Vanhasen näkemys on lievästi sanottuna mielenkiintoinen – ja monella tavalla. Onko todella niin, että Suomessa menee yleisesti ottaen hyvin. Onko todella niin, että media pitää korostetusti yhteiskunnallisia ongelmia esillä. Tekstiviestikohut ja Nato-optiot kun eivät mielestäni oikein kuulu osastoon "yhteiskunnalliset ongelmat".

Mielenkiintoiseksi Vanhasen näkemyksen tekee myös se, että hän on entinen toimittaja. Jos yhteiskunnasta hakee kahta ammattiryhmää, joiden pitäisi puuttua yhteiskunnallisiin ongelmiin, ne ovat juuri poliitikko ja toimittaja.

Mutta jos kyse onkin siitä, ettei nykyinen hallitus oikeasti välitä köyhistä eikä kipeistä. Ja kun hallituksen toimia katsoo, niin näinhän se näyttää olevan. Rikkaita hyysätään kaikin tavoin, muun muassa antamalla heille entistä enemmän verohelpotuksia. Nyt Suomeen jo puuhataan tasaveroa, jonka maksumieheksi ei ainakaan rikkain osa väestöstä joudu.

Suuresta sosiaaliturvauudistuksesta kuullut alkutahdit näyttävät viittaavan siihen suuntaan, ettei uudistuksen perusteella köyhät ainakaan pääse Suomesta loppumaan. Työttömyysturvan leikkausesitykset ovat hyvinkin mahdollisia.

Yksi hallituksen lempisanoista on kannustavuus. Ja kun hallitus puhuu köyhistä, kannustavuudella tarkoitetaan, että otetaan vähästäkin vielä pois. Ja kun hallitus puhuu rikkaista, kannustavuudella tarkoitetaan, että annetaan vieläkin enemmän.

Ehkä hallitus ajattelee, että jokaiselle ansionsa mukaan. Onhan se tietyllä tavalla tasa-arvoista, että sekä köyhiä että rikkaita kannustetaan.

Kun vertaa hallituksen tekemisiä siihen, mitä nykyiset hallituspuolueet puhuivat ennen vaaleja, ero on valtava. Vaalien alla nimenomaan korostettiin, että heikompiosaisten asemaa pitää parantaa. Nyt köyhistä ja yhteiskunnan ongelmista ei saisi oikein edes puhua.