Hallituspuolueiden lisäksi hankkeen valmistelussa ovat olleet mukana oppositiopuolueet. Tällä on haluttu paitsi korostaa uudistuksen tärkeyttä myös varmistaa omalta osaltaan hankkeen toteutuminen. Yleensähän tuppaa olemaan niin, että oppositio vastustaa hallituksen esittämiä asioita riippumatta niiden sisällöstä. Onneksi tämänkaltainen politikointi ei ole nyt pahemmin nostanut päätään.

Joka tapauksessa kuntien rakenteisiin ja niiden palvelujen järjestämiseen tähtäävä uudistus on välttämätön. Uudistuksen puitteet ovat nyt olemassa ja on kuntien soveltamisen vuoro. Laskelmat ovat varsin kiistattomasti osoittaneet, ettei nykyrakenteilla kunnissa pärjätä enää edes lähitulevaisuudessa, kun suomalaisten ikääntymisen seurauksena palvelutarve kasvaa ja toisaalta osaavasta työvoimasta käydään yhä kovempaa kilpailua eri sektoreiden välillä. Olisi vastuutonta olla tekemättä mitään.

Kuntien työntekijöissä uudistushanke on herättänyt monenlaisia kysymyksiä. Johtaako uudistus irtisanomisiin? Johtaako uudistus muutoksiin palvelujen tuottamistavoissa? Heikkenevätkö työehdot? Konkreettisia kysymyksiä on paljon, mutta yhtä konkreettisia vastauksia on vähemmän.

Ajan hengen mukaan kunnilta ja niiden palveluilta vaaditaan entistä enemmän tehokkuutta ja tuottavuutta. Nehän ovat päivän iskusanoja ajasta ja paikasta riippumatta. Mutta ihminen ei ole kone, kuten monta kertaa on todettu. Siksi ihmistä on myös käsiteltävä eri tavalla kuin konetta. Koneeseen saa helposti lisää vauhtia, mutta ihmisen kanssa toimittaessa yhtälö on monimutkaisempi.

Useiden eri kyselyjen mukaan työntekijät arvostavat omassa työssään ylitse muun työsuhdeturvaa. Kun esimerkiksi kunnan työntekijä tietää, ettei hänen työsuhteensa ole uhattuna, hän motivoituu työhönsä aivan eri tavalla kuin, että hän kuluttaisi energiaansa mahdollisen irtisanomisen miettimiseen. Toivoisi, että kuntauudistajat ja eri päätöksentekijät kunnissa ja kuntayhtymissä ymmärtäisivät, että se paljon perätty työntekijän tehokkuus ja tuottavuus perustuu turvallisuuden ja tarpeellisuuden tunteeseen. Epävarmuus ei ole omiaan luomaan tällaista tunnetta.

Kunnissa ja niiden palveluissa on siis tehtävä muutoksia. Mutta ne on toteutettava niin, ettei kuntien tärkeimmäksi voimavaraksi moneen kertaan mainittu henkilöstö koe itseään uudistuksen maksumieheksi heikentyvänä työsuhdeturvana tai muuna epävarmuutena. Epävarmuudessa elävä ihminen ei ole hyvää seuraa itselleen eikä yhteiskunnalle.