unta- ja palvelurakenneuudistus etenee, mutta kovin dynaamiselta prosessi ei ole
näyttänyt. Hanketta ei ole kirjoitettu hallitusohjelmaan, mikä tosiasia ei ole ainakaan
vauhdittanut uudistuksen etenemistä. Hallituksen kolmas puolue RKP on lisäksi tuonut
oman mausteensa keitokseen lähinnä ruotsinkielisten kuntien näkökulmasta.
Hallituspuolueiden lisäksi hankkeen valmistelussa ovat olleet mukana
oppositiopuolueet. Tällä on haluttu paitsi korostaa uudistuksen tärkeyttä myös
varmistaa omalta osaltaan hankkeen toteutuminen. Yleensähän tuppaa olemaan niin, että
oppositio vastustaa hallituksen esittämiä asioita riippumatta niiden sisällöstä.
Onneksi tämänkaltainen politikointi ei ole nyt pahemmin nostanut päätään.
Joka tapauksessa kuntien rakenteisiin ja niiden palvelujen järjestämiseen
tähtäävä uudistus on välttämätön. Uudistuksen puitteet ovat nyt olemassa ja on
kuntien soveltamisen vuoro. Laskelmat ovat varsin kiistattomasti osoittaneet, ettei
nykyrakenteilla kunnissa pärjätä enää edes lähitulevaisuudessa, kun suomalaisten
ikääntymisen seurauksena palvelutarve kasvaa ja toisaalta osaavasta työvoimasta
käydään yhä kovempaa kilpailua eri sektoreiden välillä. Olisi vastuutonta olla
tekemättä mitään.
Kuntien työntekijöissä uudistushanke on herättänyt monenlaisia kysymyksiä.
Johtaako uudistus irtisanomisiin? Johtaako uudistus muutoksiin palvelujen
tuottamistavoissa? Heikkenevätkö työehdot? Konkreettisia kysymyksiä on paljon, mutta
yhtä konkreettisia vastauksia on vähemmän.
Ajan hengen mukaan kunnilta ja niiden palveluilta vaaditaan entistä enemmän
tehokkuutta ja tuottavuutta. Nehän ovat päivän iskusanoja ajasta ja paikasta
riippumatta. Mutta ihminen ei ole kone, kuten monta kertaa on todettu. Siksi ihmistä on
myös käsiteltävä eri tavalla kuin konetta. Koneeseen saa helposti lisää vauhtia,
mutta ihmisen kanssa toimittaessa yhtälö on monimutkaisempi.
Useiden eri kyselyjen mukaan työntekijät arvostavat omassa työssään ylitse muun
työsuhdeturvaa. Kun esimerkiksi kunnan työntekijä tietää, ettei hänen työsuhteensa
ole uhattuna, hän motivoituu työhönsä aivan eri tavalla kuin, että hän kuluttaisi
energiaansa mahdollisen irtisanomisen miettimiseen. Toivoisi, että kuntauudistajat ja eri
päätöksentekijät kunnissa ja kuntayhtymissä ymmärtäisivät, että se paljon
perätty työntekijän tehokkuus ja tuottavuus perustuu turvallisuuden ja tarpeellisuuden
tunteeseen. Epävarmuus ei ole omiaan luomaan tällaista tunnetta.
Kunnissa ja niiden palveluissa on siis tehtävä muutoksia. Mutta ne on toteutettava
niin, ettei kuntien tärkeimmäksi voimavaraksi moneen kertaan mainittu henkilöstö koe
itseään uudistuksen maksumieheksi heikentyvänä työsuhdeturvana tai muuna
epävarmuutena. Epävarmuudessa elävä ihminen ei ole hyvää seuraa itselleen eikä
yhteiskunnalle.