Haapalainen on istunut pienessä työhuoneessaan Helsingin Hakaniemessä kohta kaksi vuotta. Tai oikeammin käynyt siellä istumassa aina välillä, sillä SAKKIn puheenjohtajan tehtävä on kiireinen ja edunvalvontaa tehdään pääasiassa muualla ihmisiä tapaamalla.

– Tämä on ollut mukavaa ja mielenkiintoista aikaa. Olen oppinut paljon järjestötyöstä ja vaikuttamisesta, sanoo 20-vuotias Haapalainen.

SAKKI on perustettu vuonna 1987 ja sillä on yli 90 000 ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevaa jäsentä. SAKKIn puheenjohtajuus on katkolla maaliskuun lopulla pidettävässä liittokokouksessa. Haapalainen on pyydetty ehdolle puheenjohtajaksi myös seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi.

Susanna Haapalainen tuli mukaan SAKKIn toimintaan oppilaskunta- ja tutortoiminnan kautta mutta omat opinnot ovat toistaiseksi jäissä. Nyt Haapalaista työllistää yli 20 prosentissa huiteleva nuorityöttömyys ja ammattiin opiskelevien nuorten vaikeudet saada kesätöitä tai edes opintojen edellyttämää työharjoittelupaikkaa. Samanaikaisesti vaaditaan, että nuorten pitäisi siirtyä yhä ripeämmin jatko-opintoihin ja koulunpenkiltä työelämään.

– Kovin ristiriitaista, kommentoi Haapalainen työurien pidentämistä pohtineen työryhmän esityksiä tilanteessa, jossa yhä useampi nuori jää vaille työpaikkaa.

– Työttömäksi valmistuvia nuoria ei lohduta yhtään puheet tulevasta työvoimapulasta. Kaksi vuotta on nuorelle ihmiselle pitkä aika, siinä ehtii syrjäytyä kunnolla, Susanna Haapalainen sanoo.

Myöhässä liikkeelle

Hallitukselta Susanna Haapalainen odottaa ponnekkaita toimia, jotta nuorisotyöttömyys ei nykyisestä enää pahenisi. Kevääksi luvattu nuoriin kohdistettava työllisyyslisäbudjetti tulee tarpeeseen mutta liian myöhään.

Haapalainen ei usko, että erilaiset "vippaskonstit" kuten nuorten palkkojen alentaminen tai pääministerin ehdottama työnhakuun kannustava rahapalkkio auttavat. Työttömien nuorten tukityöllistäminen on parempi kuin ei tehtäisi mitään, mutta tavoitteena pitäisi olla nuorten työllistyminen avoimille työmarkkinoille.

– Opinto-ohjaukseen erityisesti opintojen loppuvaiheessa olisi panostettava nykyistä enemmän. Nuoret tarvitsevat ohjausta työpaikan hakuun ja neuvoja myös sen tilanteen varalle, jos töitä ei heti löydy. Moni ei tiedä, mitä silloin pitää tehdä.

Työvoimatoimistojen pitäisi antaa nopeasti henkilökohtaista ohjausta kaikille työttömäksi jääneille nuorille, jotta nuorten työttömyys ei pitkittyisi. Käytännössä tämä ei pahasti ruuhkautuneissa työvoimatoimistoissa onnistu. Helposti käy niin, että nuoret jäävät vanhempien työnhakijoiden jalkoihin.

Tänä keväänä monen ammattiin opiskelevan nuoren valmistuminen uhkaa lykkääntyä siksi, että työharjoittelupaikkaa ei ole löytynyt. Näin siitä huolimatta, että nuorille ei tarvitse maksaa opintoihin kuuluvasta työharjoittelusta palkkaa.

Työharjoittelu ja kesätyöt ovat nuorille tärkeä tapa kiinnittyä työelämään ja saada tuntumaa omaan ammattiin. Siksi nuorille pitäisi Susanna Haapalaisen mielestä tarjota harjoittelu- ja kesätyöpaikkoja taloudellisesti kireinäkin aikoina. Tämä olisi myös yritysten etu, sillä näin ne varmistaisivat saavansa tulevaisuudessa osaavia työntekijöitä.

Ryhmähenkeä tarvitaan

Ammatillisessa koulutuksessa opinnot keskeytyvät huomattavasti useammin kuin lukiossa, vaikka keskeytysten määrä on viime vuosina hivenen laskenut. Susanna Haapalainen uskoo, että keskeytyksiä voitaisiin vähentää parantamalla opinto-ohjausta peruskoulussa.

– Mutta opintojen keskeyttäminen ei ole aina huono asia. Osa keskeytyksistä johtuu siitä, että nuori hakeutuu opiskelemaan toiselle alalle, joka kiinnostaa häntä enemmän ja johon hän soveltuu paremmin, Haapalainen huomauttaa.

Hän uskoo, että merkittävä syy keskeytyksiin on nuorten kokema yhteisöllisyyden puute. Siirtyminen tutusta ja turvallisesta peruskoulusta ammatillisiin opintoihin on suuri elämänmuutos. Moni nuori tuntee jäävänsä uudessa koulussa yksin.

SAKKI kouluttaa vanhempia opiskelijoita tutoreiksi, joiden tehtävä on uusien opiskelijoiden opastaminen ja tukeminen. Koulutus on saanut paljon kiitosta ja sen kysyntä on vuosi vuodelta kasvanut.

– Vertaistuki on nuorille todella tärkeää. Meidän mielestämme ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevia tutoreita voitaisiin käyttää myös peruskoulussa opinto-ohjauksessa apuna kertomassa ammatillisista opinnoista.

Hyvinvointierot kuriin

Luokkajako alkaa jo koulussa, uutisoi Helsingin Sanomat taannoin tuoreita tutkimustuloksia, joiden mukaan ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat voivat lukio-opiskelijoita huonommin. Ammattiin opiskelevat tupakoivat ja käyttävät alkoholia enemmän, harrastavat vähemmän liikuntaa ja kokevat lukiolaisia useammin terveytensä huonoksi.

Susanna Haapalainen sanoo tulosten olevan huolestuttavia ja heijastavan tuloerojen kasvua ja yhteiskunnassa yleisesti tapahtuvaa polarisoitumista niihin, joilla menee hyvin ja niihin, joilla menee entistä huonommin. Perhetausta näkyy nuorten valinnoissa ja elämäntavoissa.

– Kysymys on myös kulttuurieroista. Esimerkiksi tupakoinnin katsotaan kuuluvan tiettyihin ammatteihin ja tämä heijastuu jo kouluun.

Mutta ei amislaisten elämä pelkkää kurjuutta ole. Moni saa ammatillisista opinnoista hyvän alkupotkun työelämään ja jatko-opintoihin. Ammatillisen koulutuksen suosio on myös viime vuosina kasvanut.

– Minä uskon, että ammattiin opiskelevien ja lukiolaisten hyvinvointierot kapenevat tulevaisuudessa. Tämän eteen me SAKKIssakin teemme työtä, Susanna Haapalainen sanoo.

Pirjo Pajunen
kuvat Tuulikki Holopainen

Mikä työssäsi parasta?
Joka päivä oppii uutta ja voi sanoa olleensa vaikuttamassa asioihin.
Mikä työssäsi ottaa päähän?
Pitkät junamatkat varsinkin ilman matkaseuraa.
Kuka ilahdutti sinua viimeksi?
Positiivinen palaute Next Step -messuvierailta.
Mikä saa sinut suuttumaan?
Päätöksenteon hitaus ja monimutkaisuus.
Oletko tuntenut epäonnistuvasi?
Virheitä on varmasti tullut tehtyä. Pääasia kuitenkin, että omista mokista ottaa opiksi.
Minkä epäkohdan haluaisit korjata?
Tällä hetkellä erityisesti nuorten työttömyystilanteen.
Oletko aamun vai illan virkku?
En varsinaisesti kumpaakaan.
Miten rentoudut?
Joogaamalla ja saunomalla. Myös ratsastusharrastukseni saa ajatukset tehokkaasti pois työstä ja arjesta.
Jos vuorokaudessa olisi 25 tuntia, mihin käyttäisit lisätunnin?
Vaikkapa ulkoiluun ja urheiluun.
Tärkeintä elämässä on?
Elää sitä niin hyvin kuin osaa ja muistaa, että onni ei ole ottamista ja saamista vaan luomista ja antamista.