vane.jpg (302 bytes)

ajan.jpg (4918 bytes)

EK:n Seppo Riskin mukaan
hallitus on jopa halunnut antaa
järjestöjen ratkottavaksi
poliittisesti hankalat asiat

Kolmikanta osoittanut toimivuutensa

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johtajan Seppo Riskin mielestä kolmikannalla ja siihen liittyvällä sopimuspolitiikalla on ollut selvästi myönteinen vaikutus Suomen kehitykselle. Sotien jälkeistä EK:n johtaja Seppo Riski ihmettelee Suomen Yrittäjien tunkua tupopöytään, koska tosiasiallisesti valtaosa pienistä ja keskisuurista yrityksistä on EK:n ja sen jäsenliittojen myötä mukana tupopöydässä. Foto: TUULIKKI HOLOPAINENhistoriaa tuntevat tietävät kolmikannan merkityksen. Hänen mukaansa kolmikannalla on yleisesti ottaen päästy parempiin tuloksiin kuin erilaisilla komiteoilla, toimikunnilla tai työryhmillä.

– Osaltaan kolmikannan saavutuksia ovat vakaa talous ja kohtalaisen hyvä kasvu, työttömyyden leikkaaminen sekä työllisyyden kohentuminen – ei tosin kumpaakaan tarpeeksi – ja eläkeuudistuskin saatiin tehtyä ilman suuria katumarsseja, Riski luettelee työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan yhteistyön hedelmiä.

Riski ei ymmärrä tahoja, jotka arvostelevat kolmikantaista asioiden hoitoa pelkästään kolmikannan itsensä vuoksi. Arvostelijoiden mielestä työmarkkinajärjestöt käyttävät valtaa, joka niille ei kuulu. Tai ainakin vaikuttamisen pitäisi kriitikoiden mielestä olla vähäisempää.

– Mielelläni näkisin, että kritiikki kohdistuisi niihin tuloksiin, joita kolmikannalla on saavutettu. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan arvostelijoiden silmätikkuna on ollut menettelytapa. Lisäksi en ole juuri kuullut, että kukaan olisi esittänyt jonkun toisen tavan, jolla voitaisiin päästä parempiin tuloksiin. Kaksi- vai yksikannalla?

Mallilla kyettävä uudistuksiin

EK:n Riski ei kuitenkaan pidä kolmikantaa itseisarvona, vaan sen on hänen mukaansa lunastettava paikkansa joka päivä. Hänen mielestään kolmikanta ei enää ole toimiva malli, jos se ei mahdollista "välttämättömiä uudistuksia" tai se on "jarru kehitykselle". Riski ottaa yhden esimerkin ja sanoo tietävänsä, ettei se tyydytä ammattiyhdistysliikettä.

– Työrauhasääntöjä ei ole kyetty uudistamaan juuri lainkaan. Niiden ajanmukaistamisen tarve on kasvanut sitä huolimatta, että lakkojen määrä on aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna pienentynyt. Kun luin SAK:n tuoretta tulevan vaalikauden tavoiteasiakirjaa, huomasin, että siellä puhuttiin sopimusyhteiskunnan vahvistamisesta. Joten olisikohan luotavissa työrauhasääntöihinkin sellaiset pelisäännöt, että ne todella tukisivat sopimusyhteiskuntaa.

SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen tavoin Riski vakuuttaa, että tulopoliittisten ratkaisujen yhteydessä työmarkkinajärjestöt eivät ole koskaan olleet päättämässä tehdyistä veroratkaisuista, vaan maan hallitus on pitänyt ne omissa näpeissään.

– Totta kai hallitus katsoo, mitä työmarkkinoilla tapahtuu. Mutta veropäätökset eivät ole olleet – eivätkä saa olla – riippuvaisia työmarkkinaratkaisuista. Hallituksen on veropolitiikassaan otettava kokonaistaloudelliset seikat huomioon.

Työmarkkinajärjestöjen vallan määrästä puhuttaessa Riski toteaa, että monta kertaa on käynyt niin, että maan hallitus on suosiolla antanut monia asioita järjestöjen valmisteltavaksi. Usein kyse on ollut niin vaikeista kokonaisuuksista, että hallitus on Riskin mukaan katsonut paremmaksi laittaa järjestöt töihin kuin ryhtyä itse käärimään hihoja.

– Hallitus on sälyttänyt järjestöjen pöytään asioita, jotka ovat saattaneet olla poliittisesti hankalia. Ja sanottu, että yrittäkää te nyt ratkaista tämä ja tämä asia. Asiat eivät siis ole menneet niin päin, että me järjestöinä olisimme ottaneet jotain hallituksen pöydästä. Vaan päinvastoin.

Tässä yhteydessä Riski muistuttaa vanhasta perustotuudesta, että valtatyhjiöllä on taipumus täyttyä.

Kolmikannan suurin virhe Riskin mielestä olisi huokaista ja alkaa ihailla saavutettuja tuloksia. Hänen mukaansa työmarkkinoilla sekä hallituspolitiikassa tarvitaan jatkuvaa vaihtoehtojen etsimistä, jolla suomalaisten yritysten kilpailukyky pystytään ylläpitämään.

Ajankohtaisesta yhteistoimintalain uudistamisesta syntynyttä kiistaa Riski pitää turhana. Hänen mielestään kolmikantaisesti syntynyt lakiesitys pitäisi voida antaa eduskunnalle alkuperäisessä muodossaan.

– Onhan tämä ollut hieman yllättävä tilanne, kun asia on noussut tällä tavalla pöydälle. Totta kai hallituksella on oikeus muuttaa lakiesitystä, mutta tärkeää on myös, että kolmikannassa säilyisi hyvä henki ja luottamus eri osapuolten välillä.

Yrittäjäjärjestö ei mahdu tupopöytään

Yhteistoimintalain valmistelussa Suomen Yrittäjät olivat osin eri linjoilla kuin EK. Muulloinkin, tasaisin väliajoin tulee esille EK:n ja yrittäjäjärjestön välisiä erimielisyyksiä. Riskin mielestä suuria linjaeroja ei kuitenkaan ole.

– Voisi sanoa, että meillä on toimivat yhteistyösuhteet.

Miten se sopii EK:lle, että SY haluaa työmarkkinaosapuoleksi?

– Ei mikään estä SY:tä tekemästä sopimuksia.

Mutta mistä vastapuoli löytyy?

– Se on heidän (SY) asiansa.

Eikö SY ole viestittänyt, että se haluaisi olla osa niin sanottua tupopöytää?

– Jaa, niin taitaa olla.

Mikä on EK:n kanta?

– Olen sitä mieltä, että nykyinen järjestelmä on hyvä. Yrittäjien organisaatio on vähän toisenlainen kuin varsinaisilla työmarkkinajärjestöillä. Mutta korostan sitä, ettei mikään estä SY:tä tekemästä poikkeavia sopimuksia, jos heillä on neuvottelukumppani.

Mutta eihän sellaista ole?

– Se ei ole minun eikä EK:n pulma.

– Tosiasiassa valtaosa pienistä ja keskisuurista yrityksistä on EK:n ja sen jäsenliittojen myötä mukana tupopöydässä. EK:n jäsenistä 96 prosenttia on pk-yrityksiä. Outona pidän sitä, että jotkut poliittiset puolueet ovat ottaneet vaaliohjelmiinsa vaatimuksen SY:n saattamisesta tupopöytään, siis että hallitus päättäisi ketkä neuvottelevat kokonaisratkaisusta. Aika sovjetismia.

"Vähemmän sopimuksia ja järjestöjä"

Työmarkkinoiden järjestökenttä on viime vuosina ollut kovassa muutoksessa. Suuntana on ollut järjestöjen yhdistymiset niin työnantaja- kuin työntekijäpuolella. Nykyinen EK on kerännyt siipiensä suojaan oikeastaan kaikki yksityisen sektorin työnantajajärjestöt.

Riskin mukaan EK:n ja Suomen Yrittäjien yhdistyminen ei kuitenkaan ole vireillä, vaikka molemmat toimivat hänen mukaansa yrittäjyyden ja yritysten puolesta.

EK:n vastapuolella palkansaajakeskusjärjestöjä on kolme; SAK, STTK ja Akava. Riski ei halua ainakaan suoraan sanoa, että myös palkansaajapuolella keskusjärjestöjä pitäisi olla vähemmän, vaan muotoilee kantansa pyöreämmin.

– Saattaa olla, että olisi viisasta, että ammattiyhdistyskentässä olisi suurempia kokonaisuuksia ja vähemmän yksiköitä. Tämä koskee sekä sopimusten että liittojen ja järjestöjen määrää. Mutta en minä tässä asiassa lähde neuvomaan keskusjärjestöjä. Se on niistä itsestään kiinni, haluavatko pitää kolmea keskusjärjestöä, minkälaista yhteistyötä haluavat keskenään ja niin edelleen.

Ihalaisen esitys ei saa kannatusta

SAK:n Lauri Ihalainen ehdotti edellisessä Palkkatyöläisessä, että työmarkkinoiden keskusjärjestöt suosittaisivat yrityksille koko henkilöstön oikeudenmukaisempaa palkitsemista ensi vuonna. Ihalaisen esityksen taustalla on muun muassa se, että tällä toimenpiteellä vauhditettaisiin kotitalouksien kulutuskysyntää tilanteessa, jossa talouskasvu on taittumassa eikä palkansaajille ole voimassa olevan sopimuksen mukaan tulossa palkankorotuksia vuoteen.

Riski ampui Ihalaisen ehdotuksen tuoreeltaan alas Kansan Uutisissa – eikä mieli ole vieläkään muuttunut.

– Emme me tällaisiin suosituksiin lähdetä. Sekä palkansaajien ostovoima että heidän reaaliansionsa ovat kehittyneet paremmin kuin sopimusta tehtäessä arviointiin. Lisäksi yrityksissä on käytössä erilaisia tulospalkkausmalleja. Jos sitten jotain halutaan vielä lisää, siitä on sovittava paikallisesti yrityksen ja henkilöstön välillä.

Harri Järvinen

 

Seppo Riski

Seppo Riski. Foto: TUULIKKI HOLOPAINEN

° Syntynyt Viipurissa 30.8.1943
° Oikeustieteen kandidaatti 1967
° Varatuomari 1972
° Liiketyönantajain Keskusliiton osastopäällikkö 1968–74
° STK:n lainopillinen asiamies 1974–1975
° STK:n osastopäällikkö 1975–1979
° STK:n johtaja 1979–1988
° STK:n varatoimitusjohtaja 1988–1992
° TT:n johtaja 1993–2004
° EK:n johtaja vuodesta 2005
° Luottamustehtäviä muun muassa Työttömyysvakuutusrahastossa, Eläke-Fenniassa ja Eläketurvakeskuksessa

Mikä työssäsi parasta?
– Erilaisten ja haastavien asioiden ja henkilöiden parissa työskentely.
Mikä ottaa päähän?
– Aikapula.
– Outona pidän sitä, että jotkut poliittiset puolueet ovat ottaneet vaaliohjelmiinsa vaatimuksen SY:n saattamisesta tupopöytään, siis että hallitus päättäisi ketkä neuvottelevat kokonaisratkaisusta. Aika sovjetismia, toteaa Seppo Riski. Foto: TUULIKKI HOLOPAINENKuka ilahdutti sinua viimeksi?
– Vaimo.
Oletko tuntenut epäonnistuvasi?
– Olen. Tässä työssä joutuu tekemään kompromisseja.
Onko tupo uskon vai järjen asia?
– Järjen. Tupoja ei tehdä, ellei ole kova tahto.
Oletko aamun- vai illanvirkku?
– Illan.
Kotiruoka vai työpaikkalounas?
– Kotiruoka.
Kävellen vai autolla?
– Kävellen.
Onko paheiden määrä vakio?
– On.
Jos vuorokaudessa olisi 25 tuntia, mihin käyttäisit sen?
– Varmaan lukemiseen.

Palkkatyöläinen 7.11.2006 nro 9/06

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullejutun alkuun

ne339999.gif (51 bytes)