Oona Ihalaisen
mukaan tekemisellä pitää olla tarkoitus!
– En tykkää istua kokouksissa, vaan haluan tehdä jotain. Toki ammattiosastojen
kokouksissakin tehdään tärkeää työtä, mutta minusta ne ovat pitkäveteistä. Haluan
touhuta asioita toisten kanssa.
Nuorten toimintaryhmien aktiivisuus menee aallokossa, välillä on mukana paljon
porukkaa ja sitten tulee aallonpohja kunnes taas uutta väkeä innostuu mukaan. Väki
vaihtuu väkisin kun ikää tulee. Eräänä nuorten toiminnan tavoitteena Oona pitää
sitä, että nuoret kiinnittyisivät oman yhdistyksensä toimintaan tai löytäisivät
jonkun muun toimintafoorumin ay-liikkeessä.
– Nytkin meillä pari aktiivista nuorta vaihtoi STTK:laiseen liittoon. Se näkyy
heti toiminnassa, toteaa Oona Ihalainen ja hetken päästä pohtii, että olisiko tässä
paikka keskusjärjestöyhteistyölle?
– Me tehdään Itä-Suomessa paljon yhteistyötä ja jo perinteeksi tulleelle
laivaristeilyllekin lähdetään yhdessä isolla linja-autolla.
– Ja jo ennen kuin täältä itäisestä Suomesta on päästy satamaan, niin
kaikki tuntevat toisensa ja juttu luistaa. Monen tunnin matkat ovat ihan hyödyllistä
tutustumisaikaa.
Vaikuttaminen valttia
– Vaikuttaminen kiinnostaa, nuoret ovatkin järjestäneet tilaisuuksia esimerkiksi
yhteiskuntavaikuttamisesta. Muutenkin yritämme selvittää vaikuttamisen paikkoja.
Ammattiyhdistysliikkeessäkin menee kauan ennekuin saa selville, miten asioihin voi
vaikuttaa. Pitää oppia tuntemaan oikeat ihmiset ja ennen kaikkea uskaltaa esittää omia
ajatuksiaan. Aluksi olisi hyvä, jos toiset nuoret tukisivat ajatuksia. Aktiivisuus vaatii
uskallusta ja vastuunotto saattaa pelottaa.
Politiikalla huono kaiku
Politiikalla on Oona Ihalaisen mukaan nuorten keskuudessa huono kaiku, eikä se
puhuttele nuoria. Poliitikkojen pitäisi puhua nuorille tärkeistä asioista eikä sortua
kieleen ja käsitteisiin, joita nuoret evät ymmärrä.
Kunnallisvaalien alla pitäisi kertoa kuka päättää kunnallisista palveluista tai
kulkevatko bussit Enosta Joensuun keskustaan. Moniin asioihin nuoretkin haluaisivat
vaikuttaa, mutta kunnallispolitiikkaan ei haluta koskea pitkällä tikullakaan.
Opintopäivät innostivat
Oona Ihalainen liittyi vuonna 2007 JHL:ään työskennellessään
perhepäivähoitajana.
– Ei siinä mennyt kauaa, kun osallistuin perhepäivähoitajien opintopäiville.
Sitten jatkoin opintoja ja osallistuin sosiaali- ja terveysalan valtakunnallisille
opintopäiville Tampereella.
– Se oli upeaa. Näin ajan ihmisiä ja aloin ajattelemaan laajemmin. Se oli
sysäys ay-innostukseen, Oona kertoo.
– Meillä ei ollut nuorisotoimintaa ja siitä innostuessani tutustuin JHL:n
aluetoimiston väkeenkin. Sitten koulutiedotus tuli mukaan luontevasti, koska olin
nähnyt, ettei kouluissa juuri opeteta työelämän asioita.
Tieto väärään aikaan
– Oikeastaan, kun kerran muistelin tarkemmin, niin meillä niitä opetettiin
yläasteen lopulla. Se ei ehkä ole luonteva paikka, koska silloin ei koululaisilla ole
vielä yhteyksiä työelämään. Näin asiat unohtuvat.
– Tärkeämpää olisi opettaa työelämän asioita ammatillisessa koulutuksessa.
Myös luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun roolista työntekijöiden tukena tulisi
kertoa. Ammatillisessa koulutuksessa ollaan jo vähän lähempänä työelämää ja
kesätöistäkin alkaa olla jo kokemuksia.
Koulutiedotusta
Oma yhdistys otti Oona Ihalaisen hyvin vastaan. Tehtäviä tyrkytetään nuorillekin,
mutta kaikkia ei kiinnosta yhdistyksen hallituksen jäsenyys tai sihteerin tehtävät.
Kokouksissa istuminen tainnuttaa, jos siellä ei satu olemaan itseä kiinnostavia asioita.
– Koulutiedotushommin ajauduin ja niitä keikkoja teen edelleen.
Opin verkkoa
Opin verkko -hankkeen havaitsin omakseni, koska huomasin, että oma koulutushistoriani
on juuri sellainen, jota koulutusneuvojankin tehtävänä on auttaa.
Oona Ihalainen pitääkin seuraavana haasteenaan koulutusneuvojan tehtävää. Yleensä
koulutusneuvojat toimivat työpaikoilla, mutta opinverkkolaiset ovat pohtineet toimimista
yhdistyksen piirissä. Toimintamuoto sopisi hyvin paikkakunnilla, joilla on pieniä
työpaikkoja. Oonan kohdalla toiminta on vasta hioutumassa, koska hänellä ei ole vielä
omaa työpaikkaa.
Aino Pietarinen
Oona Ihalainen
- 32 vuotta
- Kaksi lasta: Mimosa 10 v ja Jesse 12 v.
- Asuu Enossa, joka on nykyään Joensuuta
- JHL:n jäsen
- Ammattiosaston hallituksen varajäsen
- Vetää Pohjois-Karjalan SAK:n nuorten toimintaryhmää
- Toiminut koulutiedottajana
- Opin verkko -hankkeen koulutusneuvoja
- Työskennellyt mm. perhepäivähoitajana
- Saa lähihoitajaopinnot päätökseen näinä päivinä
