SAK:n järjestösihteeri
Sauli Hievanen |
|
Yksi
keskusjärjestö
riittää
edunvalvontaan |
 |
koska talous-, työllisyys- ja vero- ja sosiaalipolitiikassa järjestöjen intressit
ovat yhteiset.
Keskusjärjestöjen välillä oli tupokaudella näkemyseroja siitä, miten
yleiskorotukset kohdennetaan tai veronalennuksia painotetaan. Yleiskorotukset sovitaan
jatkossa liittopöydissä. Veropolitiikan painotuserot eivät riitä ylläpitämään
kolmea keskusjärjestöä.
Sitä paitsi palkansaajien ääni on tärkeissä kysymyksissä muodostunut
aina kolmen keskusjärjestön intressien kompromissiksi. Yhteiset tavoitteet on helpompi
koota yhden keskusjärjestön hallinnossa kuin järjestöjen välisissä kuluttavissa
neuvotteluissa. Etenkin, kun eri järjestöillä on tarvetta irtiottoihin, joilla
todistellaan itselle ja omalle jäsenistölle olemassaolon oikeutusta: "meidän on
nyt tässä asiassa profiloiduttava".
On aika viheltää kaikkia kuluttava nollasummapeli poikki.
Suomalaisen ay-liikkeen haasteet tulevat globaaleilta työmarkkinoilta ja
yritysten kansainvälisestä kilpailusta. Kotimaassa palkansaajaliikkeellä on oltava
yhteinen ääni neuvottelupöydissä eikä erimielisyyksiä pidä kantaa työantajien tai
hallituksen eteen, mikäli mielii vaikuttaa.
Ja mikä tärkeintä, järjestörakenteilla ei pidä enää korostaa
työelämän rakenteita, joita ei enää ole.
Ay-johtajien on aika mennä joukkojensa eteen. Tarvitaan näkemystä ja
tahtopolitiikkaa.
Palkkatyöläinen
3.3.2010 nro 2/10 |
