SAK on jatkossakin sopimusten tekijä
Onko SAK kansanliike vai
asiantuntijaorganisaatio?
L: – SAK on ennen kaikkea
edunvalvontaorganisaatio ja myös jäsentensä kautta suuri kansalaisjärjestö.
J: – Minusta se on molempia. SAK on me.
V: – SAK on lähitulevaisuudessa edelleen
liittojen liitto ja asiantuntijaorganisaatio, mutta koko ajan laajeneva tehtäväkenttä
on lobbaus.
Onko tulevaisuuden
SAK sopimusten tekijä vai lobbari?
L: – SAK on mielestäni sopimusten tekijä ja
lisääntyvässä määrin myös lobbari. SAK:n painoarvo yhteiskunnassa perustuu
kolmikantaiseen neuvotteluun ja sopimiseen.
J: – Tämä on vaikea kysymys. Näen että
keskusjärjestötasoiseen sopimiseen ja lainsäädäntöön pitää vaikuttaa. Enemmän
olemme tulevaisuudessakin sopijia kuin lobbareita.
V: – Tulevaisuudessa SAK on edelleen vahva sopimuspolitiikassa ja parempi
lobbari. Molempia tarvitaan.
Pitäisikö SAK:n
ottaa etäisyyttä poliittisiin puolueisiin vai lähentyä niitä?
L: – SAK:n pitää olla moniarvoinen ja sen
toiminnassa pitää olla mukana erilaisia poliittisia ryhmiä. Lisäksi SAK:n pitää
pärjätä kaikkien poliittisten puolueiden kanssa hoitaessaan jäsentensä edunvalvontaa.
J: – Minusta SAK on epäpoliittinen
etujärjestö, jonka on tultava toimeen kaikenväristen hallitusten ja kaikenväristen
jäsenten kanssa.
V: – Ay-liikkeen pitää olla aina
oppositiossa maan hallituksiin nähden. Mutta olemme osa poliittista järjestelmää ja
meidän on terästettävä suhteita kaikkiin poliittisiin puolueisiin. Hyvistä suhteista
ei ole ainakaan haittaa.
Kestääkö
ay-liikkeen selkäranka – luottamusmiesjärjestelmä?
L: – Meillä on isoja aukkoja
luottamusmiesjärjestelmässä, sillä joka viides SAK:lainen jäsen on ilman
luottamusmiehen turvaa. Pahimmat aukot ovat pienillä työpaikoilla. Suuri haaste on myös
luottamusmiesten koulutus. Meidän pitää kyetä myös innostamaan luottamustehtäviin,
sillä se tehtävä lopulta antaa tekijälleen myös hyvin paljon.
J: – Uskon että kestää, mutta se vaatii
meiltä paljon tekemistä. Osastojen luottamusmiesten sitoutumisessa tehtävään ja
jäsenten tukemisessa on havaittavissa jonkinlaista rapautumista. Luottamusmiesten
tukemisessa on paljon petrattavaa.
V: – Tässä on kova haaste jo nyt. On
tärkeää, että saadaan uusia luottamusmiehiä ja heidän kouluttamisensa on iso haaste
ay-liikkeelle. Jo nyt voidaan sanoa, että SAK ei tue tarpeeksi paikallisia edunvalvojia,
joilla on kovat paineet. On tehtävä kovasti töitä, jotta tämä selkäranka kestää.
Kun liitot
yhdistyvät suuremmiksi kokonaisuuksiksi, niin mihin SAK:ta tarvitaan, jos on enää viisi
liittoa?
L: – SAK:ta tarvitaan kolmikantaiseen työ- ja
sosiaalilainsäädännön valmisteluun sekä SAK on oivallinen paikka liittojen
yhteistyön pöydäksi. Jatkossakin neuvottelukierroksilla sovitaan yhdessä tavoitteet ja
koordinoidaan neuvotteluja. Lisäksi SAK:ta tarvitaan koottujen neuvottelukierrosten
sopijaksi silloin kun pitää edistää monien neuvottelupöytien asioita samanaikaisesti.
J: – Suuremmat liitot vain vahvistavat SAK:n
roolia. Joka tapauksessatarvitaan kokoava voima selkeyttämäänkokonaisuutta, tekemään
sopimuksiaja neuvottelemaan poliittistenpäättäjien kanssa sekä
toimimaankansainvälisissä asioissa.
V: – Totuushan on, että kyllä isot pitävät
huolta itsestään, muttaSAK:ssa on vielä paljon pieniä liittoja,joiden asioista on
myös pidettävähuolta. Toki joskus tulevaisuudessavoi tulla toisenlainenkin
edunvalvontajärjestökorvaamaan nykyisen. Näen nyt kuitenkin SAK:n yhdistävänä
tekijänä,missä yhteinen ajattelu tuo voimaa / vahvistaa meitä kaikkia.
Riittäisikö yksi
keskusjärjestö?
L: – Mieluummin yksi kuin kolme. Minusta
hankkeen eduista ja haitoista pitäisi tehdä puolueeton selvitys, jonka jälkeen asiasta
käytäisiin keskustelut ja tehtäisiin päätökset.
J: – Olen sitä mieltä, että riittää.
Mutta tämä ei nyt ole akuutti eikä tämän päivän tärkein kysymys.
V: – Mahdollista, että joskus riittää.
Mielestäni toimistojen määrällä ei ole merkitystä vaan sillä mitä hyötyä
paikalliselle edunvalvonnalle on yhteisestä edunvalvonnasta. Sitä saattaisi tulla
melkoinen sekametelisoppa. Voi olla ettei kenttä ole vielä valmis tähän. Ja
ay-liikkeessä muutokset ovat hitaita. Tosin maailma muuttuu nopeasti, eikä moni vielä
viisi vuotta sitten olisi uskonut TEAMin syntyvän.
Houkutteleeko
ay-liike – onko jäsenmäärän kehityksestä syytä olla huolissaan?
L: – Järjestön on aina syytä olla
huolissaan järjestäytymisestä. Nuorten arvot, käsitys oikeasta ja väärästä, ovat
kuitenkin kohdallaan. Kyse on enemmänkin ay-liikkeen toimintamalleista, kuinka saadaan
nuoret mukaan.
J: – Ei houkuttele. Tästä on syytä olla
huolissaan. Siksi olenkin ehdokkaana. Asetan nyt itseni peliin, jotta jäsenen näkökulma
tulisi huomioitua paremmin SAK:n puheenjohtajan valinnassa. Tämä organisaatio toimii
laiskasti, siitä puuttuu innostuksen ilmapiiri, jota ei näy sen enempää SAK:ssa kuin
Metallissakaan. Ihalainen keulassa on onnistunut, mutta kenttä pitäisi saada
innostumaan.
V: – Kyllä jäsenmäärän kehityksestä on
syytä olla huolissaan. SAK:n pitää kyetä heittämään harteiltaan vanhanoloinen
viitta, jotta nuoretkin tuntisivat liikkeen omakseen. Nuorten ajatusmaailma on erilainen,
joten liikkeen pitää raikastua melkoisesti.
Mitä yhteistä on
kaupan kassalla ja paperikoneenhoitajalla?
L: – Molemmat ovat palkkatyöntekijöitä ja
työllään itsensä elättäjiä. Molemmat tarvitsevat turvakseen työ- ja
sosiaalilainsäädäntöä sekä yhteisiä pelisääntöjä.
J: – Molemmat tekevät erittäin tärkeää
ammattitaitoista työtä. Palvelujen merkitys tulee kasvamaan. Olisin toivonut sen
näkyvän tässä puheenjohtajan valinnassakin.
V: – Tunnen monta pariskuntaakin… Mutta
huoli huomisesta on yhteinen. Samalla paikkakunnalla työskennellessä toisen menestyminen
on kiinni toisenkin menestymisestä. Molempia tarvitaan. Liiallinen vastakkaisasettelu ei
mielestäni ole hyväksi.
Miten
pysäyttäisit tuloerojen kasvun?
L: – Oikeudenmukaisella veropolitiikalla ja
pienipalkkaisia tukevalla palkkakehityksellä. Miesten ja naisten välisiä palkkaeroja
voidaan kaventaa esimerkiksi naisiin kohdistuvilla samapalkkaisuusohjelmilla.
J: – Ei varmaan yhtä keinoa löydy, mutta
aktiivinen ja asioista kiinnostunut jäsenkunta voi vaatia toimia tuloerojen
kaventamiseksi. Yksi keino olisi, jos työtehtävät saataisiin monipuolisemmiksi. Sitä
kautta tehtävien vaativuustaso kasvaisi ja niin myös pienimmät palkat nousisivat.
Monitaitoisuus ja moniammatillisuus voisivat ainakin hidastaa tuloerojen kasvua.
V: – Tosi vaikeaa. Iso asia, globaalisti
ajatellen jopa mahdoton. Mutta tuloerojen pysäyttäminen on hyvä tavoite ja sen eteen
pitää tehdä paljon työtä. Tuloerojen pysäyttämisen välineitä ovat mm.
työmarkkinapolitiikka, verotus, koulutus, asenteet ja paljon yhteistä tekemistä.
Oikeastaan siihen tarvittaisiin pienimuotoinen vallankumous.
Onko ihminen
unohtunut työelämän muutoksessa?
L: – On unohtunut. Jos jotain edunvalvonnan
aluetta pitäisi prepata niin työelämän kehittämistä. SAK on lakien ja sopimusten
kohtuullinen tekijä, mutta työelämän kehittäminen on jäänyt taka-alalle. Siinä
meidän pitää olla tulevaisuudessa parempia.
J: – Kyllä näin voi sanoa. Menoa hallitsee
maailmanlaajuinen markkinatalous, jossa inhimilliset ja humaanit arvot jäävät
syrjään. Tässä on kyllä tehty karhunpalvelus kokonaisuudelle ja yritysten tuloksille.
Tuloksenhan tekee ihminen. Jos ihminen on stressaantunut ja väsynyt eikä tunne oloaan
turvalliseksi, niin se näkyy yrityksen tuloksessa. Jos jotain positiivista näkyy, niin
tämä finanssikriisi on ollut hyvä lähtöalusta keskustelulle.
V: – On todellakin unohtunut. Lomautusten kova
tahti kertoo karua kieltään. Ensin työssä otetaan kaikki irti ja nyt kylmästi
kätellään.
Miksi sinut
pitäisi valita SAK:n puheenjohtajaksi?
L: – Minulla on kokemusta ay-liikkeen eri
tehtävistä kaikilta tasoilta. Tunnen liikkeen hyvin. Toiseksi olen oikeasti uudistanut
asioita. Esimerkiksi TEAM-hankkeella edistetään ja uudistetaan ay-liikettä. Olen
kokenut neuvottelija ja järjestöihminen sekä ennakkoluuloton uudistaja.
J: – Joo, tulkoon ehdolla olleista kuka
hyvänsä Lauri Ihalaisen jälkeen, niin aloittavan saappaat hölskyvät vähän jaloissa.
Pidän tärkeänä pontimena tulevaisuuskeskustelua. Mutta itse olisin määrätietoinen,
demokraattinen ja innostava puheenjohtaja.
V: – Toisten kehuminen olisi helpompaa. Näen,
että järjestö etsii itselleen uutta puheenjohtajaa, en minä etsi itselleni sopivaa
järjestöä. Minulle oli kunnia-asia, kun minua pyydettiin. Toisin varmaankin
jotain uutta, nuorempaa näkökulmaa. Olen ollut tehtaalla, opiskellut, ollut julkisella
sektorilla ja ay-liikkeessä. En ole vielä läpikotaisin rutinoitunut ay-liikkeeseen.
Aino
Pietarinen
Kuvat Tuulikki Holopainen
Palkkatyöläinen
8.4.2009 nro 3/09 |
