Diabetes on muuttanut Kosken suhdetta työhön ja ruokaan.

– Tai ainakin sen olisi pitänyt muuttaa, Koski tokaisee.

Kävely- ja pyöräilyharrastus alkoivat lääkärin määräyksestä. Samoin ruokailuun on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Leipäeväs on aina mukana, varmuuden vuoksi.

– On syötävä säännöllisesti, ettei verensokeri pääse liian alas. Ja salaattia syön aina kun se on mahdollista. Idut ovat hyvänmakuisia!

Kari Kosken kuljettajakollega Lassila-Tikanojalta, Jere Pulska, on nuoren polven kuljettaja. Pulskan aamu alkaa kahvilla ja sitä menee pitkin päivää.

– Tee ei missään tapauksessa korvaa kahvia, hän kertoo.

Jere Pulska ei ole huomannut, että joku ruoka erityisesti olisi väsyttävää. Sen sijaan suuri määrä ruokaa väsyttää.

– Väsymys helpottaa, kun menee kaatopaikalle purkamaan roskalastia. Touhutessa virkistyy.

Pulska syö mielellään kalaa, keittoja, kiusauksia. Evääksi tulee otettua esimerkiksi ruisleipää ja leikkeleitä, mustikkakeittoa ja jugurttia. Huoltoasemien taukohuoneessa tulee nautittua mikrolämmitettyjä eineksiä.

– Kahdeksan euron kohdalla menee kipuraja, että viitsiikö ostaa ruoka-annosta, Pulska määrittelee.

– Keittoannoksen saakin viidellä eurolla, siksi sitä tulee ostettua, Koski toteaa.

Makaronilaatikko on molempien kuljettajien herkkuruokaa.

– Kyllä uunimakkara on hyvää, samoin siskonmakkarakeitto. Mutta kesäkeitto on vielä parempaa, se menee uunimakkarankin ohi, Koski hehkuttelee.

Koski, Pulska sekä AKT:n järjestö- ja koulutussihteeri Esa Tuominen ovat käyneet Uudenmaan ammattiopistoissa puhumassa kuljettajiksi valmistuville.

– Alkoholista kyllä ollaan puhuttu, mutta ei niinkään ruoasta, kertoo Tuominen.

– Jokainen saa tehdä omat päätöksensä ruoan suhteen.

Työterveyslaitoksen ja AKT:n Virkeänä ratissa -kampanja tähtää kuljettajien parempaan vireystilaan työn aikana. Tähän päästään, kun kuljettajat ryhtyvät vaatimaan tienvarsiravintoloilta ja huoltamoilta terveellisempää ruokaa. Vastaavasti ravintoloiden on ryhdyttävä aktiivisesti tarjoamaan terveellistä ruokaa.

– Ei tämä ikäpolvikysymys ole. Vanhempi sukupolvi syö mielellään makkaraperunoita siinä missä nuori polvi pitsaa ja hampurilaisia, AKT:n työsuojelusihteeri Pertti Sulasalmi kertoo.

Tiina Tenkanen
Foto: TUULIKKI HOLOPAINEN

– Unohdan välillä syömisen. Jos ei ole nälkä, en pidä ruokataukoa.

HairStoren keskustoimisto lähettää jokaiselle työntekijälle vuorolistan, johon on syötetty ruoka- ja muut tauot. Listaan lisätään myös asiakasvaraukset. Tauot on limitetty siten, että vain kaksi työntekijää 15:stä on tauolla samaan aikaan. Siten pieneen sosiaalitilaan ei synny ruuhkaa.

– Syön mielelläni vähän mutta useasti. Sillä tavalla pysyn virkeänä koko työpäivän. Minulla on eväinä jugurttia, omenaa ja salaattia. Maksalaatikkoa syön siksi, etteivät veren rauta-arvot laskisi.

Haposen mielestä liharuoat väsyttävät. Asiakaspalvelussa väsymystä tai huonotuulisuuttaan ei voi näyttää ja kevyesti syömällä hän jaksaa paremmin. Vapaa-aikana liha kyllä maistuu.

– Kalaruoat ovat parhaita! En niin välitä pastasta tai riisistä mutta täällä tehdään ruokaa oppilaiden mieltymysten mukaisesti.

Tiina Illmanin ruokatauko kuluu niin sanotussa valvontavuorossa. Silloin hän lounastaa samassa ruokasalissa oppilaiden kanssa mutta aikuisten pöydässä. Hänen tehtävänsä on oman syönnin ohessa valvoa oppilaiden syöntiä. Tauko kestää 20 minuuttia.

– Tarjonta on riittävää. Kunnon perusruoalla pärjää.

Muutama vuosi sitten asiat olivat huonommin. Ruoka ei ollut listan mukaista, salaatit ja kastikkeet puuttuivat. Nykyiselle emännälle voi esittää toiveita ja hän pyrkii niitä toteuttamaan. Asiakkaiden toivomuksesta perjantainen pihvi korvattiin toisella, kevyemmällä liharuoalla.

– Yritän vähentää sokerin ja suolan käyttöä sekä pienentää annoskokoa. Pystyn itse päättämään, mitä lautaselleni kokoan. Mielelläni syön kalaa aina kun sitä on tarjolla, Hartonen kertoo.

– Meitä on kolme aikuista 22 lasta kohti. Syömme yhdessä lasten kanssa, jolloin valvomme, autamme ja olemme esimerkkinä lapsille. Työpäivän aikana omaa aikaa on kymmenen minuutin kahvitauko, jonka voimme viettää sosiaalitiloissa. Mutta jos henkilökunnassa on vajausta, saatan hörpätä kahvit lapsiryhmän tiloissa.

Asta Myllylän mukaan ruokatauolla, jonka kesto vaihtelee tarjotun ruoan mukaan, ehtii kyllä syödä. Ruokarauha saattaa tosin olla vaihtelevaa.