Globaalin talouskriisin heijastuminen pohjoismaihin ei ole yllätys, vaikka iskun mittaluokka sitä onkin. Pienet avoimet kansantaloutemme eivät ole immuuneja sille, mitä maailmantaloudessa tapahtuu. Suomessa suhdannevaihteluja on lisäksi voimistanut vientiriippuvuus harvoista avainaloista kerrallaan.

Talouskriisistä huolimatta pohjoismaat lukeutuvat edelleen voittajien joukkoon globalisaatiokehityksessä. Keskeinen avain menestykselle on ollut yhteiskunnan sopeutumiskyky niin kansainvälisen työnjaon muutoksiin kuin teknologiseen kehitykseenkin. Kansakunnan muutosvalmius ei piile geeneissä, mutta sille voidaan luoda otollisia tai vähemmän otollisia olosuhteita. Pohjoismaiden hyvinvointimalli on ainakin toistaiseksi onnistunut edistämään otollisia olosuhteita muutosvalmiudelle.

Pohjoismainen hyvinvointimalli ei ole vain tulontasausta rikkaiden ja köyhien välillä vaan myös perusteltua taloudellisten riskien jakoa epävarmuuden ajassa. Yksilöiden keskeiset riskit liittyvät työpaikan säilymiseen entisestään kansainvälistyvässä taloudessa, kun työttömyysriskit kohdistuvat epätasaisesti niin ammatti- kuin toimialoittainkin.

Tällaiset riskit ja epävarmuus vaikuttavat valintoihin. Kun tunnemme olomme turvalliseksi, olemme yleensä valmiimpia hyväksymään muutoksen ja ottamaan vastaan uudet haasteet. Suuri epävarmuus saa helposti turvaamaan varmoihin valintoihin, jotka pitävät kiinni vanhassa. Sama logiikka pätee myös koko yhteiskunnan tasolla.

Kansainvälisessä taloudessa nopeat muutokset, häiriöt ja epävarmuus ovat todellisuutta. Ne kuuluvat systeemiin, mutta niihin voidaan varautua ja riskejä voidaan jakaa. Työttömyysturva ja mahdollisuudet kouluttautua uuteen ammattiin ovat tätä riskinjakoa globalisaation tyrskyissä. On mielenkiintoista, että viime aikoina pohjoismaista hyvinvointivaltiota on alettu entistä enemmän arvostaa tästä näkökulmasta.

Muun muassa uudessa ETLAn kirjassa Nordics in Global Crisis todetaan, että viisaasti toteutettuna pohjoismainen malli on pikemminkin osa ratkaisua kuin nykyisten talousongelmien syy. Myös Ruotsissa globalisaatiotyöryhmä on hiljattain käsitellyt ruotsalaisen hyvinvointimallin tulevaisuutta tiivistyvän taloudellisen integraation oloissa. Senkin mielestä on edelleen perusteltua pyrkiä yhdistämään talouden sopeutumiskyky muutosturvaan, jotta maa pärjää kireässä kansainvälisessä kilpailussa ja sen nopeissa muutoksissa.

Pohjoismainen malli ei ole ollut este toteutuneelle talouskasvulle ja kansainvälisessä vertailussa suhteellisen vahvalle työllisyyskehitykselle. Ehkäpä se on jopa tuki ja selitystekijä talouden hyvälle menestykselle.

Hän arvioikin, että lopullista sanaa ei vielä ole sanottu eläketyöryhmienkään työssä.

– Uskon ratkaisuun päästävän. Meillä Suomessa on ollut hyvä kyky ratkaista eläkekysymykset. Suomen malli kytkeä työelämän laadun parantaminen ja eläkejärjestelmä tuottaa tuloksia. On hyvä edetä monella rintamalla.

Ilmakunnas muistuttaa, että eläkekysymyksissä on kohtuutonta odottaa isoja muutoksia muutamassa vuodessa, koska eläkejärjestelmät ovat pitkän aikavälin asioita. Merkittäviä muutoksia eläkemenojen hillitsemiseksi on tehty jo 1990-luvulla. Tämä on merkittävä ketju eläkejärjestelmän päätöksiä, joiden tulokset näkyvät tulevina vuosikymmeninä. Viimeaikaisessa keskustelussa on ylijohtaja Ilmakunnaksen mukaan kuitenkin pitkälti unohdettu aiemmin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tehdyt mittavat uudistukset eläkejärjestelmässä.

Syvän taantuman aikaansaama voimakas työttömyyden kasvu huolestuttaa Seija Ilmakunnasta. Hänen mukaansa nyt pitäisikin varmistaa, ettei pitkäaikaistyöttömyys kasva, koska siitä tulee helposti pitkän aikavälin rasite.

– On hyvä, että hallitus on luvannut lisäbudjetissa rahaa työllisyyden hoitoon.

Nuorten työttömyyden ehkäisemiseen pitää satsata.

– Mutta kannan huolta myös ikääntyvistä työttömistä, koska heitä ei juurikaan palkata uusiin tehtäviin. Ennen taantumaa ikääntyvien työllisyysaste nousi, koska he jatkoivat töissä pidempään, mutta ei heitä silloinkaan palkattu uusiin tehtäviin. Näin näkisin varttuneiden työhönpaluun tukemisen hyvin tärkeäksi, koska muuten he ovat lopullisesti pois työmarkkinoilta, Seija Ilmakunnas muistuttaa.

Aino Pietarinen