vane.jpg (302 bytes)

Yhteistyötä yli rajojen

Yritysneuvosto edistää
eurooppalaisten työntekijöiden verkottumista. Fazerilla toiminnassa ovat mukana venäläisetkin

Eurooppalainen yritysneuvosto

   Hlebnyj Domissa leijailee vastapaistetun leivän makea tuoksu. Leipomoon tutustumaan tulleille vieraille tarjoillaan prjanikeja, perinteisiä venäläisiä pikkuleivonnaisia. Pietarissa sijaitseva Hlebnyj Dom on Fazerin leipomoiden lippulaiva Venäjällä. Lisäksi yhtiö leipoo kahdessa pienemmässä pietarilaisleipomossa ja yhdessä leipomossa Moskovassa.

Yhteistyö venäläisten kanssa sujuu hyvin, sanoo Siegbert Sussman. Hän työskentelee Fazerin leipomossa Vantaan Vaaralassa. Foto: TUULIKKI HOLOPAINENHlebnyj Domin Fazer hankki omistukseensa 1997. Sen jälkeen tehdasta on uudistettu rivakkaa tahtia ja työntekijöiden määrä on lähes kolminkertaistunut.

Marina Sabrejeva on yksi Hlebnyj Domin 1700 työntekijästä. Hän kehuu Fazeria hyväksi työnantajaksi. Hyviksi asioiksi Sabrejeva listaa muun muassa työntekijöiden sairausvakuutuksen ja keskimääräistä paremman palkan. Tehtaalla on henkilöstöruokala ja työntekijöiden käytössä kuntosali.

Leipomon tuotannossa työskentelevät ansaitsevat keskimäärin reilut 620 euroa kuukaudessa. Palkoista kuten muistakin työehdoista on sovittu paikallisesti neuvotellussa työehtosopimuksessa. Työntekijöistä reilu puolet on ammattiliiton jäseniä.

Leipomossa leivotaan vuorokaudet ympäriinsä. Työtä tehdään 12 tunnin vuoroissa niin että kahta työpäivää seuraa kaksi vapaapäivää. Tällainen työaikajärjestely on työntekijöiden toivomus pitkien ja aikaa vievien työmatkojen takia. Vuosilomaa työntekijöillä on 28 päivää.

Vaihto-ohjelma kiinnostaa työntekijöitä

Hlebnyj Domissa työskentelevä Natalia Snegirjova vietti viime syksynä kaksi viikkoa Suomessa työharjoittelussa. Hän tutustui Fazerin myllyn toimintaan, seuraasi makeisten valmistusta ja työskentelyä Vantaan ja Lahden leipomoissa. Kokemus oli Snegirjovan mukaan mielenkiintoinen ja opettava.

Työntekijöiden vaihto-ohjelmasta on sovittu Fazerin yritysneuvostossa, jossa myös venäläisillä työntekijöillä on edustajat.

Yritysneuvoston suomalaisen jäsenen Siegbert Sussmanin mukaan yhteydet venäläisten kollegojen kanssa ovat tiiviit. Erityiskiitoksen Sussman antaa työntekijöiden vaihto-ohjelmalle, josta varsinkin venäläiset ovat olleet innostuneita.

– Yritysneuvosto mahdollistaa eri maiden työntekijöiden kanssakäymisen. Sitä kautta oppii ymmärtämään eri kulttuureja eikä väärinkäsityksiä synny niin helposti. Yhteistyö venäläisten kanssa on alkuvaikeuksien jälkeen sujunut hyvin, vaikka venäläiset vasta opettelevat länsimaista ay-toimintaa, Sussman kertoo.

Fazerin yritysneuvostoon kuuluu 25 työntekijöiden edustajaa yhdeksästä eri maasta. Neuvosto kokoontuu kerran vuodessa. Kokoukset tulkataan, joten osallistujat voivat käyttää omaa äidinkieltään.

Mahdollisuuksia vaikuttaa lisättävä

Yritysneuvoston asialistalla on muun muassa konsernin taloudellinen tilanne, tulevaisuuden näkymät ja työntekijöiden asemaan vaikuttavat organisaatiomuutokset.

– Saamme esittää kysymyksiä mutta valitettavasti tiedonvaihto ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Informaatiota pitäisi saada enemmän etukäteen ennen kuin yritysjohto on tehnyt päätöksiä. Olisi myös hyvä, jos kokouksia olisi vähintään kaksi vuodessa, Siegbert Sussman sanoo.

Hänen mukaansa ongelmia syntyy myös siitä, että osalla työntekijöiden edustajista ei ole yhteyksiä ammattiliittoon eivätkä he tunne työntekijöiden edunvalvontaa.

– He saattavat samaistua työnantajan näkemyksiin ennemmin kuin työntekijöiden.

Yritysneuvostossa mukana olevat työntekijät eivät edusta ammattiliittoja vaan konsernin työntekijöitä. Silti esimerkiksi Suomessa yritysneuvostoihin valikoituu yleensä ay-aktiiveja.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL kuten valtaosa ammattiliitoista kouluttaa yritysneuvostoissa mukana olevia jäseniään. Koulutus sisältää perehtymisen toimintaa säätelevään direktiiviin ja muun muassa perustietoja yritystaloudesta.

SEL:n sihteerin Henri Lindholmin mukaan isoissa konserneissa ongelmana on usein se, että eri maiden työntekijöiden on vaikea löytää yhteistä asialistaa, jota ryhtyä edistämään.

– Parhaimmillaan yritysneuvosto on eri maiden työntekijöille hyvä tapa verkostoitua. Niissä on myös saatu sovittua esimerkiksi työsuojeluun liittyvistä yhteisistä periaatteista, koulutuksesta ja tuotannon lopettamisten ja siirtojen yhteydessä sosiaalipaketeista. Yritysneuvoston avulla työntekijät voivat myös varmistaa, että henkilöstöä kohdellaan yhdenvertaisesti eri maissa.

Lindholmin mielestä olisi tärkeää, että työntekijöillä olisi aito mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin esimerkiksi tuotannon siirroissa ja lopettamisissa.

– Yritysneuvostot vasta hakevat rooliaan. Ne ovat liian usein elimiä, joissa yritysjohto informoi työntekijöitä jo tehdyistä päätöksistä.

Pirjo Pajunen
kuvat Tuulikki Holopainen 

 

Eurooppalainen yritysneuvostojutun alkuun

  • Direktiivi eurooppalaisista yritysneuvostoista (European Works Councils, EWC) tuli voimaan 1994, Suomessa direktiivi siirrettiin kansalliseen lainsääsääntöön osaksi yt-lakia 1996.
  • Yritysneuvosto voidaan perustaa konserniin, jossa on vähintään 1000 työntekijää EU/ETA-alueelta. Työntekijöistä ainakin 150:n täytyy olla vähintään kahdessa maassa. Kustakin maasta on oltava vähintään yksi työntekijöiden edustaja neuvostossa. Direktiivin piiriin kuuluvat EU:n jäsenmaat sekä Norja, Islanti ja Liechtenstein.
  • Yritysneuvosto perustetaan konsernikohtaisesti neuvottelemalla. Tässä yhteydessä sovitaan neuvoston kokoonpanosta, toiminnasta ja työtavoista.
  • Yritysneuvostolla on oikeus tavata konsernin keskusjohtoa vähintään kerran vuodessa. Lisäksi sitä on informoitava ja kuultava toimenpiteistä, jotka vaikuttavat merkittävästi työntekijöiden etuihin.

Palkkatyöläinen 30.1.2008 nro 1/08

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullejutun alkuun

harpalk.gif (881 bytes)