– Meillä Uudellamaalla kutsutaan kaikki ykköset ja kolmoset Siikarantaan ja suunnilleen 90 prosenttia tulee näihin tapahtumiin. Eri puolilla Suomea toimitaan hieman eri tavoin. Kouluissa käydään ja se sitouttaa jo ensimmäisen vuoden opiskelijat opiskelijajäseniksi, Lindstedt korostaa.

Kouluissa käy myös Marko Näykki, jonka vastuulla on Pohjanmaa ja Länsi-Suomi. Hän kertoo, että kouluissa käydessä saadaan nuorten yhteystiedot. Sähköpostiosoitteella ja kännykkänumerolla on käyttöä, sillä liiton nuorten tilaisuuksiin kutsutaan myös opiskelijoita. Raksanuoret tavoittaa kuulemma parhaiten tekstarilla.

– Kun nuoret ovat valmistuneet ja kesätöiden jälkeen pitäisi olla löytynyt vakinaisempi paikka, niin siinä vaiheessa tehdään soittokierros ja kysellään kuulumiset. Joku on mennyt armeijaan, joku etsii työtä ja jotkut ovat saaneet jo työpaikan. Siinä voi kysellä, jos on tullut vastaan ongelmia. Töiden aloittamisen yhteydessä sitten jäsenyys vaihtuu opiskelijajäsenyydestä tavalliseksi liiton ja työttömyyskassan jäsenyydeksi, kertoo Lauri Haikola, jonka vastuulla on Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomen nuoret.

Kolmikolla on vain hyviä kokemuksia kouluissa käynneistä, sillä opiskelijajäsenyys kiinnostaa.

Asiat kiinnostavat, toimintatavat ei

Liittoon liitytään ja nuorten porukoihin saatetaan tulla, mutta enemmälti asiat alkavat Lauri Haikolan mukaan kiinnostaa noin 25–30-vuotiaana. Sitten töissä kiinnostutaan asioista ja tessien sisällöistä. Halutaan tietää, miten urakkapalkat lasketaan.

Vaikka raksanuoret lähtevät omille kursseille ja tapahtumiin, niin omat ammattiosastot eivät aina houkuttele.

– Ne ovat niin kristuksen vanhoja. Keski-ikä on vanha, vaikka viime vuosina se on hieman nuorentunutkin. Moni haluaa toimia, mutta halu voi mennä, kun joku torpedoi koko osaston toimintaa. Nuori voi kokea vastoinkäymisiä eikä häntä kuulla, ei se kauheasti innosta, Marko Näykki toteaa.

Raksanuorten näköinen lehti

Raksanuoret rupesivat vuosi sitten tekemään nuorille jäsenilleen omaa lehteä. Pääosa tekijöistä on liiton nuorisojaoston jäseniä, mutta joka lehteen tulee myös uusia tekijöitä.

Viime vuonna ilmestyi kaksi lehteä ja nyt keväällä ilmestyvää lehteä ilmoittautui tekemään tusinan verran nuoria. Lehti menee kaikille alle 35-vuotiaille Rakennusliiton jäsenille.

Lehden suunnittelupalaveri pidettiin tammikuun loppupuolella Siikarannassa. Viikonvaihteen aikana porukka kävi läpi edellisen lehden, ideoi juttuja seuraavaan ja kävi keskustelua tärkeistä jutuista. Koko ajan muistutettiin, että lukisitko itse tällaisen jutun, kiinnostaisiko se sinua. Olisiko juttu hyödyllinen, kiinnostava, esiintyykö siinä tuttuja. Entä jos aihe on tärkeä, mutta ikävystyttävä. Miten juttu pitäisi tehdä, jotta porukat lukisivat sen. Enemmän asennetta, pitää uskaltaa ottaa kantaa…

Ideoinnin jälkeen porukka jakoi työt ja aikataulutti jutut, jotta lehden toimitussihteeri, toimittajaopiskelija Emilia Kukkala ehtii korjata ne, koska kaikki eivät kuulemma ole kirjoittajia. Aiheet löytyvät helposti. Innostusta on enemmän kuin kirjoittamisen taitoa, mutta puutteet korjaa ammattilainen.

Tekstarilla nuorisokurssille

Espoolainen 24-vuotias kirvesmies Sami Tenhonen innostui Raksanuorten toiminnasta, kun Mikko Lindstedt lähetti hänelle tekstarin ja pyysi nuorisokurssille.

– Huomasin, että täällä on mukavaa porukkaa ja käydään läpi juttuja, jotka koskettavat. Nuorisoporukoissa minua myös kuunnellaan ja pystyn vaikuttamaan. Lisäksi tilaisuuksissa on tärkeää tavata rakentajaporukkaa eri puolilta maata, kertaa Sami aktivoitumisensa syitä.

Oman ammattiosastonsa toiminnassa hän ei ole mukana.

– Ammattiosaston toimintaan on vaikea mennä, kun keski-ikä lähentelee kuuttakymmentä ja olen ainut alle nelikymppinen.

– Kerran kävin. Kokous kesti tunteja ja siellä tapeltiin asioista, joista en tiennyt mitään. Sain aika huonon kuvan siitä touhusta.

– Jos saisi toisen nuoren kaverin mukaan, niin silloin kokoukseen osallistumisen kynnys olisi varmaankin matalampi.

Nuorten ay-toiminta on vetänyt Saminkin sen verran tehokkaasti mukaansa, että hän on jo joitakin kertoja käynyt kouluissa Lindstedtin kanssa ja syksyllä hän aikoo jo kiertää itsenäisesti ykkösluokkalaisten luona. Hänen mukaansa nuoret koululaiset suhtautuvat myönteisesti ammattiyhdistysliikkeeseen.

Aino Pietarinen
Teksti ja kuvat