Vaikutukset näkyvät Suomessakin.

– Vienti vaikeutuu, investointikulut nousevat, talouskasvu hidastuu.

Suomessa maailman myräköihin yhdistyy kaksi muuta riskiä. Ensimmäinen on viime vuoden palkkakierros.

– Meillä korotustaso nousi yhdessä Slovenian kanssa euromaiden kärkeen juuri kun maailmalla talouskasvu alkaa hidastua.

Tuottavuuden reipas nousu voisi paikata asiaa, mutta talouskasvun hidastuessa se yleensä ensin heikkenee.

– Tuottavuuden kasvun selvästi ylittävät palkankorotukset maksetaan vähempinä työpaikkoina. Toivottavasti seuraavia palkkaratkaisuja tehtäessä voidaan ottaa paremmin huomioon tuottavuuskehitys.

Paikallisia kannusteita

Liikasen mielestä tarvitaan lisää paikallista ja yrityskohtaista palkoista sopimista niin, että sopimukset suuntautuvat tuottavuuden kasvattamiseen ja huomioivat siinä olevat erot.

– Maailmalta tulevat haasteet eivät kohdistu samalla tavalla eri aloihin ja yrityksiin. Silloin sopimusjärjestelmän pitää turvata se, että eri aloilla ja yrityksissä on mahdollisuudet ottaa muutoksia vastaan.

Liikanen muistuttaa liikkumavaran olevan myös kannuste.

– Erilaiset kannusteet, myös raha, vaikuttavat ihmisiin. Jos niillä voidaan ohjata siihen, että saadaan aikaan enemmän kasvua ja hyvinvointia, niin sillä on merkitystä.

Koordinaatiota tarvitaan

Kokonaisuuden kurissa pitämiseksi tarvitaan kuitenkin keskitettyä koordinaatiota. Siinä on järjestöillä tehtävänsä.

– Luulen, että työnantajapuolellakin kaivataan jotakin ankkuria, jottei homma mene keskinäiseksi kilpailuksi.

Suomen Pankin laskelmissa ankkurina käytetään tuposopimuksista tuttua kaavaa kansantalouden kannalta kestävän palkankorotusvaran laskemiseksi. Se on EKP:n alle kahden prosentin inflaatiotavoite lisättynä tuottavuuden nousulla ja vaihtosuhteen muutoksen vaikutuksella.

– Kovasta inflaatiosta kärsivät yritykset ja palkansaajat. Jos hinnat eivät pysy kurissa, ei ne palkat ehdi perässä korjautua.

Vaihtosuhde kertoo, miten Suomen vienti- ja tuontihinnat muuttuvat. Jos suhde Suomen kannalta heikkenee, osa tuottavuuden kasvusta karkaa ulkomaille.

Rakkaalle lapselle uusi nimi

Liikasen mukaan palkankorotukset ovat viime vuosina kulkeneet aika hyvin näissä lukemissa, mutta viime vuonna repesi. Viime kierroksesta ei paljoa pisteitä heru.

– Tuskin se meni putkeen keneltäkään ja tulee aika katsoa se läpi.

Liikasen resepti jatkoon on yksinkertainen: turhan "Tupo – ei tupo" –keskustelun sijasta keksitään uudet nimet ja katsotaan, mitkä ne yhteiset asiat on.

– "Alas lyökää koko vanha maailma", sanotaan vanhassa työväenlaulussa. Mutta uudenkin tekemisessä tarvitaan yhteistyötä.

Yksi yhteinen asia on se, että palkankorotusten on liikuttava kansantalouden kannalta kestävällä tasolla.

– Järjestöjen haasteena on yhdistää hintavakauden kanssa jotenkin järkevä – tosin aika pieni – yleiskorotus ja toisaalta tuottavuus- ja kannattavuuserot huomioonottavat yrityskohtaiset järjestelyt.

Yrityskohtainen ja paikallinen sopiminen vaatii myös opetteluaikaa.

– Se ei ole helppoa työntekijäpuolella, mutta ei se ole työnantajillekaan. Meillä ei ole tässä paljoa perinteitä.

Tuottavuutta nostettava

Toinenkin oma ongelmamme liittyy tuottavuuteen. Vuonna 2010 työikäisen väestön määrä alkaa pienentyä. Työtätekevien määrän väheneminenkin pitää pystyä paikkaamaan tuottavuuden kasvulla.

Liikanen on miettinyt, miksi tuottavuuden kasvattamisella on ihmisten mielissä niin huono kaiku.

– Jokainen kuitenkin tietää, että ei elintaso siitä nouse, että tehdään lisää samaa soppaa, vaan siitä, että koetetaan kehittää parempia reseptejä.

Tuottavuuden nostamisessa tarvitaan investointeja, mutta myös entistä fiksumpia tuotteita ja tapoja tehdä työtä.

– Ei kyse ole hiostamisesta.

– Luulen, että jokainen vastaa myönteisesti kysymykseen, että saisimmekohan aikaan ensi vappuun mennessä pari kolme prosenttia nykyistä enemmän, jos vähän koulutettaisiin tai tehtäisiin hommat vähän toisella tavalla.

Kilpailu on yksi tekijä, joka ajaa tuottavuuden kohottamiseen. Julkinen hallinto on haastavampi kysymys. Siellä tulee selvästi esiin työyhteisöjen merkitys.

– Jos yhteisö on sellainen, että siellä ihmiset voivat koko ajan etsiä parempia tapoja tehdä työt, niin siellä tuottavuuskehitystä pystytään pitämään yllä.

Samalla pitää kuitenkin katsoa, että työt ovat sellaisia, joiden merkityksen ihminen voi kokea.

– Ei järjettömiä juttuja kukaan viitsi kehittää.

HEIKKI LEHTINEN
kuvat PATRIK LINDSTRÖM