Neuvottelujen tuloksena syntyi vuorojärjestelmä, joka yhdisti aiempaa paremmin työssä jaksamisen sekä tuotannon kapasiteetti-, tehokkuus- ja toimitusvarmuusvaatimukset.

Rautaruukki työllistää Suomessa noin 7 000 työntekijää, 27 eri Euroopan maassa yhteensä melkein 12 000. Rautaruukki toimittaa metalliin perustuvia komponentteja, järjestelmiä ja kokonaistoimituksia rakentamiseen ja konepajateollisuudelle.

Koska tuotanto on monimuotoista, tuotantolaitoksia eri maissa ja asiakkaita tarpeineen ympäri maailmaa, konsernissa on käytössä lukemattomia työvuorojärjestelmiä, myös Suomessa.

Monien tarpeiden summa

Pääluottamusmies Jaatinen on noin 550 metallityöntekijän edusmies Hämeenlinnassa. Vastapuolena neuvotteluissa on henkilöstöpäällikkö Turja – tai kuten hän itse sanoo – neuvottelukumppanina. Vaikka Raahen tapahtumat eivät liittyneet Rautaruukin Hämeenlinnan toimintoihin, työvuorojen muuttamisesta neuvotteleminen on tuttua myös Turjalle ja Jaatiselle.

– Työvuoroista ja -ajoista neuvotteleminen on isoimpia paikallisen sopimisen asioita, koska järjestelmien vaikutukset ovat moninaiset. Vuorojärjestelmiä ei voida muuttaa tiuhaan, vaan sovitun tuloksen kanssa on elettävä pidempään, Turja sanoo.

Vaikka vaikeuksia neuvottelupöydässä välillä esiintyykin, niin Turjan mielestä ratkaisuihin on aina päädytty, tykättiinpä lopputuloksesta tai ei.

– Päätuotantolinjojen vuorojärjestelmistä esimerkiksi meillä oli pöydässä muutama vaihtoehto, josta työntekijät äänestivät keskenään. En luonnehtisi tätä työnantajan saneluksi, Turja toteaa.

Pääluottamusmieskään ei kuvailisi työaikaneuvotteluja helpoksi tai edes juoheviksi.

– Meidän porukalla on kärsivällisyys ollut todella koetuksella ja joskus turhautuneisuus on johtanut ulosmarsseihin. Työaikajärjestelmistä olemme laatineet myös erimielisyysmuistioita. Työajoissa on kyse niin valtavasta ja joskus mahdottomasta työn ja inhimillisen elämän yhteensovittamisesta ja tuotannon kovista tavoitteista, ettei vastakkainasettelulta voi välttyä, Jaatinen sanoo.

Metalli pioneeri

Metalliteollisuuden, nykyään teknologiateollisuuden työehtosopimus on edelläkävijä siinä, kuinka paljon valtakunnallisella sopimuksella annetaan paikallistasolle valtaa sopia työajoista. Reunaehtoina ovat oikeastaan vain työlainsäädännön pykälät. Jaatinen ei pidä kehitystä hyvänä.

– Paikallinen sopiminen ylipäätään on saanut liian paljon sijaa työelämässä. Suurissa yhtiöissä työnantajan sanelu ei tule välttämättä yksiköistä, vaan ylempää. Tämä ei koske pelkästään työaikakysymyksiä, vaan myös paikallisia palkkaneuvotteluja. Voi kysyä, mikä näissä neuvotteluissa on aitoa paikallista sopimista, Jaatinen sanoo.

Työaikaneuvotteluissa korostuu Jaatisen mielestä osapuolten painotukset. Henkilöstön edustajilla etusijalla ovat työn ja henkilökohtaisen elämän yhteensovittaminen sekä työssä jaksaminen pidemmän päälle. Työnantajalla mielessä on ennen kaikkea tuotannon tehokkuus ja asiakkaiden tarpeet.

– Markkinaehtoisessa avoimessa taloudessa on elinehto, että työaikoja räätälöidään tuotannon ja asiakkaiden tarpeisiin. Totta kai myös henkilöstön näkökulmat huomioidaan, mutta aina nekään eivät ole yksituumaisia. Jotkut suosivat lyhyttä kiertoa ja pitkiä vapaita, toiset jotain muuta vaihtoehtoa, Turja sanoo.

Hänen mukaansa työajoista sopimiselle ei ole muuta tietä kuin räätälöidä järjestelmät tuotantoyksiköihin. Laki- tai liittotasolla ei voi vastata yritysten ja tuotantolaitosten tarpeisiin, kun suuren konsernin sisälläkään ei voi koteloida työaikamalleja eri tavoin toimiviin yksiköihin.

Pääluottamusmies Jaatinen puolestaan kaipaa yleisiä ja yhteisiä raameja ja vähemmän paikallisia ratkaisuja, sillä "ihminen omine tarpeineen on pieni tekijä isossa koneistossa."

Uusi aika, uudet mallit

Mitä sitten paikalliset neuvottelijat odottavat toisiltaan: neuvottelutaitoja, asennemuutosta, ymmärrystä?

– Asenteissa ei ole mielestäni mitään vikaa. Kaikkien meidän on kohennettava neuvottelu- ja vuorovaikutustaitoja. Tärkeintä mielestäni on, että niin henkilöstöllä kuin työnantajallakin on katse tulevaisuuteen muuttuvassa toimintaympäristössä, eikä ratkaisuja haeta menneisyydestä. Hyväksytään ympäröivästä maailmasta tulevat reunaehdot: se on paikallisen sopimisen edellytys, henkilöstöpäällikkö Turo Turja sanoo.

Jos pääluottamusmies Jaatinen jotain kaipaa työnantajapuolelta, se on ennen muuta inhimillisyyttä ja ymmärrystä ihmisten tarpeille.

– Tosin minulla ei ole juurikaan odotuksia, koska en näe paikalliselle sopimiselle laajenemismahdollisuuksia sen kummemmin työajoissa kuin muissakaan asioissa.

Leena Seretin
kuvat Tuulikki Holopainen