– Uusien säveltäjien skaala on laaja sinfonisesta musiikista viihteelliseen ja jazziin – mutta uutta työväenmusiikkia puhallinorkestereille ei ole. Mutta onneksi ovat nämä iki-ihanat marssit ja valssit, sanoo Päivi Pyymäki.

"Vanhana pasifistina" Päivi Pyymäki on ilahtunut sotilassoittokuntien ilmeen ja sisällön monipuolistumisesta, sillä sieltä on löytynyt työväen soittokunnille oivallisia yhteistyökumppaneita.

– Tasosta se suosio on kiinni, eivät ihmiset kaihda sen enempää työväen- kuin sotilassoittokuntaakaan, vakuuttaa Päivi Pyymäki.

Hän uskoo, että aate on vahvasti taustalla TTY:n soittokunnassa. Se näkyy ohjelmistossa ja esiintymistilaisuuksissa, mutta myös uskollisuudessa omalle soittokunnalle.

– Myös uusilla nuorilla on työväenhenkinen tausta – tai sitten heissä on mukana ennakkoluulottomuutta. Soittokunta on pysynyt Suomen Työväen musiikkiliiton jäsenenä, vaikka on ollut paineita irtautua siitä.

Uudet polvet vedetty mukaan

Päivi Pyymäki on itse kasvanut kiinni työväen soittokuntiin ja kuoroihin lapsuudessaan ja nuoruudessaan Porissa. Ja sen minkä hän itse on nuorena oppinut, sen hän on työnsä kautta halunnut välittää uusille soittajasukupolville.

– Kun muutin Tampereelle 1983, johdin pian sen jälkeen parin vuoden ajan Nappulahumppaa. Se oli hieno kokemus, ja sellaista olemme jälleen puuhaamassa. Tutustuttuani USA:ssa käytettyyn puhallinmusiikin opetusmenetelmään, kehitin siitä Suomeen oman sovellutukseni ns. Puhallinorkesterikoulumetodin.

Päivi Pyymäen puheista käy ilmi, että TTY:n soittokunnalla on paljon yhteistä muiden puhallinmusiikkitahojen kanssa. Juurten lisäksi nykyisyys on vahvasti ankkuroitu työväenliikkeeseen, ja se linja myös aiotaan pitää.

– Valkeakosken työväenmusiikkitapahtumassa emme ole vielä koskaan esiintyneet ainakaan minun kapellimestarikautenani, mutta mukava olisi sekin kokea joskus, toteaa Päivi Pyymäki.

Johtokunta kantaa monenlaiset huolet

Tampereen työväenyhdistyksen soittokunnan taloudesta ja hallinnosta vastaa johtokunta. Tämän vuoden suuri haaste on syyskuussa pidettävä 120-vuotisjuhlakosertti, jossa julkistetaan TTY:n soittokunnan uusi levy.

Puheenjohtajana toimii vuodesta 1962 saakka mukana ollut Mikko Toijala, mutta joukossa on myös pian 19 vuotta täyttävä tämän kevään ylioppilas Suvi Linnovaara.

– Veren perintönä tulin mukaan tähän hommaan, sillä isä, äiti ja monet sukulaiset ovat soittaneet tässä soittokunnassa. Itse aloitin trumpetilla, mutta nykyisin soitan baritonitorvea, kertoo Mikko Toijala.

Rahahuolien lisäksi johtokunta kantaa huolta myös soittajien mukaan haalimisesta kulloiseenkiin esitykseen. Se ei aina ole helppoa, sillä taistelu ajankäytöstä on kovaa vapaaehtoistyössä.

– Vapputilaisuuksiin ei aina tahdo löytää soittajia, huokaa Mikko Toijala. – Ohjelmistoa joutuu viime hetkellä muokkaamaan soittajatilanteen mukaan.

Mikko Toijalalle mieleenpainuva oli äskettäinen esiintyminen Tampereen Tuomiokirkossa vuoden 1918 tapahtumiin pohjautuvassa näytelmässä Vihan päivät.

Olemme vapaampia mutta köyhempiä

Kun kaksi vuotta sitten yhdistettiin iso soittokunta ja nuorisosoittokunta, on puhaltajia nyt noin 40–45. Ikähaitari on 16:sta 80:een ja painopiste on vanhemmassa päässä.

– Ennen saimme jatkuvaa avustusta kaupungilta, mutta se myös sitoi kiinteisiin esiintymisiin. Nykyisin olemme vapaampia tulemaan ja menemään, mutta se tuntuu myös budjetissa, sanoo Mikko Toijala.

Onneksi on jatkuvuutta. Alttosaksofonia soittava Suvi Linnovaara tuli soittokuntaan neljä vuotta sitten.

– Itse tykkään eniten swingistä ja jazzista, myös valsseista pidän paljon. Työväenmusiikki on yksi luonnollinen osa soittokunnan ohjelmistoa, hän sanoo.

Hannu Oittinen