Kesävieraiden vaellus Länsi-Uudellemaalle aiheuttaa kesästressin, joka ei kuitenkaan vielä ole alkanut. Kesäaikana leivotaan joka päivä tuhat leipää. Sekä Jörgen että Ros-Marie tietävät kokemuksesta, että työtahti alkaa kiristyä juhannuksen tienoilla. Lisähenkilökuntaa ei kolmea kesäsijaista lukuun ottamatta palkata, ja lomatkin täytyy pitää. Jotta kasvavasta kysynnästä selvitään, tuotantopäällikkö Olle Lindholmkin joutuu liittymään porukkaan.

Varsinaiseen ruokatuntiin ei tässä leipomossa aikaa liikene. Sen tilalla on kahvitaukoja, ja kahvin kanssa tietysti oman leipomon tuotteita.

Muutaman minuutin kuluttua Ros-Marie on taas taikinakoneen ääressä valmistamassa vehnäleipätaikinaa. Jörgen vie hyllykön sähköllä toimivaan höyryuuniin, missä vierreleivät paistetaan. Hänen asettaa ajastimen 20 minuuttiin — jos kello ei soisi, olisi vaikea tietää, milloin leivät ovat kypsiä. Paiston alussa hän päästää uuniin höyryä. Se tekee limpuista kuohkeita.

Leivän pakkausta liukuhihnalla

Limput saavat jäähtyä tunnin verran hyllykössä. Sen jälkeen Henrietta Lindholm pakkaa ne muovipusseihin ja laatikoihin, jotka lähtevät asiakkaille.

Kaksivuorotyötä

Jörgen Olsen ja Ros-Marie Österberg ovat tänään iltavuorossa. He ovat tulleet töihin klo 13 ja sulkevat leipomon ovet klo 21. Sitä ennen he ovat lakaisseet lattiat ja kuivanneet pinnat klo 5 alkaneen työpäivän jäljiltä. Työpäivä alkaa viideltä, kun joku leipomon työntekijöistä napsauttaa lämmön päälle lämpökaappiin, missä leipä nostatetaan. Yöllä kaappi toimii jääkaappina tummille limpuille, joita ei siksi tarvitse kuljettaa asiakkaille edellisenä päivänä.

Klo 6 leivonta alkaa. Suursiivous tehdään vasta lauantaina.

Iltavuoro otettiin käyttöön kolme vuotta sitten, kun Olsen tuli töihin Backer Bakerille. Tilausmäärä oli kasvanut, eikä kuluttajilla ole mitään sitä vastaan, että saavat aamulla leivottuja sämpylöitä.

Tekemistä on paljon

Satunnaisesta kävijästä työtahti vaikuttaa kovalta, ja lisäksi leipomotyöntekijät joutuvat usein jakamaan tarkkaavaisuutensa useiden työvaiheiden kesken: kun uunin kello soi ja kertoo, että limput ovat valmiita, ne on otettava nopeasti ulos ennen kuin voi jatkaa sitä hommaa, joka on kesken. Jörgenistä, joka on kokenut leipuri, se on helppoa, mutta hänkin myöntää, että juoksemista piisaa. Yksitoikkoisia työvaiheitakaan ei näin pienessä leipomossa ole.

– Mutta kaiken pitää sujua ajallaan, muuten limput eivät valmistu, toteaa Jörgen, joka hoitaa myös luottamusmiehen tehtäviä.

– Olin aikaisemmin töissä Kotisaaren leipomossa. Siellä työtehtävät olivat rutiininomaisempia kuin tässä leipomossa ja toimin sielläkin luottamusmiehenä.

Enimmäkseen vehnäleipää

Millaista leipää valitsevat Ros-Marie ja Jörgen, jotka saavat luontaisetuna viedä ruokaleivän kotiinsa?

Jörgen sanoo pitävänsä tumasta leivästä, hapanleivästä, mutta vie usein kotiin myös vehnäleipää, esim. Schwabenin leipää tai sämpylöitä. Ros-Marie syö leipää muutaman kerran päivässä, ja enimmäkseen tulee syötyä vehnäleipää.

– Pullan syönti on kausittaista. Joskus menee munkki, mutta ei missään nimessä joka päivä, Jörgen sanoo ja vilkaisee kondiittori Krister Lindholmin työpisteeseen päin.

Krister antaa viimeistä silausta kahdelle isolle mansikkakakulle. Marjojen päälle tulee keltaista hyytelöä ja kerma pursotetaan koristereunusteeksi kakun ympärille.

Sunniva Ekbom

Ruisleivässä on kuitua jopa 10 pros., kurkussa 1, appelsiinissa 2,4 ja vehnäleivässä 3.

Leivässä on myös runsaasti B- ja E-vitamiineja, mutta myös rautaa, sinkkiä ja seleeniä.