Uudistajan vaihde päälle

Tämänkertainen kokous ajoittuu monellakin eri tavalla suurten, muttei välttämättä musertavien muutosten keskelle.

Ainakin symbolista merkitystä on sillä, että vuosituhatta on vaihdettu, mikä jo sinällään ohjaa ajatuksia eteenpäin.

Myös 1990-luvun korpivaellusvuodet on rämmitty ja kahta edellistä viisivuotista edustajakokouskautta leimannut suoranainen hätä suomalaisen työn tulevaisuudesta on hellittämässä.

Kolmas paljon puhuttu, mutta kaikilta seuraamuksiltaan silti hämäräksi jäävä muutos on Suomen historiassa jopa ainutlaatuinen sukupolvenvaihdos. Työmarkkinoilla siitä tulee täyttä totta jo kesäkuun alussa alkavalla uudella edustajakokouskaudella. Kahden vuoden kuluttua, tutkijat laskevat, työelämästä poistuvien määrä ylittää ensimmäisen kerran sinne tulevien määrän ja vauhti kiihtyy niin, että vastuullisimmat työnantajat puhuvat työvoimakriisistä jo 2005.

Entistä kansainvälisemmästä työelämästä tulee vastaisuudessa yhä useamman suomalaisen palkollisen arkipäivää. Tämä muutossuunta nousee yllättävänkin laajana esiin käsillä olevaan Palkkatyöläiseen kootuissa kokousedustajien ennakkomietteissä.

Harjavaltalainen kemian alan pääluottamusmies Ari-Pekka Kauppinen pitää palkansaajaliikkeelle jopa kohtalonkysymyksenä, onnistummeko estämään tuotantoaan maasta toiseen siirteleviä monikansallisia yhtiöitä pompottelemasta työntekijöitä mielin määrin.

Samaan globalisaatioilmiöön puuttuu myös tevalainen pääluottamusmies Aira Hänninen. Hän sanoo, ettei ay-liikkeen vastuu suinkaan lopu valtakunnan rajoilla, vaan että meidän on vaadittava ihmisarvoisia työolosuhteita ja ihmisarvoista palkkaa kaikkialla maailmassa.

Edustajien mielipiteitä leimaavat myös monipuoliset ay-liikkeeseen kohdistuvat odotukset. Liikkeen on oltava tietysti työn ja palkan liikettä, mutta toimittava palkkatyöläisten suuna ja korvana muillakin heidän elämäänsä vaikuttavilla alueilla yhteiskunnassa.

Hyvän ja varmasti yleisen kuvan monipuolisista jäsenten odotuksista tarjoaa haastattelussaan imatralainen rekkakuski Pekka Lehtonen pitämällä ay-liikettä vaikutuskanavana eduskuntaakin merkittävämpänä.

Yhteistä ja aiheellista huolta edustajat kantavat myös liikkeen jatkajista. Nuorille luvataan ja suorastaan tarjotaan paikkaa toiminnassa ja "vallan kahvassa", jos vain kahvaan tarttujat ilmoittautuisivat. Ari-Pekka Kauppisen repliikki työpaikkojen tulokkaille on tällä kohtaa enemmän kuin sattuva: se pitäisi muistaa, ettei Suomessa voi olla yhtaikaa hyvää työttömyysturvaa ja heikkoa ay-liikettä.

Lähestyvän edustajakokouksen tunnukseksi on valittu "Tehdään tulevaisuus yhdessä". Se kajahtaa sikäli kohdalleen, että nyt, vuosikausien kyykistelyn jälkeen, ay-liikkeellä näyttäisi syntyneen tilaa ja mahdollisuuksia myös omiin yhteiskunnallisiin ja työelämää kehittäviin avauksiin; mahdollisuuksia heittää kolmoselle, uudistajan vaihteelle, kuten Lauri Ihalainen autotermein tulevia aikoja Valtti-lehden sivuilla äskettäin kuvaili.