– Meillä kaikki tekevät töitään kuin ennenkin. Emme tiedä, miten tuottavuusohjelma vaikuttaa esimerkiksi henkilöstön määrään, Eira Kemper ja Timo Sandman kertovat.

Osastosihteerinä toimiva Kemper on työpaikkansa luottamusmies ja apulaistarkastaja Sandman Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n Oulun yhdistyksen puheenjohtaja.

Pohjois-Pohjanmaan maistraatti on osa valtionhallintoa. Se ja muut maan maistraatit vastaavat väestötietojärjestelmästä, holhousasioista, kauppa ja –yhdistysrekisteristä sekä veneiden rekisteröinnistä.

Muitakin tehtäviä on, muun muassa mahdollisten avioliiton esteiden selvittäminen.

Eräs tuottavuuteen liittyvä muutos tapahtui vuodenvaihteessa, jolloin maistraatteja yhdistettiin ja kolmen maistraatin nimi muuttui.

Muutoksessa mm. Oulun ja Raahen maistraatit yhdistettiin maakunnan laajuiseksi Pohjois-Pohjanmaan maistraatiksi, jolla on yksiköt Oulussa ja Raahessa sekä palveluyksiköt Pudasjärvellä ja Haapavedellä.

– Yhdistyminen ei vienyt yhtään työpaikkaa, Kemper ja Sandman kertovat.

Pohjois-Pohjanmaan maistraatissa työskentelee päällikön lisäksi 55 työntekijää.

Epävarmuus kalvaa

Vaikka epävarmuus kalvaa mieliä, lakisääteiset työt on pystytty kuitenkin hoitamaan, ja Kemperin mukaan niin että palveluja tarvitsevia asiakkaita ei tarvitse vaivata enempää kuin on tarvetta.

– Minä tarvitsen työssäni aina ahaa-elämyksiä, ja ne tulevat siitä että olemme mahdollisimman joustavia, luottamusmies Eira Kemper sanoo.

Timo Sandman on samoilla linjoilla.

– Jos teen virheitä, en kiellä sitä. En ole täydellinen, hän huomauttaa hymyillen.

Asenne näkyy myös työn tuloksissa, sillä kiitosta on asiakkailta tullut.

– Mieleeni ovat jääneet kukkalähetykset, joita olen saanut, Timo Sandman nauraa.

Sen sijaan työnantajan antamat kiitokset ovat harvinaista herkkua. Ja muutenkin ilmapiiri on kiristynyt, kuten muussakin työelämässä.

– Meillä ei ole sananvaltaa. Työantaja kyllä kohteliaasti kuuntelee meitä, mutta käytännössä se ei vaikuta mitään, Eira Kemper kertoo pitkän kokemuksensa mukanaan tuomalla varmuudella.

Kun Eira Kemper tuli työelämään 1960-luvulla, työntekijöillä ei tuolloin ollut minkäänlaista sananvaltaa asioihin.

– Saimme puheoikeuden 1990-luvulla, mutta nyt ollaan menossa takaisin 1960-luvulle, hän kertoo.

Laki yhteistoimintamenettelystä ei myöskään toimi tässä valtion virastossa.

– Sopimuksessa lukee, että yt-lain mukaisia kokouksia olisi pidettävä vähintään neljästi vuodessa. Viime vuonna meillä oli kolme kokousta, ja viimeisinkin niistä koski päällikön viran perustamista, Timo Sandman selvittää.

Tilanteeseen toivotaan myönteistä muutosta Pohjois-Pohjanmaan maistraatissa tammikuun lopussa tehdyn vallanvaihdoksen myötä, kun entistä Oulun maistraattia johtanut päällikkö jäi eläkkeelle.

Seuraajaksi valittiin Raahen maistraatin henkikirjoittajana toiminut varatuomari Hannu Mäkelä. Häneen ladataan varmasti suuria odotuksia, sillä hän on aiemmin toiminut sisäasianministeriössä kehittämispäällikkönä, jonka toimenkuvaan kuuluivat maistraattien kehittämistehtävät.

Liitot hampaattomia

Eira Kemper ja Timo Sandman valittavat, että vaikka tilanne tiedostetaan, apua ei tule mistään.

– Meitä eivät tue edes ammattiliitot. Esimerkiksi yt-lain valvonta ei onnistu. Kun soitan ongelmatilanteissa JHL:oon, sieltä kehotetaan ottamaan yhteyttä työsuojelupiiriin, Kemper selvittää.

Kemperin ja Sandmanin mielestä ammattiliitot ovat hampaattomia, kun nykyään kaikki asiat on sovittava paikallisesti, mukaan lukien valtion uuden palkkausjärjestelmän soveltaminen.

Eira Kemper ja Timo Sandman ovat maistraatissa harvinaisia ay-aktiiveja. Kaikkia ei ay-toiminta kiinnosta.

– Meitä on kolme JHL:oon kuuluvia, loput ovat Pardian jäseniä ja jukolaisia, he kertovat.

– Pardiaan on liitytty mm. siksi, että "sinne on niin helppo mennä, kun ei tarvitse ottaa asioihin kantaa", Kemper kertoo.

Kuusitoista vuotta maistraatissa ollut Timo Sandman on toiminut JHL:n yhdistyksen puheenjohtajana toista vuotta.

Eira Kemper, 61, huomauttaa 35-vuotiaalle työtoverilleen, että tällä on "edessään pitkä ja kivinen tie".

Seppo Korhonen 

– Tämän seurauksena homma on tullut niin byrokraattiseksi että edunvalvonnan osuus työstämme on paisunut ihan tarpeettomasti, Eira Kemper ja Timo Sandman toteavat.

Muutama vuosi sitten Salcompin lähtö Kemijärveltä vaikutti myös maistraattien toimintaan. Tehtaan lopetuksen vuoksi Itä-Lappiin suunnattiin työllisyysvaroja mm. tuotannollisen toiminnan kehittämiseksi.

Yhdeksi keinoksi otettiin maistraattien muuttoilmoituspuhelinpalvelun keskittäminen Kemijärvelle pari vuotta sitten. Puhelinkeskukseen perustettiin kaksitoista virkaa.

– Joulukuussa työnsä aloittaneet, tradenomin koulutuksen saaneet ihmiset olivat jo seuraavan vuoden helmikuussa turhautuneita puhelimeen vastaamiseen ja kaipasivat muita töitä, Eira Kemper kertoo.

Suunnitelmissa onkin nyt väestötietojärjestelmään liittyvien asioiden siirtäminen pääkaupunkiseudulta Kemijärven puhelinkeskuksen hoidettavaksi.

– Alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen markkinoima puhelinpalvelu oli vain poliittinen ratkaisu, jolla meiltä napsittiin työt pois, Kemper analysoi tapahtunutta.