– Meillä viljellään usein liian oikoista ajattelua, yksi- tai kaksiulotteista ajattelua. Saatamme pistää ihmisiä luokkiin kuin hyönteisiä biologiassa. Olisi tunnustettava ja tunnistettava, että ihmisten tilanteet ovat monenlaisia ja monimutkaisia. Huono-osaiset on monin tavoin hajautunut ryhmä. Edes työttömät eivät ole yhtenäinen ryhmä, toteaa Hänninen.

Huono-osaisuudella ei Hännisen mielestä tulisi viitata yksilöllisiin ominaisuuksiin vaan tilanteisiin, joissa ei ole mahdollista tulla hyvin toimeen.

– Päätöksentekoa tukevassa virallisessa tiedossa esitetään kaukaa katsovia numerollisia tietoja. Tämä on välttämätöntä, mutta asioita ja ihmisiä olisi katsottava myös läheltä. Silloin havaitsemme, että monet tavalliset ja aika pienetkin tekijät ovat voineet laukaista huono-osaisuuden: työttömyys, tulipalo, kolari, avioero, stressi, sairaus, auton hajoaminen haja-asutusalueella tai pientalossa putken jäätyminen.

Useinkaan ei löydy suoraviivaista selitystä tapahtumien kulkuun. Usein on kyse kasaantuvista vaikeuksista. Siksi tutkimuksen tulisi olla herkkää, tarkkaa ja monipuolista.

Ideologinen kädenvääntö on yksi sudenkuoppa huono-osaisuutta tarkasteltaessa. Syy nähdään helposti joko yksinomaan yksilöissä tai yksinomaan yhteiskunnassa. Todellisuus on usein paljon monimutkaisempi, toteaa tutkija Hänninen.

– Tilastoihin tuijottaminen ei riitä. Tilastoja on monenlaisia. Numeroista voi aina riidellä. Tarvitaan myös täsmätietoa, läheltä tulevaa tietoa. Päätöksentekijöiden olisi hyvä mennä myös paikan päälle ja tutkia asioita siellä. Vaikka asianosaisten oman äänen tulisi päästä esille, ei tarkoitus ole kieltää virallista tietoa. Kohteiden tieto voi paljastaa pimentoon jääneitä epäkohtia, esimerkiksi väliinputoajien asemasta. Sosiaalityöntekijöiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden silminnäkijäkertomukset ovat hyödyllistä täydentävää tietoa. On tärkeää verrata eri tietoja. Tutkijan tehtävänä on täsmentää ja analysoida tietoja ja tulkintoja.

– Kun tutkimme vaikeassa asemassa olevia ihmisiä, pohdimme itse asiassa elämän ja kuoleman kysymyksiä. Olemme oleellisen kysymyksen äärellä: mitä oleminen on.

Sakari Hännisen mukaan on tärkeää tutkia selviytymistä. Todelliset selviytyjät löytyvät huono-osaisten keskuudesta, vaikka tositelevisioiden kamerat eivät heistä olekaan kiinnostuneita.

– En halua luoda illuusioita vaikeassa asemassa olevista ihmisistä. Heidän joukossaan on kaikenlaisia ihmisiä. Myös rikoksentekijöitä ja lasten heitteillejättäjiä mutta myös hyvin monia ankarassa arjessa pienillä tuloilla ihmeellisesti selviytyviä ihmisiä. Juuri tästä syystä haluan pitää kiinni pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatuksesta, siitä, että jokaiseen voi suhtautua kuten kehen tahansa ihmiseen.

Kilpaa vastuun siirtämisestä

– Helposti puhutaan uusavuttomuudesta. Sitäkin on. Mutta tulisi puhua myös instituutioiden uusavuttomuudesta. Nykyään kilpaillaan vastuun siirtämisestä. Valtio siirtää vastuuta kunnille, kunta siirtää sitä kolmannelle sektorille ja yksilöille, usein omaisille. Sosiaalitoimistoista ohjataan ihmisiä välillä esimerkiksi Punaisen ristin avustustoiminnan piiriin. Kirkon diakonityön merkitys on kasvanut viime vuosina. Perusturvan nosto olisi tärkeää ja tarpeellista.

– Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Mutta perusturvan parantamisessa on muun muassa se ongelma, että jos sen euromäärää nostetaan, tämä merkitsee lainsäädännön vuoksi automaattisesti ansiosidonnaisen työttömyysturvan tason kohottamista. Tämän koplauksen purkaminen helpottaisi huomattavasti perusturvan parantamista.

Pienikin muutos voi olla merkittävä huono-osaisen ihmisen elämässä.

Markka ei ole markka kaikille, vaikka Chicagon poikien uusliberaali koulukunta niin inttää. Asunnottoman markka ja hyvätuloisen markka ei aiheuta samaa vaikutusta taloudessa, toteaa Sakari Hänninen.

Ay-liikettä tarvitaan perusturvan parannukseen

– Perusturvakysymyksen parantamisessa ay-liikkeen merkitys olisi ratkaiseva. Siihen tarvittaisiin ay-liikkeen voimaa. Olisi kiehtovaa, jos palkansaajajärjestöt ottaisivat omista lähtökohdistaan perusturvan parantamiskysymyksen esiin.

– Nykyisinä työmarkkinoiden ja globaalin talouden epävarmoina aikoina kenelläkään ei ole varaa tuudittautua turvallisuuteen. Paperimiehetkään eivät ole enää muutoksilta turvassa. Perusturvan parantamisessa ei ole kyse laupeudesta tai armosta vaan jokaisen omasta edusta ja samalla myös yhteiskunnan koossapysymisestä. Sosiaalinen vastuu tarkoittaa, että ajatellaan pitkälle.

Perusturvan takana on laaja kansalaismielipide. Tässä poliittisen eliitin ja kansan välillä on huima ero. Kun epävarmuus työmarkkinoilla on voimistunut väkevästi, perusturvan parantamisesta saattaisi löytyä laajaakin ymmärrystä. Siinä voisi tehdä taitavia poliittisia vetoja, miettii Sakari Hänninen, joka aiemmin toimi Jyväskylän yliopiston valtio-opin professorina.

– Perusturvan takaaminen lisäisi yhteiskunnan vapautta. Kaikista yksilöllisyyspuheista huolimatta elämme nyt massoittunutta, yhdenmukaista, aika yksi- tai kaksiulotteista elämää. Toki vapautumistakin on tapahtunut, mutta samalla kun ovia on avattu, monia ovia on suljettu.

Monimuotoista elämää

Millaisia ihmisiä Suomeen enää mahtuu?

– Joidenkin virkamiesten näkökulmasta oleellinen ongelma on siinä, että mummo porskuttaa syrjäseudulla. Mummo pitäisi saada keskukseen. Erilaisten elämänmuotojen katoaminen uhkaa Suomeakin. Näin rikkaassa maassa pitäisi olla varaa monimuotoisempaan elämään.

– Onneksi Suomessa on vielä paljon ihmisiä, joilla on monia taitoja. Kun he osaavat rakentaa talon, marjastaa, kalastaa, kutoa ja korjata auton, he eivät niin paljon palveluja osta. Mutta Pariisissa ja Roomassa palvelujen ostaminen on huipussaan.

– Mitenkään romantisoimatta on kuitenkin niin, että vaikeassa asemassa olevien ihmisten keskuudessa on elämän rikkautta, erilaisia tapoja elää. Huono-osaisuutta korjaavien toimenpiteiden tulisi tunnustaa tämä monimuotoisuus. Pitäisi olla vaihtoehtoja. Pitäisi olla mahdollisuus elää monella tavalla.

– Onko Euroopassa enää mahdollista sellainen elintaso ja valinnanmahdollisuudet, joihin olemme tottuneet? Kyse elämänmuototaistelusta, sivilisaatiotaistelusta.

Veikko Tarvainen

Sakari Hänninen, Jouko Karjalainen, Tuukka Lahti (toim):
Toinen tieto,
kirjoituksia huono-osaisuuden tunnistamisesta,
Stakes.