Opiskeluaikana en huomannut olevani eriarvoisessa asemassa naisten kanssa. Diakonia-ammattikorkeakoulussa meitä miesopiskelijoita oli vain kymmenkunta 80:stä.

Muutoin oli kyllä etua, kun luokkakavereista valtaosa oli naisia. Koulun jälkeen piipahdimme joskus lähikahviossa luokkakavereiden kanssa. Istuin ainoana miehenä kauniiden naisten keskellä. Varmaan moni mies toivoi olevansa paikallani.

En usko, että minulla on työyhteisössäkään sen kummempaa. En pääse vähemmällä enkä ole vaikeammassa asemassa. En voi edes sanoa, että törmäisin pahemmin työkavereiden ennakkoluuloihin.

Asiakkaiden keskuudessa mielipiteet vaihtelevat rajusti. Monelle vanhukselle mieshoitaja tuo turvallisuutta. Kerran eräs vanhus sanoi minulle: "On se niin hienoa, kun teillä on niin vahvat kädet, ettei tarvitse pelätä putoamista. Onpahan vähän silmän ruokaakin." On kuitenkin asiakkaita, jotka eivät hyväksy mieshoitajaa lainkaan. Useammin kuin kerran on käynyt niin, että asiakas ei ole antanut minun hoitaa. Paikalle on pitänyt hakea naishoitaja.

Lähes, joka päivä kuulen pari kertaa "ai, mies" tai "eikö naiset kerinneet". Yleensä sukupuolestani tulevat kommentit jäävät tähän ja asiakas on tyytyväinen samaansa hoitoonsa.

Opiskelen terveydenhoitajaksi ja opintoihini kuuluu myös työharjoittelu synnytyssairaalassa. Tämän harjoittelujakson aikana joudun varmastikin tilanteeseen, jossa huomaan olevani "mieshoitaja". Synnytys on ollut kautta aikojen naisten hoidossa ja mies oli pitkään siinä täysin ulkopuolinen.

Myös kouluterveydenhuollossa voi tulla ongelmia. Uskon, että kasvavan, nuoren tytön olla helpompi kertoa ja kysyä kasvuun liittyvistä ongelmista naisilta.