Nastolalainen, 1970 vaatenaulakoilla aloittanut perheyritys Kaluste Kirsi Oy lohkaisi Venäjältä tililleen kolmen miljoonaa markkaa. Viennin kokonaisuudesta se ei ole paljon, mutta leipälajissaan, puisten ruoka- ja olohuonekalusteiden 26 mmk:n kokonaisviennistä yhtiön osuus tekikin jo yli 11 pros.

Kaluste Kirsin brändi on pyökki. Sen se ostaa Euroopasta, etupäässä KIE-maista. Yhtiö onkin maan johtava tästä puusta tehtyjen ruokailuryhmien valmistaja.

Nastolan-tehdas valmistaa tällä haavaa vuodessa noin 20 000 tuolia ja 15 000 ruokasali- ja sohvapöytää. Kapasiteettia olisi toiseen mokomaan. Samaan tuotekatraaseen kuuluvat lipastot, tasot, senkit ja vitriinit yhtiölle tekee Askon entisissä tiloissa Lahdessa toimiva Best Furniture Oy:n levykalustetehdas.

Kummankin yhtiön taustalla on Kirsin perhekunta ja yhtiöiden yhteinen toimitusjohtaja Jukka Kirsi on Best Furnituren pääomistaja. Yhtiöiden tuotannon markkinoi Kaluste Kirsi.

Moskovaan ja Pietariin

Venäjän-vientinsä Kaluste Kirsi aloitti 1990-luvun puolivälissä, samoihin aikoihin, kun se hankki omistukseensa Varjosen entisen, konkurssin tehneen puunjalostustehtaan Nastolasta.

– Katsoimme, että yhtiö tarvitsee lisää tukijalkoja, kun huonekalujen tuonti Suomeen rupesi juuri 1990-luvun puolivälissä kasvamaan ja kilpailu kotimarkkinoilla kiristyi entisestään, selvittää Kalusto Kirsin vientijohtaja Helena Svenström.

– Ensimmäiset yhteydet venäläisiin asiakkaisiin syntyivät Tukholman huonekalumessuilla. Nyt meillä on Moskovassa kaksi vakinaista maahantuojaa, joilla on yksioikeus kalusteittemme myyntiin. Moskova onkin tällä haavaa tärkein markkina-alueemme Venäjällä ja viennistämme menee sinne noin 70 prosenttia.

Pietarissa yhtiö tekee kauppaa suoraan 25 huonekaluliikkeen kanssa.

Yhdessä venäläissyntyisen, Suomeen avioituneen vientisihteerinsä kanssa Helena Svenström nousee pari kertaa vuodessa Pietarin-junaan, vuokraa kaupungista pirssin ja kiertää liikkeet läpi kauppoja tunnustelemassa.

– Harvoin niiltä reissuilta paksu tilausnippu kainalossa palataan, mutta venäläisillä on tapana ottaa valmistajaan hyvinkin nopeasti yhteyttä, jos tarjottu tavara kiinnostaa. Olen myös huomannut, että he arvostavat hyvin tehtyjä esitteitä esimerkiksi ruotsalaisia enemmän ja ottavat niitä mielellään melkein kasapäin liikkeisiinsä jaettaviksi.

Vientisiivu 15-kertaistunut

Kaluste Kirsi ei tee erikseen vientimallistoa, mutta on valmis räätälinkin töihin, jos tilatut erät ovat tuotannollisesti järkeviä ja kyllin suuria.

Varsinaisen vientikuljetuksen venäläiset hoitavat enimmäkseen itse, hakevat kalusteet suoraan Nastolasta ja myös maksavat ne yleensä noudettaessa. Tähän järjestelyyn firma on Helena Svenströmin mukaan päätynyt Venäjän markkinoiden epävarmuuden ja tempoilun vuoksi.

Venäjän-viennin aloitusvuosi tuotti Kaluste Kirsin kanssaan noin 200 000 mk. Siitä pitäen kilinä on kiihtynyt kolmeen miljoonaan eli 15-kertaiseksi, vaikka väliin sopii elokuun 1998 ruplakriisikin. Itäkaupan osuus yhtiön 22 mmk:n liikevaihdosta tekee nyt vajaat 14 pros.

Pyökkikalustekaupassa Venäjällä Kaluste Kirsin kovin kilpailija on Italian vahva kalusteteollisuus.

Toiseksi tärkein vientimaa yhtiölle on Ruotsi ja pienempiä eriä menee myös mm. Baltiaan, Tshekkeihin, Unkariin, Puolaan, Englantiin ja Japaniin.

Yhtiön koko vientipotti oli viime vuonna viitisen miljoonaa mk, siis noin neljännes liikevaihdosta.

Helena Svenströmin mukaan Kaluste Kirsi yrittää saada jalkaansa seuraavaksi saksalaisen huonekalubisneksen oven väliin. Kahden muun suomalaisvalmistajan kanssa se on kevään mittaan metsästänyt Saksanmaalta pätevää agenttia ja aikoo sen valita vielä ennen juhannusta.

– Vaikka Saksan markkinat ovat kovat, sinne pitää vain rohkeasti pyrkiä, Helena Svenström sanoo.

Olohuoneisiin ostetaan

Hyvää liikemiesvainua tai sitten sattumaa, mutta Kaluste Kirsi toimii juuri nyt sillä huonekalutehtailun alueella, jossa vienti vetää parhaiten.

Suuremmista Suomesta Venäjälle viedyistä tuoteryhmistä puiset ruoka- ja olohuonekalusteet keikkuivat menekin kärjessä ja niiden vienti kasvoi yli 16 pros. viime vuonna. Samoin kävi Ruotsin-viennissä, joka lisääntyi 17 pros., vaikka muissa tuotteissa tuli koko alan teollisuudelle rajustikin takkiin.

Huonekaluyhdistyksen viime vuoden tullitilastoista kokoaman raportin mukaan koko vienti supistui reilut viisi pros., mikä johtui loppuvuoden notkahduksesta. Varsinkin keittiö- ja toimistokalusteiden kauppa meni pahasti pakkaselle.

Viime vuosi tuuletti myös vientimaiden tärkeysjärjestystä, kun Venäjä nousi selvästi Englannin ja Saksan ohi kakkoseksi. Kärjessä pysyi Ikean ansiosta Ruotsi.

Kotikalusteet ovat viennissä ylivoimaisesti tärkein ryhmä 80 prosentilla.

Koneita ja lopputilejä

Kirsin kalusteet syntyvät 30 puuammattilaisen voimin 1946 rakennetussa punatiilisessä puutehtaassa. Markkinoinnista ja hallinnosta yhtiö selviää vajaalla kymmenellä hengellä. Pääluku on pysynyt vakiona jo puolenkymmentä vuotta.

– Nyt tuotannosta on kuitenkin lähdössä kuusi henkeä, kaksi irtisanoutuneena ja neljä irtisanottuna. Väen vähennystä perustellaan konehankinnoilla ja lisääntyvällä automaatiolla, mutta tiedä häntä, sanoo pääluottamusmies Juha Ritsilä.

Sitten 1990-luvun puolivälin tähän kevääseen saakka tehtaan työllisyys on pysynyt hyvänä ja hiljaisten kausien yli päästy pekkasilla.

Puolitoista vuotta luottona toimineen Ritsilän tuntuman mukaan varsinkin tuolipuolella menee jopa vilkkaasti, eikä tavaraa varastoon juuri kasaannu. Tämän näkee ensi silmäyksellä myös 6 000 neliön tehdassalissa, jonka nurkat pullistelevat eri työvaiheissa olevia pyökkituoleja.

Syksy on joulumarkkinoista johtuen tavannut lisätä tehtaan vauhtia, kun taas kesäkalusteet jarruttavat menekkiä.

Kaluste Kirsin väki on lähes viimeistä iikkaa myöten alan konkareita, neljissä-viisissäkymmenissä. Kun urkkii heidän työhistoriaansa, saa samalla selkoa siitä voimakkaasta rakennemuutoksesta, jonka Päijät-Hämeen puusepänteollisuus on viime vuosikymmeninä käynyt läpi.

Parhaille Kirsi on jo melkein kymmenes työpaikka. Useimpien joku edellisistä leipäpuista on kaatunut konkurssissa. Moni sanoo olevansa entisiä "varjoslaisia" ja pyörittää päätään muistellessaan senkin laitoksen loppuaikoja 1990-luvun alussa.

Eero Kosonen