Ajankohtaista
Myyjällä pinna
tiukalla
Lisätty aukiolo
ei näy tilipussissa
eikä uusia työpaikkoja synny
Pyhätunnit
pois muusta työajasta
Kaupan uudet aukioloajat
 Kaupan
lisätty
aukiolo ei näy
palkoissa eikä
uusina työpaikkoina, tuumaa pääluottamusmies Leila Tilvis Turtolan
Citymarketista.
 Myyjänä 13 vuotta
toiminut Anne Vesikko Lielahden Citymarketista Tampereelta ei kiittele
laajentunutta kaupan aukioloa eikä hurraa nyt päätetyille muutoksille. Kokemus on
osoittanut, etteivät työpaikat lisäänny, palkat nouse eikä myöskään myyjän asema
tai arvostus kohene.
Seitsemän kuukauden ikäisen Jennan
äiti pohtii, miten työ- ja kotielämä sovitetaan yhteen äitiysloman päätyttyä.
Uudet aukiolot lisäävät myös Citymarkettien kaltaisten suurten myymälöiden
sunnuntaiaukioloa, vaikka alle 400 neliön myymälöiden ympärivuotiseen
sunnuntaimyyntiin niissä ei mennä.
– Näyttää siltä, että meille
saa tehdä mitä vain. Kun aukioloaikoja alettiin puuhata vapaammiksi, sen piti johtaa
meidän palkkojemme nousuun, mutta on käynytkin päinvastoin. Kun sunnuntaiaukiolot
kuitenkin lisääntyvät, niin mistä otetaan rahat sunnuntailisiin? Otetaanko ne kenties
arki- ja launtailisistä vai muutetaanko ne markkamääräisiksi? Näyttää siltä, ettei
työnantajalle saisi tulla mitään lisäkuluja, pelkkää hyötyä vain. Ilman lisiä ei
kuitenkaan pärjätä, kyllä palkat on painettu jo niin alas, pohtii Anne Vesikko.
Uran huipusta leikattu pala
pois
Vesikon keskustelukumppani, Turtolan
Citymarketin pääluottamusmies Leila Tilvis toteaakin, että aiemmat lauantain klo
13:n jälkeiset 100-prosenttiset lisät on jo muutettu markkamääräisiksi, joten
sunnuntailisiäkin saattaa odottaa sama kohtalo.
– Muutenkin palkkoja on hivutettu
alaspäin eri konsteilla. Kun aiemmin korkein kokemuslisä tuli 11 vuoden palvelusta, tuo
taso on nyt poistettu. Olemme uramme huipulla kahdeksan vuoden palvelun jälkeen ja se
huippu on 48,63 markkaa tunnissa. Lisääntyvien aukiolojen ehtona pitää olla kunnon
palkat. Jos on poikkeukselliset aukiolot, pitää palkkojen olla sen mukaiset, sanoo Leila
Tilvis.
Nyt eletään kuitenkin sellaisten
sopimusten mukaan, että myyjälle saattaa jäädä vain nelisen tonnia käteen
kuukaudessa. Eivätkä ne summat pesää tee, vaan lentävät saman tien maailmalle.
Osa-aikaisuudesta pitää päästä eroon, muuten työ kaupan alalla ei yksinkertaisesti
kannata. Osa-aikaisuuden lisääntymisen ja palkkatason putoamisen lisäksi käynnissä
oleva murros on tuonut muutakin kielteistä tullessaan.
– Kun sairaslomien ajaksi ei oteta
sijaisia ja äitiyslomatkin pyritään hoitamaan talon sisäisin siirroin, normaali
työelämä vääristyy monin tavoin. Solidaarisuus on kääntynyt kateudeksi. Vai
tämäkö lienee ollut tarkoituskin, pohtii Leila Tilvis.
Eräillä menestyvillä aloilla
työnantajilla on varaa ja halua maksaa työntekijöille heidän panoksestaan tuloksen
tekemisessä. Kun kaupan alalla tuota halua tai kykyä ei ole, se kertookin kenties
siitä, ettei tähänastinen aukiolojen vapautus olekaan tuonut kaupalle lisää katetta.
Eli ovatko olleet oikeassa ne kriitikot, jotka ovat väittäneet ettei kansa osta
määräänsä enempää, vaikka kaupat olisivat auki ympäri vuorokauden.
"Toivottavasti ei liian
isoja muutoksia"
Vaan entäpä kun Jenna tulee vuoden
ikään ja Anne-äidin paluu työelämään alkaa? Hän nimittäin aikoo jatkaa lapsensa
hoitamista kotona vielä maaliskuussa päättyvän äitiysloman jälkeenkin.
– Ainakin alkuun menen aamuvuoroon
ja viikonloput ovat vapaat. Lapsen päivähoidon järjestelyistä en vielä tiedä. Kahden
kuukauden lisäys vuodessa sunnuntaiaukioloihin on melkoinen muutos perhe-elämässä.
Päivä– ja iltahoidon järjestymisen lisäksi tulevat eteen työmatkaliikenteen
pulmat. Kesäisin kuljen työmatkat pyörällä ja talvella linja-autolla, mutta lapsen
päivähoidon kanssa päivistä tulee pitkiä, sanoo Anne Vesikko.
Työmäärä lisääntyy, työaika
vähenee, lisät murenevat, solidaarisuus katoaa, kodille ja perheelle jää entistä
vähemmän aikaa. Onko tässä mitään tolkkua, kun käteen jää neljä tonnia? Onko
alan vaihto käynyt koskaan mielessä?
- No mielessä on käynyt, mutta ei
kuitenkaan vakavasti. Voisihan sitä lähteä vaikka opiskelemaan. Toisaalta luulen
kyllä, että kaupan alalla tulee vielä pula ammattihenkilöstöstä. Nyt tehdään
kaupassa isoja muutoksia, toivottavasti ei liian isoja. Liiton ja sen jäsenten pitää
olla erityisen valppaina, eikä yhdestäkään edusta ole enää varaa tinkiä, sanoo Anne
Vesikko.
Hannu Oittinen
Petri Laitinen, kuva
PAMin Kyllikki
Muttilainen:
Pyhätunnit pois muusta
työajasta
Kuka muistaa vielä ajan, jolloin kaupat menivät
kiinni arkisin klo 17 ja lauantaisin klo 13, eikä sunnuntaiaukioloista ollut puhettakaan?
Moni muistaa kun muistelee, mutta muutos on tapahtunut niin asteittain edeten, ettei ole
mieleen jäänyttä kertarysäystä.
– Ammattiosastojen pöytäkirjoja
60-luvulta lähtien katsellessaan huomaa keskustelun kaupan aukiolojen vapauttamisesta
lähteneen käyntiin jo silloin. Ensimmäinen näkyvä muutos arkipäivien oli klo 17
rajan ylittäminen. Se jakoi vanhemman ja uudemman polven työntekijät. Mutta sen
jälkeen onkin oltu aukiolojen jatkamista ja vapauttamista vastaan, kertoo Palvelualojen
PAMin toimitsija Kyllikki Muttilainen Tampereelta.
Viime vuosikymmenellä pitenevät illat
ja asteittain lisääntyneet sunnuntaiaukiolot saivat myyjien vastustavan kannan
yhtenäistymään, poikkeuksena lähinnä kaupoissa keikkatöitä tekevät opiskelijat.
Takaisin lähtötilanteeseen tuskin
halutaan, mutta yli puolet myyjistä haluaa rajoituksia nykyisiin aukioloihin. Sen sijaan
kauppiaiden keskuudessa tuli jako kahteen: keskus- ja suurliikkeet ovat olleet aukiolojen
vapauttamisen kannalla, pien- ja erikoisliikkeet vapauttamista vastaan.
– Työntekijäpuolen perustelut
sunnuntaiaukioloa vastaan ovat pyhäpäivien omistaminen perheelle ja omalle elämälle,
yhteiskunnan päivähoito- ja liikennepalvelujen puuttuminen sekä terveys- ja
työsuojelunäkökulmat. Olemme muistuttaneet päättäjille, että raha ei liiku yhtään
enempää vaikka kaupat olisivat auki ympäri vuorokauden. Jo nyt sunnuntain työaika
otetaan muusta viikkotyöajasta, eli luvattuja työpaikkoja ei ole tullut yhtään
lisää, sanoo Muttilainen.
Mikä on vapautuksen hinta?
Liikealan ammattiliiton vajaa vuosi
sitten julkistetun tutkimuksen mukaan vapaita aukioloja myyjistä kannatti 12 pros.,
nykyisiä kannatti noin 32 ja rajoitusta kannatti reilut 55 pros.
Työpaikkojen sijasta ovat rikokset
lisääntyneet, sillä varsinkin yhden työntekijän iltavuoroa harrastavat
SIWA-myymälät ovat suosittuja ryöstökohteita. Samoin ovat lisääntyneet
työssäuupumiset, alan vaihdot ja muut haitat, joista ei vielä ole riittävästi
näyttöä ja tutkimustietoa.
Mitkä ovat olleet ja tulevat olemaan
vaikutukset myymälähenkilöstön lapsiin ja perhe-elämään, sen aika näyttää.
Jotain viitettä ongelman kasvupohjasta antavat Kuluttajatutkimuskeskuksen ja
Taloustutkimuksen selvitykset, joiden mukaan 75 pros. päivittäistavarakaupan
henkilöstöstä on osa-aikatyössä ja yhtä suuri määrä haluaisi tehdä
kokoaikatyötä. Osa-aikaisuus on nimenomaan lisääntyneiden aukioloaikojen seurausta,
sillä kauppiaat ottavat hyödyn irti myyjistä.
Työllisyysvaikutukset voivat olla jopa
päinvastaiset kuin on lupailtu, sillä kauppojen sunnuntaiaukiolo syö
elintarvikekioskien ja huoltoasemien katetta, joka pahimmillaan merkitsee alan
konkursseja.
– Myöskään väitetty
eurooppalaistuminen ei ole kestävä peruste aukiolojen vapauttamiselle, sillä Euroopan
maista vain Espanjassa ja Ruotsissa on vapaat sunnuntaiaukiolot, Portugalissa kaupat
voivat olla sunnuntaisin auki klo 6–24 ja Britanniassa rajoitetusti myymälän koon
mukaan. Esimerkiksi Ranskassa, Alankomaissa, Itävallassa ja Sveitsissä sunnuntaiaukiolo
on kokonaan kielletty, muistuttaa Muttilainen.
Myyjät ovat olleet lakossa viimeksi
1984. Alan väki onkin keskusteluissa väläyttänyt lakkoasetta, tosin äärimmäisenä
keinona, sillä osa-aikainen matalapalkkaväki ei lähde kevyesti työtaistelun tielle.
<K>Olemme muistuttaneet
päättäjille, että rahaa ei liiku yhtään enempää vaikka kaupat olisivat auki
ympäri vuorokauden. Jo nyt sunnuntain työaika otetaan muusta viikkotyöajasta, eli
luvattuja työpaikkoja ei ole tullut, muistuttaa PAMin toimitsija Kyllikki Muttilainen
Tampereelta.
Hannu Oittinen
Kaupan
uudet aukioloajat
Eduskunta päätti joulukuun alkupuolella
kauppojen entistä laajemmasta aukiolosta. Tammikuun puolisälistä ovat alle 400 neliön
vähittäiskaupat saaneet olla auki sunnuntaisinkin.
Uuden lain perusteella
vähittäiskaupat saavat olla auki arkisin klo 7–21 ja lauantaisin klo 7–18.
Alle 400 neliön (aiemmin alle 100 neliön) kaupat saavat olla auki sunnuntaisin ympäri
vuoden, poikkeuksena kirkolliset juhlapyhät, vapunpäivä, äitienpäivä, isänpäivä
ja itsenäisyyspäivä. Yli 400 neliön liikkeet voivat olla avoinna sunnuntaisin
toukokuusta elokuuhun ja marras-joulukuussa, eli uusi aukiolokuukausia ovat touko- ja
marraskuu.
Aukioloaikojen vapautusta on ajanut
erityisesti Päivittäistavarakauppa ry, joka edustaa suuria kauppaketjuja. Pienkauppiaita
edustava Suomen yrittäjät ja erikoistavaraliikkeet sen sijaan ovat vastustaneet
aukiolojen laajennusta, samoin sitä on vastustanut PAMiin fuusioitunut Liikeliito sekä
eri tutkimusten mukaan kuluttajien enemmistö. Kuluttajista laajennuksen kannalla ovat
olleet lähinnä nuoret, helsinkiläiset ja miehet.
Yksityiset pienmyymälät ja suurten
ketjujen pienmyymäläketjut, kuten mm. Sale, Siwa ja Rimi lähtevät ympärivuotiseen
sunnuntaiaukioloon aika laajasti. 100–400 neliön myymälöitä on koko maassa noin 1
600, joista Päivittäistavarakauppa ry:n arvion mukaan sunnuntairulettiin lähtee
50–60 prosenttia. Tradekan Siwa-ketju toteuttaa sunnuntaiaukiolon lähes
sataprosenttisesti, SOK:lainen Salekin aika laajasti. Kesko ei tee ketjukohtaista
päätöstä, vaan jokainen myymälä päättää itse.
Palkkatyöläinen
6.2.2001 nro 1/01 |
