Talouden laeista Kiina näyttää kehittäneen kokonaan oman versionsa. Kun liki 10 pros. kasvu markkinataloudessa tuottaa yhä edelleen jonkin määrän uusia työpaikkoja, Kiinassa tämä ei päde, vaan työttömyys lisääntyy rajusti.

Hallitus tarjoilee työttömyysasteeksi vajaata neljää prosenttia, mutta siihen ei usko kukaan muu. Maailmanpankki arvioi, ettei edes 10 pros. riitä. Kun pankin prosentteja verrataan Kiinan ay-keskusjärjestön ACFTU:n ilmoittamaan työvoiman määrään, 730 miljoonaan, maassa olisi jopa 80 miljoonaa työtöntä.

Maailmanpankki laskee, että kolmen viime vuoden aikana 36 miljoonaa kiinalaista on menettänyt työpaikkansa. Tämän päälle satunnaisiin keikkatöihin harmaaseen talouteen olisi ajautunut noin 100 miljoonaa ja maataloudesta keskuksiin pakenisi lähivuosina yhteensä 70 miljoonaa.

Työttömät mellakoivat

Jotta Kiinan talous pysyisi tasatahdissa edes työvoiman kasvun kanssa, sen pitäisi luoda vuosittain lähes 10 miljoonaa uutta työpaikkaa. Tavoite toteutuu kuitenkin vain 60-prosenttisesti. Lisäksi uusi työpaikka olisi löydettävä niille miljoonille, jotka jo potkittujen 20 miljoonan lisäksi lähiaikoina erotetaan tehottomista valtionyhtiöistä. Shanghain yliopiston professori Xie Fei Lin laskee valtionyhtiöiden työntekijämääräksi noin 130 miljoonaa.

Pahimmin työttömyys riivaa Kiinan koillisosan ruostevyöhykettä, jossa joka neljännen arvioidaan jo menettäneen työnsä. Kun lopputili tietää Kiinassa myös sosiaaliturvan menetystä, kymmenet tuhannet vihaiset ja nälkäiset metalli- ja öljytyöläiset ovat osoittaneet mieltään mm. Daqingin ja Liaoyangin provinsseissa. Levottomuuksia on luonnehdittu pahimmiksi sitten maan vallankumouksen 1949.

Työttömyyden nostattamaan sosiaaliseen rauhattomuuteen Kiinan hallitus on vastannut pidätyttämällä mielenosoitusten johtajia.

Alle taala 120 miljoonalle

Uusia työpaikkoja on pyritty luomaan lähinnä perusrakenneinvestoinneilla. Yhdessä sosiaalipakettien kanssa ne ovat kääntäneet valtion budjetin alijäämäiseksi. Esimerkiksi Shanghain monet suuret rakennusprojektit, ennen kaikkea 12 mrd. euron syväsatama, on nähtävissä pitkälti työllisyysprojektina. Pelkästään kaupungin rakennustyömailla työskentelee kolme neljä miljoonaa köyhistä maakunnista muuttaneita työläisiä. Uudet työt ovat heille tarpeen, koska kaupungin hurjin rakennusvimma viilenee jo.

Työllisyyden nimissä hallitus suosii nyt myös pienyrittäjyyttä ja korostaa joka käänteessä kotimaisen kulutuksen tärkeyttä.

Kulku kapitalistisella tiellä on kasvattanut Kiinan tuloerot maailman huipulle. Alle dollarin päivätuloilla maassa arvioidaan sinnittelevän ainakin 120 miljoonaa ihmistä, kun rikkaimmilla riittää timantteja autojensakin koristeluun.

Vaikka ostovoimakorjaus nostaa monta pienituloista kansainvälisen köyhyysrajan yläpuolelle, surkeaan puutteeseen ja alkeellisissa proteeseissa ontuviin lapsikerjäläisiin törmää jo muutaman kymmenen kilometrin päässä rikkaasta Shanghaista.

Kiinan palkkaerot eivät juuri tulokuilua häpeä. Ulkomaisten omistamissa tehtaissa tavallisin kuukausipalkka liikkuu 1 500 juanin (200 euron) tietämissä, mutta kiinalaisfirmoissa töihin pitää tulla viidennekselläkin siitä.

Shanghain rakennusten siirtotyöläiset saavat vain 5 juania (70 senttiä) tunnilta. Päälle tulee parakkimajoitus ja jonkinsorttinen pöperö.

Eräät Koillis-Kiinaan sijoittuneet japanilaiset metallifirmat laskevat palkkaavansa tusinan kiinalaista sillä rahalla, minkä maksavat yhdelle rautakouralle kotimaassa. Palkkakuilu on puolenkymmentä kertaa suurempi kuin Rio Granden tunnettu rotko Meksikon ja USA:n välillä.

Ay-liike komennon jatke

Kiinan ay-liikettä maan työväen ahdinko ei ole ainakaan julkisesti hetkauttanut. Tämä johtuu siitä, että liike on erottamaton osa maan kommunistista järjestelmää ja valvoo työläisten olojen sijasta tuotannon etuja. Riippumattomia ay-liittoja Kiinaan haikailleet on teljetty mielisairaalaan tai uudelleenkasvatusleireille.

Keskusjärjestö ACFTU ilmoittaa jäsenmääräkseen 103 miljoonaa ja toimii maan 16 teollisuusliiton kattona. Järjestön pönäkkä puheenjohtaja Wei Jiangxing istuu tärkeällä postilla kommunistisen puolueen politbyroossa.

ACFTU onkin tyytynyt lähinnä patistelemaan rettelöiviä työläisiä takaisin sorville. Se on myös mukana kouluttamassa erotettuja uusiin ammatteihin.

Lakko-oikeus poistettiin Kiinan perustuslaista 1982, koska "poliittinen järjestelmä oli siihen mennessä hävittänyt proletariaatin ja yritysten omistajien väliset ristiriidat".

Maailman ay-liitto VAKL arvioi silti, että ristivetoa yhä on: jopa 100 000 lakon verran vuonna 2000.

Kansainvälinen ay-liike on hylkinyt Kiinaa paitsi Tiananmenin 1989:n verilöylyn, myös maan pakkotyöjärjestelmän takia. Erilaisilla työleireillä, joista tunnetuimpia ovat laogai- ja laoijao-leirit, saattaa olla lähes 10 miljoonaa asukkia. Leirien teollinen tuotannon Kiina laskee sumeilematta mukaan talouslukuihinsa. Joku vuosi sitten vanki- ja pakkotyötuotanto kerrytti 0,1 prosenttia koko maan teollisuus- ja maataloustuotantoa.

WTO:n ravistelu edessä

Kiina hyväksyttiin 15 vuoden neuvottelujen jälkeen maailman kauppajärjestöön WTO:hon viime jouluna.

Vaikka professori Xie näkee jäsenyyden vaikuttavan maan talouteen siirtymäajoista johtuen tuntuvasti viiden seitsemän vuoden viipeellä, ensimmäisenä tulilinjalle joutuu Kiinan tehoton ja tuettu maatalous, jonka parissa työskentelee jopa 900 miljoonaa kansalaista ja jonka tärkeimpien tuotteitten hinnat ovat jo nyt maailmanmarkkinahintoja korkeampia.

Ahtaalle ajautuvat myös valtionyhtiöt, jotka jauhavat koko teollisuustuotannosta vain kolmanneksen, mutta työllistävät 55 pros. kaupunkien työvoimasta. Lähes kuoliniskua voi odottaa niin ikään maan yli sadan valmistajan autoteollisuus, kun sopimus pudottaa tuontitullit neljänteen osaan nykyisestä.

Myös Kiinan nykyiset rahoituspalvelut, pankit ja vakuutuslaitokset joutuvat WTO-sopimuksen vuoksi mylläykseen.

Neljäs polvi kommunisteja?

Vaikka talouden muutokset keikuttavat Kiinaa lähes joka nurkalta, poliittiseen järjestelmään turbulenssi ei näy pystyvän.

Tuskin ensi syksynäkään ihmeitä tapahtuu, kun yli 50 vuotta hallinneet kommunistit kokoontuvat 16. KKP:n puoluekokoukseen ja vaihtavat "neljännen polven" maan johtoon.

Jo nyt pidetään varmana, että eroavan puoluejohtajan Jiag Zeminin manttelin perii hänen varamiehensä, maailmaa johtajan elkein kiertävä 59-vuotias insinööri Hu Jintao, molemmat muuten shanghailaisia.

Ensi vuoden alkupuolella kokoontuva parlamentti, kansankongressi, saa puolestaan vahvistettavaksi seuraajat pääministeri Zhu Rongjille ja puhemies Li Pengille.

Professori Xie Fei Lin vaikuttaa varmalta sanoessaan, ettei maan politiikassa ole odotettavissa yhteen 10 vuoteen suuria muutoksia.

Useakin Kiina-kommentaattori väittää kuitenkin toista ja ennustaa maalle Neuvostoliiton tietä, jos poliittisia uudistuksia ei kohta näy.

Eero Kosonen
Itä-Kiina/Shanghai