Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön Eurofoundin tutkimuspäällikkö Greet Vermeylen on varovainen tulkitessaan mittavan 27 000 yritystä kattavan tutkimuksen tuloksia työelämän joustoista Euroopassa. Vermeylen on toteuttanut tutkimuksen yhdessä kollegansa David Fordenin kanssa.

– Työntekijöiden edustajien todellisten vaikutusmahdollisuuksien mittaaminen on vaikeaa, vaikka aineisto sinänsä onkin oikea kultakaivos, Vermeylen totesi, kun eurooppalaisen yritystutkimuksen ensimmäiset tulokset esiteltiin eurooppalaista komikantaa edustaneen yleisön edessä.

Vastaajat valtaosin työnantajia

EU:n Lissabonin strategia pitää joustojen lisäämistä tarpeellisena, jos Euroopasta halutaan maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin alue ja jos tavoitteena on työpaikkojen määrän ja laadun lisääminen. Mutta EU varoittaa: joustoja ei saa toteuttaa yksinomaan työntekijöiden kustannuksella.

Tutkimus paljastaa selvästi, että joustojen painopiste on työajan sopeuttamisessa. Useammassa kuin joka toisessa vähintään kymmenen työntekijän eurooppalaisyrityksessä sovelletaan joustavaa työaikaa niin, että työaika joustaa työpäivän alusta tai lopusta, mutta työaika pysyy vakiona.

Neljällä työpaikalla kymmenestä on käytössä työaikatili, niin sanottu työaikapankki. Vain 6 prosentissa työpaikoista on käytössä pitkäaikaistili, jolle ylitöitä voi kerätä yli vuoden ajalta. Tästä poikkeuksen muodostaa Tanska, missä pitkäaikaistilejä on lähes joka kolmannella työpaikalla.

Osa-aikatyötä tehdään kahdella työpaikalla kolmesta, Alankomaissa jopa yhdeksällä kymmenestä, siellä myös ylemmissä tehtävissä. Osa-aikatyö on yleistä myös Belgiassa, Saksassa, Ruotsissa ja Iso-Britanniassa, kun taas Bulgariassa, Portugalissa ja kolmessa jäsenyyttä hakevassa maassa osa-aikatyötä on rajoitettu. Osa-aikainen työnteko voi tarkoittaa myös sitä, että välillä on kokonaisia työpäiviä ja välillä kokonaisia vapaapäiviä tai että työnantaja soveltaa yksipuolisesti joustavaa osa-aikatyöskentelyä lyhyellä varoitusajalla.

Yö-, viikonloppu- ja vuorotyötä tehdään yhtä paljon kuin edellisessä, vuosina 2004–2005 tehdyssä tutkimuksessa, jossa paneuduttiin 21 maan työaikajärjestelyihin. Ylitöitä työhuippujen tasoittamiseksi käytetään useimmin Saksassa, Alankomaissa ja Pohjoismaissa, mutta muissa EU-maissa harvoin, Tšekissä ja Italiassa kuitenkin silloin tällöin.

Joustot muutoksessa

Joustoja käytetään, kun yritykset pyrkivät sopeutumaan muutoksiin. Kaksi kolmesta yrityksestä myönsi turvautuvansa tilapäisjärjestelyihin, kuten vuokratyövoiman, määräaikaisten työntekijöiden ja freelancereiden käyttöön. Kolme yritystä neljästä selvittää säännöllisesti työntekijöidensä jatkokoulutustarpeita, alle puolet määräaikaisten työntekijöiden koulutustarpeita. Koulutustarve tarkistetaan useammin ylemmissä tehtävissä ja nuorten työntekijöiden kohdalla.

Itsestään selvää ei ole, että koulutus tapahtuu työaikana. Yhdellä työpaikalla kolmesta on käytössä tulokseen sidottu palkkaus, joka tavallisesti on yksilökohtainen. Voiton jakaminen työntekijöiden motivoimiseksi ja tuotannon lisäämiseksi on tavallisinta Suomessa, Ranskassa, Alankomaissa ja Ruotsissa, mutta silti sitä sovelletaan vain 14 prosentissa yksityisen sektorin työpaikoista. Useimmiten järjestelmä on käytössä isoilla työpaikoilla ja siellä, missä työntekijäedustus toimii. Johto useimmiten päättää, kuka pääsee mukaan voiton jakamiseen, mutta mahdollisuus siihen on periaatteessa useimmilla.

Vuoropuhelua kannatetaan

Suhtautuminen työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun on yleisesti ottaen myönteinen. Yli 60 prosentissa yrityksistä työntekijöillä on yrityksissä edustajansa, ja työntekijäedustajat edustavat 86-prosenttisesti ay-liikettä. Parhaiten edustus on järjestetty suurilla työpaikoilla.

Tavallisesti työntekijät pääsevät vaikuttamaan työaikaan. Näin tapahtuu kahdella työpaikalla kolmesta. Kaksi työntekijää kolmesta on kollektiivisen palkkasopimuksen piirissä. Sopimus on solmittu joko yritys- tai korkeammalla tasolla.

80 prosenttia työntekijäedustajista kokee, että heillä on työntekijöiden tuki. Johtoportaasta puolestaan 70 prosenttia suhtautuu myönteisesti sekä työmarkkinaosapuolten väliseen vuoropuheen että työntekijöiden edustukseen ammattiyhdistyksen kautta.

Mutta ei kaikki pelkkää päivänpaistetta ole. Työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu on kovin erilaista EU:n viidessätoista vanhassa jäsenmaassa ja uusissa jäsenmaissa, ja sitä käydään pohjoisessa enemmän kuin etelässä. Monilla työpaikoilla työntekijäpuoli pääsee vaikuttamaan vain terveyden- ja sairaudenhoitoon ja turvallisuusasioihin, ja niihinkin usein vain epävirallisesti. Keskusteluissa käsitellään useammin joustoja kuin esimerkiksi joustavia sopimuksia. Mahdollisuudet vaikuttaa yrityksen strategiaan ovat vähäisiä.

Moni ei palaa työelämään

Eurofoundin johtaja Jorma Karppinen korosti flexicurityn tärkeyttä. Sillä tarkoitetaan jouston kytkemistä työpaikan turvallisuuteen. Syventäviä tutkimustuloksia tästä samoin kuin esimerkiksi elinikäisestä oppimisesta saadaan keväällä. Samoin kuin siitä, miten joustot toimivat kriisien Euroopassa, kun 90-luvun taantuma on vielä hyvässä muistissa. Moni silloin työelämästä lähtemään joutunut ei koskaan päässyt sinne takaisin.

– Pitkäaikaistyöttömyys vaikuttaa talouden ohella myös ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Meidän on pidettävä silmällä, ettei laman varjolla pääse syntymään toisen luokan työympäristöjä.

Kolmikantasopimuksia tarvitaan, korosti LO:n varapuheenjohtaja Ulla Lundqvist, joka oli yksi seminaarin noin 70 osanottajasta.

Eurofoundin työllisyys- ja kilpailuyksikön johtaja Donald Storrie, joka oli myös marraskuisen taantuman aikaista rakennemuutosta käsittelevän tutkimuksen takana, korosti että työllisyyden suuret nettomuutokset vuosina 2008 ja 2009 ovat koetelleet aivan erityisen ankarasti Baltian maita, Irlantia ja Espanjaa.

– Havaittavissa on selviä sukupuoli- ja ikäprofiileja. Ensimmäisessä aallossa kärsivät tuotantoteollisuudessa työskentelevät miehet ja nuoret, Storrie totesi.

Hän korostaa myös, että jokainen taantuma osoittaa, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan palaa työmarkkinoille.

– Se on haasteista suurin. Useimpien Euroopan maiden talous on epätasapainossa. Työllisiä on liian vähän, eläkeläisiä liian paljon. Jos taantuma ajaa ihmisiä pois työelämästä, epätasapaino pahenee, totesi Storrie asiasta Palkkatyöläiselle.

Storrie arvioi, että työttömyys kasvaa edelleen ja nousee kaksinumeroisiin lukuihin, ja että kesästä 2010 tulee erittäin vaikea.

Ingegerd Ekstrand