Miksei suomalainen työntekijä laita hanttiin, kysyy organisaatioiden ja johtamisen professori Alf Rehn Åbo Akademista. Jos pomoilta tulee käsittämättömiä tai suorastaan tyhmiä käskyjä, niin hyvään lopputulokseen pääseminen edellyttää työntekijöiltä vastavoimaa.

Pieni vipinä synnyttää tehokkaammin uusia ideoita kuin tyyni vesi. Luovuutta ja innovaatioita kaivataan, mutta Rehnin mukaan siihen ei varata aikaa eikä tilaa. Luovuus ei ole pomojen yksinoikeus. Usein työntekijät pystyisivät ratkaisemaan ongelmia luovasti, mutta heidän ei anneta sitä tehdä, koska suunnittelijat ja työnjohto ovat "viisaampia".

TEAMilainen Yaran pääluottamusmies Hannu Parviainen on huolissaan samasta asiasta. Varsinkin muutostilanteissa työntekijöiden tietämys ja kokemus jää hyödyntämättä. Pitäisi riittävän varhaisessa vaiheessa tuoda suunnitellut muutokset henkilöstön arvioitaviksi, jotta toteuttamiskelvottomat asiat saataisiin poistettua ajoissa. Myös isojen muutosten läpivienti olisi helpompaa, jos työntekijät olivat voineet vaikuttaa asioihin jo suunnitteluvaiheessa.

On työpaikkoja, jotka kuuntelevat työntekijöiden mielipiteitä ja hyödyntävät osaamisen. Mutta on myös työpaikkoja, joissa professori Alf Rehniä lainaten kannattaisi panna hanttiin. Kaikkia käskyjä ei kannattaisi orjallisesti noudattaa. Siinä tosin voi saada hankalan työntekijän maineen, mutta viisas johtaja ymmärtää luovien käytännön ratkaisujen merkityksen.

Kannustankin aktiivisuuteen. Työpaikoista tulisi parempia ja tuottavampia. Ay-liikkeessä aktivoituminen vauhdittaisi SAK:laisen liikkeen muuttumista nykyaikaiseksi liikkeeksi, joka parantaisi jäsentensä edunvalvontaa ja antaisi jäsenilleen toiminnallisen foorumin olla mukana muutoksessa.

Rehn kaipaisi suomalaiseen työelämään työn iloa! Samainen ilo olisi tervetullutta myös ay-toimintaan. Meillä saa olla kivaa.