SAK haluaa helpottaa työttömien pääsyä ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin ja palauttaa yhteiskunnalle velvollisuuden tarjota pitkäaikaistyöttömille työtä. Esitykset sisältyvät aloitteeseen, jonka SAK on tehnyt maan hallitukselle ja eduskuntaryhmille köyhyyden kierteen katkaisemiseksi.

Köyhyyden, pienituloisuuden ja syrjäytymisen takana on ensisijaisesti työttömyys. Siksi toimet on kohdistettava työllisyyden parantamiseen sekä työttömyysturvan kohentamiseen.

SAK esittää, että yhteiskunnan velvollisuus tarjota määräajaksi työtä erityisesti pitkäaikaistyöttömille otettaisiin uudestaan harkittavaksi. Aikanaan näitä työpaikkoja järjestettiin erityisesti kunnissa.

Myös työnantajien olisi sitouduttava ottamaan pitkäaikaistyöttömiä ainakin määräaikaisesti töihin, mahdollisesti joidenkin tukimuotojen avulla. Näin koulutukseen ja muihin aktiivisiin toimiin sitoutuneet työttömät voisivat saada takeen edes määräaikaisesta työpaikasta koulutuksen tai kuntoutuksen jälkeen.

– Ihmisille pitäisi rakentaa jonkinlainen "toivon silta", näköala työpaikan saantiin, kun he itse ryhtyvät aktiivisiin toimiin, korostaa SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen.

SAK ei pidä järkevänä, että työttömyyden vähentyessä työministeriön määrärahoja automaattisesti leikataan. Ihalaisen mielestä etenkin pitkäaikaistyöttömyyden hoitaminen vaatii päinvastoin määrärahojen lisäämistä ja palvelujen parantamista.

Työssäoloehto 6 kuukauteen

SAK:n mielestä asiallisesti palkatun työn ohella todellinen lääke köyhyysongelmaan on se, että työttömät pääsisivät nykyistä helpommin ansioturvan piiriin. Työttömyysturvan saannin ehtona oleva 10 kuukauden työssäoloaika olisi lyhennettävä 6 kuukauteen. Myös yhdistelmätuen avulla työssäolo pitäisi SAK:n mielestä laskea työssäoloaikaan.

Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan nostaminen eivät ole tärkeimpiä keinoja, sillä niiden korottaminen johtaa helposti siihen, että toimeentulo- ja asumistuki pienenevät vastaavasti. Näin työttömän tulot pysyvät ennallaan ja ainoastaan valtion ja kuntien tulonjako muuttuu.

SAK:n esitykset tähtäävät siihen, että entistä useampi työtön pääsisi parempitasoisen ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ehtojen tiukentamisen vuoksi tällä hetkellä n. 60 % työttömistä on pelkän työmarkkinatuen tai peruspäivärahan piirissä. 1990-luvun alussa kaksi kolmasosaa työttömistä oli puheenjohtaja Ihalaisen mukaan ansiosidonnaisen turvan piirissä.

Suuremman joukon pääseminen ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle ei lisäisi valtion menoja, mutta pienentäisi kuntien toimeentulo- ja asumistukimenoja. Jos ansiosidonnaisen järjestelmän kustannukset nousevat, eivät valtion kulut lisäänny, koska valtio vastaa vain peruspäivärahaosuudesta. Lisäkuluista vastaavat työnantajat ja työntekijät.