Hlebnyj Domin Fazer hankki omistukseensa 1997. Sen jälkeen tehdasta on
uudistettu rivakkaa tahtia ja työntekijöiden määrä on lähes kolminkertaistunut.
Marina Sabrejeva on yksi Hlebnyj Domin 1700 työntekijästä. Hän kehuu Fazeria
hyväksi työnantajaksi. Hyviksi asioiksi Sabrejeva listaa muun muassa työntekijöiden
sairausvakuutuksen ja keskimääräistä paremman palkan. Tehtaalla on henkilöstöruokala
ja työntekijöiden käytössä kuntosali.
Leipomon tuotannossa työskentelevät ansaitsevat keskimäärin reilut 620 euroa
kuukaudessa. Palkoista kuten muistakin työehdoista on sovittu paikallisesti neuvotellussa
työehtosopimuksessa. Työntekijöistä reilu puolet on ammattiliiton jäseniä.
Leipomossa leivotaan vuorokaudet ympäriinsä. Työtä tehdään 12 tunnin vuoroissa
niin että kahta työpäivää seuraa kaksi vapaapäivää. Tällainen työaikajärjestely
on työntekijöiden toivomus pitkien ja aikaa vievien työmatkojen takia. Vuosilomaa
työntekijöillä on 28 päivää.
Vaihto-ohjelma kiinnostaa työntekijöitä
Hlebnyj Domissa työskentelevä Natalia Snegirjova vietti viime syksynä kaksi
viikkoa Suomessa työharjoittelussa. Hän tutustui Fazerin myllyn toimintaan, seuraasi
makeisten valmistusta ja työskentelyä Vantaan ja Lahden leipomoissa. Kokemus oli
Snegirjovan mukaan mielenkiintoinen ja opettava.
Työntekijöiden vaihto-ohjelmasta on sovittu Fazerin yritysneuvostossa, jossa myös
venäläisillä työntekijöillä on edustajat.
Yritysneuvoston suomalaisen jäsenen Siegbert Sussmanin mukaan yhteydet
venäläisten kollegojen kanssa ovat tiiviit. Erityiskiitoksen Sussman antaa
työntekijöiden vaihto-ohjelmalle, josta varsinkin venäläiset ovat olleet innostuneita.
Yritysneuvosto mahdollistaa eri maiden työntekijöiden kanssakäymisen. Sitä
kautta oppii ymmärtämään eri kulttuureja eikä väärinkäsityksiä synny niin
helposti. Yhteistyö venäläisten kanssa on alkuvaikeuksien jälkeen sujunut hyvin,
vaikka venäläiset vasta opettelevat länsimaista ay-toimintaa, Sussman kertoo.
Fazerin yritysneuvostoon kuuluu 25 työntekijöiden edustajaa yhdeksästä eri maasta.
Neuvosto kokoontuu kerran vuodessa. Kokoukset tulkataan, joten osallistujat voivat
käyttää omaa äidinkieltään.
Mahdollisuuksia vaikuttaa lisättävä
Yritysneuvoston asialistalla on muun muassa konsernin taloudellinen tilanne,
tulevaisuuden näkymät ja työntekijöiden asemaan vaikuttavat organisaatiomuutokset.
Saamme esittää kysymyksiä mutta valitettavasti tiedonvaihto ei toimi
parhaalla mahdollisella tavalla. Informaatiota pitäisi saada enemmän etukäteen ennen
kuin yritysjohto on tehnyt päätöksiä. Olisi myös hyvä, jos kokouksia olisi
vähintään kaksi vuodessa, Siegbert Sussman sanoo.
Hänen mukaansa ongelmia syntyy myös siitä, että osalla työntekijöiden edustajista
ei ole yhteyksiä ammattiliittoon eivätkä he tunne työntekijöiden edunvalvontaa.
He saattavat samaistua työnantajan näkemyksiin ennemmin kuin työntekijöiden.
Yritysneuvostossa mukana olevat työntekijät eivät edusta ammattiliittoja vaan
konsernin työntekijöitä. Silti esimerkiksi Suomessa yritysneuvostoihin valikoituu
yleensä ay-aktiiveja.
Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL kuten valtaosa ammattiliitoista kouluttaa
yritysneuvostoissa mukana olevia jäseniään. Koulutus sisältää perehtymisen toimintaa
säätelevään direktiiviin ja muun muassa perustietoja yritystaloudesta.
SEL:n sihteerin Henri Lindholmin mukaan isoissa konserneissa ongelmana on usein
se, että eri maiden työntekijöiden on vaikea löytää yhteistä asialistaa, jota
ryhtyä edistämään.
Parhaimmillaan yritysneuvosto on eri maiden työntekijöille hyvä tapa
verkostoitua. Niissä on myös saatu sovittua esimerkiksi työsuojeluun liittyvistä
yhteisistä periaatteista, koulutuksesta ja tuotannon lopettamisten ja siirtojen
yhteydessä sosiaalipaketeista. Yritysneuvoston avulla työntekijät voivat myös
varmistaa, että henkilöstöä kohdellaan yhdenvertaisesti eri maissa.
Lindholmin mielestä olisi tärkeää, että työntekijöillä olisi aito mahdollisuus
vaikuttaa päätöksiin esimerkiksi tuotannon siirroissa ja lopettamisissa.
Yritysneuvostot vasta hakevat rooliaan. Ne ovat liian usein elimiä, joissa
yritysjohto informoi työntekijöitä jo tehdyistä päätöksistä.
Pirjo Pajunen
kuvat Tuulikki Holopainen