti vuonna 2002 siirtyä AKAVAsta SAK:hon, päätöksen takana oli nimenomaan
pyrkimys saada kunnon ote edunvalvontaan näissä kysymyksissä. Lentoemännän ammatti
oli proletarisoitunut, ja yhdistyksessä oltiin sitä mieltä, että työehtojen
dumppausta vastaan oli pakko ruveta taistelemaan.
SAK:ssa meidät otettiin hyvin vastaan ja olemme saaneet sellaista tukea, jota
odotimmekin, hän sanoo nyt.
Moni tosin kohotteli aluksi kulmiaan, kun yhdistyksen edustajat maalailivat edessä
olevia uhkakuvia. Mutta nyt vastaavien ongelmien edessä on moni muukin liitto.
Paperiliiton tilanne tuntuu meistä hyvin tutulta, Åkers nyökyttelee tutun
asian edessä. Työtahti on kiihtynyt dramaattisesti niiden 25 vuoden aikana, kun hän on
ollut alalla.
Vähemmällä väellä tehdään nyt paljon enemmän kuin ennen ja työ on
muuttunut ihan toisenlaiseksi.
Lentoemäntien taistelua ei vielä ole käyty likimainkaan loppuun. Työehtojen
polkeminen kalvaa henkilösuhteita Finnairilla, joka on alan ylivoimaisesti suurin
työnantaja.
Me tiedämme, että Finnairin käyttämän ulkomaisen työvoiman työehdot ovat
surkeat Suomen tasoon verrattuna.
Työehtojen julkisuutta koskevaan kysymykseen odotetaan ratkaisua korkeimmasta
oikeusasteesta tänä keväänä. Yhdistys on voittanut jutun alemmissa oikeusasteissa.
Sen jälkeen voidaan ruveta pyrkimään eteenpäin varsinaisissa neuvotteluissa.
Yleissitovan työehtosopimuksen saaminen on meille selvä voitto, Åkers toteaa.
Nyt seisotaan verrattomasti tukevammalla pohjalla kuin aikaisemmin, kun voitiin vedota
vain Finnairin kanssa sovittuun paikalliseen sopimukseen.
Me olemme olleet aina hyvin joustavia, kun alalla on tapahtunut nopeita
muutoksia. Aina olemme neuvotelleet ja aina on löydetty ratkaisut. Siksi tuntuukin kovin
turhauttavalta, kun joutuu kuuntelemaan työnantajien jatkuvia julkisia valitusvirsiä
joustavuuden lisäämistarpeista. Ainoa todellinen muutos on se, että työnantaja
haluaisi nykyään sanella uusia ehtoja sen sijaan että niistä neuvoteltaisiin. Ja
sitähän me emme ammattijärjestönä voi tietenkään hyväksyä.
Tässäkin asiassa SLSY on samassa tilanteessa kuin moni muukin ammattiliitto ja voi
siksi odottaa vastakaikua edustajakokouskeskustelussa. Etenkin kuljetusalalta.
Toinen meille hyvin ajankohtainen asia on yhteistyö ay-liikkeessä. Me olemme
yhdistyksen johdossa tulleet siihen tulokseen, että tarvitsemme laajempia puitteita. Me
emme pysty hoitamaan edunvalvontaa pienenä, yksittäisenä yhdistyksenä riittävän
tehokkaasti. Olemmekin siksi ryhtyneet selvittämään mahdollisia vaihtoehtoja. Kun
selvitys valmistuu, yhteistyövaihtoehdot menevät jäsenkäsittelyyn. Valtaosa on nyt
kallellaan siihen suuntaan, että yhteistyökumppania ryhdytään hakemaan kuljetusalalta.
Sinnehän me kuulumme, sanoo Thelma Åkers.
Hans Jern