Kolumni
Raha tulee rahan luo
  uomen talouskehitys on
jatkunut suotuisana jo seitsemän vuoden ajan. Tuotannon kasvu on ollut ripeää, maahan
on syntynyt yli 260 000 työpaikkaa ja väestön keskimääräiset reaalitulot ovat
nousseet tuntuvasti. Ja talouskasvu näyttää edelleenkin jatkuvan suotuisasti. Ovatko
valtakunnassa asiat siis hyvin, tai jos ei sentään hyvin, niin ainakin muuttumassa, koko
ajan ja kovaa vauhtia, entistä paremmiksi?
Ennen kuin asiaan ehättää ottamaan
kantaa tai kommentoimaan, onko kysymys ylipäänsä oikein asetettu, kannattaa tutustua
myös talouskehityskolikon kääntöpuoleen — siihen raadolliseen. Tutustumisen voi
tehdä tulonjakotilastoja apunaan käyttäen. Niistä tuoreimmat ovat vuodelta 1998.
Tulonjakotilastoissa väestö jaetaan
tulojen suuruuden mukaan tulokymmenyksiin eli desiiliryhmiin. Tilastojen tarkastelu
paljastaa, että alimman desiilin (pienituloisin 10 prosenttia kotitalouksista)
käytettävissä olevat tulot eivät 1990-luvulla nousseet lainkaan. Päinvastoin,
pienituloisimman tulokymmenyksen reaalitulot olivat vuonna 1998 noin viisi prosenttia
alemmat kuin vuonna 1990. Kontrasti on melkoinen, kun tätä tulokehitystä verrataan
suurituloisimman tulokymmenyksen käytettävissä olevien tulojen kehitykseen: ne
kasvoivat samana ajanjaksona reaalisesti peräti 25 prosenttia.
Tulojakotilaston lähempi tarkastelu
osoittaa myös, että tulot ovat kasvaneet systemaattisesti sitä nopeammin mitä
korkeammasta tulokymmenyksestä lähtötilanteessa on ollut kyse. Rikkaimman
tulokymmenyksen tulot ovat reaalisesti kasvaneet runsaan neljän prosentin vuosivauhtia
vuodesta 1992, kun taas kahden alimman desiiliryhmän reaalitulot ovat laskeneet. Vuosien
1994—98 aikana kahdessa alimmassa tuloluokassa nousuvauhti oli vajaat 0,5 prosenttia,
keskimmäisissä luokissa kolme prosenttia ja ylimmässä kymmenyksessä lähes seitsemän
prosenttia.
Tilastoja tutkittaessa on
luonnollisesti otettava huomioon, että esimerkiksi alin tulokymmenys tarkastelujakson
alussa ja sen lopussa ei koostu täsmälleen samoista henkilöistä. Pienituloisimpien
joukossa on runsaasti muun muassa opiskelijoita — mitenkään väheksymättä heidän
toimeentulonsa turvaamistarvetta. Koska opiskelijoista useimmilla on odotettavissa
kohtuulliset tulot tulevaisuudessa, heistä suurin osa siirtyy samalla tulonjaossa
ylempiin desiiliryhmiin.
Kaikkien tilastollisten varaumien
jälkeenkin on tilastohavainnoista kiistatta tehtävissä johtopäätös, että huomattava
osa tulonsaajista ei ole päässyt osalliseksi talouskasvun mukanaan tuomasta vaurauden
kasvusta. Monien toimeentulo — heitä löytyy varsinkin pitkäaikaistyöttömistä
— on suorastaan huonontunut.
Suomessa tulonjako muuttui 1990-luvulla
muutamassa vuodessa yhtä paljon kuin kahtena edellisenä vuosikymmenenä yhteensä —
mutta päinvastaiseen suuntaan: tuloerot ovat kasvaneet rajusti. Kehityksen taustalla on
erityisesti pääomatulojen voimakas kasvu sekä verotuksen ja tulonsiirtojen tuloeroja
tasoittavan vaikutuksen heikkeneminen.
Tuloerojen kasvu ei ole
väistämätöntä eikä köyhyyden lisääntymiseen ja syrjäytymiseen ole pakko alistua.
Talous- ja yhteiskuntapolitiikan valinnat ratkaisevat. Esimerkiksi pääomatulojen
verotusta tiukentamalla ja yhtiöveron hyvitysjärjestelmää tarkistamalla voidaan
rahoittaa pienituloisten tarvitsemia tulonsiirtoja — vaikka Norjasta mallia ottaen.
Ismo Luimula
Kirjoittaja työskentelee
SAK:ssa ekonomistina.
Palkkatyöläinen
6.2.2001 nro 1/01 |
