Suomessa ollaan myös taitavia ja tarkkoja tilastontekijöitä –
Ilta-Sanomien selvityksen aineistona olivat tilastoviranomaisten ja työnantajien kokoamat
ammattiryhmien keskiansiotilastot.
Nuorena toimittajana viisitoista vuotta sitten vaadin silloisella työpaikallani
kaikkien palkkatietojen julkisuutta. Epäilin, että palkkajulkisuus paljastaisi
monenlaisia palkkausepäkohtia, olivat ne sitten sukupuolten, sukupolvien tai
tehtäväryhmien välisiä. Kun niistä tiedettäisiin, niitä päästäisiin korjaamaan.
Samaa arvelen edelleen. Vuosien mittaan olen useasti miettinyt, miksi työntekijätkin
haluavat niin kiihkeästi pitää kiinni henkilökohtaisesta palkkasalaisuudesta, vaikka
tämä salailu hyödyttää liki sadan prosentin todennäköisyydellä vain työnantajia.
Vai onko kukaan kuullut työpaikasta, jolla tiukka palkkasalaisuus takaisi nimenomaan
pienipalkkaisimmille muita nopeamman ansiokehityksen?
Palkka on Suomessa arka asia. Aivan turhaan. Palkan yhdistäminen ihmisen arvoon on
karkea virhe. Yksikään ihminen ei ole "palkkansa arvoinen", koska ihmisen
arvoa ei mitata rahassa. Palkka on ainoastaan korvaus työpanoksesta . Jos se on
kohtuuttoman pieni, häpeä kuuluu maksajalle.
Vaikka Ilta-Sanomat näki paljon vaivaa paljastaakseen vaikkapa päivähoidon johtajan
(2 902 e/kk) tai lihanleikkaajan (2 736 e/kk) ansiot, en itse asiassa ole edes
kovin kiinnostunut naapurieni palkoista. Aika monilla työpaikoilla yksittäinen
työntekijä haluaisi mieluummin tietää, onko hänen oma palkkansa kohdallaan suhteessa
muihin saman yksikön, yrityksen tai teollisuudenalan työntekijöiden palkkoihin.
Palkkojen julkisuus päästäisi monesta pahasta. Kirkas valo auttaa korjaamaan
epäkohdat ja pakottaa työnantajat korjausliikkeisiin silloin, kun aihetta on. Se
vapauttaisi myös aiheettomilta epäluuloilta ja vääriltä johtopäätöksiltä. Enhän
Ilta-Sanomia lukemallakaan saa koskaan tietää, onko naapurini rahoittanut uuden autonsa
muhkeaksi otaksutulla palkallaan, armottomilla ylitöillään vai tekemällä peräti
kahta tai useampaa työtä.
"Katso, mitä naapurisi
tienaa – yli 500 ammattia!" Ilta-Sanomien lööppi raikui kesäisenä
maanantaina ilosanomaa, joka taas kerran päästi kansan uteliaisuuden piinasta. Kun
naapurin maarakennusmestari seuraavan kerran tulee vastaan, muistan varmaan oitis hänen
kokonaisansionsa: 3 052 euroa kuussa. Toisella puolella taitaa asua hovimestari
(2 250 e/kk) ja fysioterapeutti (2093 e/kk). Mutta koskahan näille nurkille
saataisiin keskiarvoa kohottamaan kolmivuorotyötä tekevä ahtaaja (4 270 e/kk)?
