Sari Kankalan pätkittyneiden työsuhteiden taustalla on lama. Kun hän opiskeli ensimmäistä ammattiaan 1990-luvulla markkinointimerkonomiksi, oli vielä sellainen mielikuva, että siitä vain kävellään töihin. Mutta sitten tuli lama.

Jo opiskelun aikana Sari oli kaupassa töissä. Opintojen jälkeen työ kaupassa jatkui kunnes kauppa meni konkurssiin.

– Sitten alkoivat pätkätyöt. Ja aloitin toisen ammatin opinnot. Menin opiskelemaan lähihoitajaksi koska ajattelin silloin, että sillä alalla olisi ainakin töitä. Ja töitä oli, mutta vain erilaisia sijaisuuksia ja pätkiä.

– Tykkäsin siitä työstä, mutta pätkätyöt toisensa jälkeen, yötyö ja epäsäännöllisyys rasittivat. Onneksi miehellä on ollut koko ajan töitä metallialan yrityksessä.

Sari Kankala ryhtyi päivittämään merkonomin tutkintoaan tradenomiksi ja opiskeluaan hän rahoitti tekemällä hoitotyötä.

Sitten syntyi Oskari. Ja koska Sari oli tehnyt pätkätöitä ja ollut opiskelija, niin virallista äitiyslomaa hänellä ei ollut. Äitiyspäivärahakin oli se pienin mahdollinen. Sitten äitiysloman jälkeen Sari halusi olla Oskarin kanssa vielä toisen vuoden kotona, joten hoitovapaalla korvaus säilyi pienenä. Oskari aloitti perhepäivähoidossa täytettyään kaksi vuotta ja Sari sai vuodeksi määräaikaisen työpaikan työvoimatoimistosta.

Sitten loppuvuodesta 2005 syntyi Ilari. Koska työsuhde työvoimatoimistossa oli määräaikainen ei Sari tälläkään kertaa saanut palkallista äitiyslomaa, mutta nyt hän sai palkan perusteella ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa. Ilariakin hän halusi hoitaa kotona hieman pidempään, joten Sari jatkoi äitiyslomaa hoitovapaalla. Ansiopäivärahan jälkeen hoitoraha kavensi melkoisesti perheen tuloja.

Loppuvuodesta Sari alkoi etsiä töitä. Työpaikan ja päivähoitopaikan etsintä Oskarille ja Ilarille on alkanut.

Sari hakee toimistotyötä, koska siitä hän on viimeksi ammattitaitonsa päivittänyt ja toisaalta säännöllinen työaika sopisi pienten lasten äidille. Vielä ei työnhaku ole tärpännyt, mutta Sari on optimistinen.

– Onneksi saan nyt ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, kun ennen äitiyslomaa sain tarpeeksi pitkän työsuhteen. Se on tosi iso asia, Sari sanoo.

Työn löytymisen suhteen Sari on toiveikas, mutta realisti.

– Toki toivon, että saisin vakituisen työsuhteen. Mutta muuhunkin olen varautunut. Toimistotyötä haen ja toivon kaiken järjestyvän hyvin. Oskarin ja Ilarin veisin mielelläni tuohon läheiseen päiväkotiin. Toivonkin heidän saavan siitä hoitopaikan.

Sari Kankala korostaa ansioturvan merkitystä. Hän on sekä pudonnut perusturvalle että "päässyt" ansioturvalle vuosien varrella, joten kokemusta molemmista on tullut. Kotihoidon tukea Sari Kankala nostaisi, sillä se on melko pieni korvaus siitä, että pieni lapsi on esimerkiksi kaksivuotiaaksi kotona. Korvaushan on vain pieni osa päivähoitopaikan kustannuksista kunnalle, joten sitä olisi hänen mukaansa varaa nostaa, varsinkin kun asiantuntijat suosittelevat ihan pienimmille kotihoitoa.