Rekkakuski Imatralta   AKT:lainen 42-vuotias Pekka Lehtonen työskentelee yhdistelmäajoneuvon kuljettajana, kansanomaisemmin rekkakuskina. Lehtonen asuu Imatralla ja työpaikka on Transpoint Lappeenrannassa, mutta käytännössä tien päällä. Lehtonen on oman ammattiosastonsa, Imatran autoalan työntekijöiden puheenjohtaja ja hän kuuluu AKT:n hallitukseen.

   Pekka Lehtonen ei halua rajata ay-liikkeen tehtäviä pelkästään palkkapolitiikkaan. Ei edes muuhunkaan työehtosopimuksilla päätettävään työehtopolitiikkaan. Hän näkee ay-liikkeen tehtäväksi vaikuttaa jäsentensä etuihin ja hyvinvointiin monella tasoilla yhteiskunnassa.

– Ay-liikkeen jäseniä koskevista asioista päätetään niin monessa paikassa. Siksi pitää vaikuttaa myös esimerkiksi poliittisiin päättäjiin ja julkisuuteen.

Lehtonen on Auto- ja kuljetusalan työtekijäliiton AKT:n hallituksen jäsen ja oman ammattiosastonsa, Imatran autoalan työntekijöiden, puheenjohtaja. Ammatiltaan hän on yhdistelmäajonneuvon kuljettaja, eli kansanomaisesti rekkakuski. Hänet on valittu edustajaksi myös SAK:n edustajakokoukseen, jossa keskusjärjestön toimintaa linjataan tuleviksi vuosiksi.

Lehtonen myöntää, että joskus tuntuu, että ay-liike on ottanut itselleen tehtäviä liiankin kanssa. Pyritään vaikuttamaan esimerkiksi koulutuspolitiikkaan, eläkkeisiin ja EU-asioihin.

– Mutta toisaalta, kuka niitä asioita hoitaisi työntekijöiden näkökulmasta, jos ei ay-liike, Lehtonen toteaa.

Hän huomauttaa, että äskeisessä AKT:n hallituksessakin otettiin kantaa EU:n direktiivivalmisteluihin. Tällä kerralla myönteisessä hengessä.

– Siellä valmistellaan autonkuljettajien koulutuksen yhdenmukaistamista EU-alueella. Se on hyvä asia.

Vaikutuskanava

Kuljetusala on perinteisesti ollut varsin kansainvälistä, koska tavaraa kuljetetaan maasta toiseen. Erityisen painotuksen kansainvälisiin asioihin tuo Lehtosen mukaan EU ja sen laajeneminen.

Lehtosen mielestä työlupia myönnetään jo nyt liian avokätisesti, eikä EU:n laajeneminen taida tilannetta parantaa.

– Ongelma on siinä, ettei valvonta pysy perässä. Pitäisi pystyä valvomaan, että täällä työskenteleville maksetaan meikäläisen työehtosopimuksen mukaiset palkat. Tässäkin ay-liike on joutunut ottamaan paljon vastuuta, koska viranomaisten resurssit eivät riitä.

SAK:n selvitysten mukaan jäsenten mielestä työttömyysturva nousee ay-liikkeen tehtävien kärkeen. Lehtonen pitää asiaa luonnollisena.

– Kuka muu välittää työttömistä ja työttömyysturvasta. Ihmiset eivät koe, että he pystyisivät muuta kautta vaikuttamaan asioihin.

Lehtonen katsoo, ettei kansanedustuslaitosta pidetä samassa määrin vaikutuskanavana, kuin ay-liikettä.

– Ammattiosasto ja luottamusmiehet ovat olemassa siellä paikkakunnalla ja työpaikalla. Sitä kautta syntyy kanavia vaikuttamiselle.

Työaikasuojelua

Ay-liikkeen tehtävistä kärkipäähän Lehtonen nostaa työaikakysymykset. Ne ovat ongelma autoalalla, sekä rahtaus- että linja-autopuolella.

Kuorma-autoliikenteessä työaikoja säännellään ajo- ja lepoaika-asetuksella sekä työehtosopimuksella.

– Tässä on kuitenkin vielä paljon tekemistä.

Kun sääntelyn kohteena ovat ylityöt, ovat epäkohdaksi Lehtosen mielestä nousseet periodityön ongelmat. Työtunteja saa olla enintään 80 tuntia kahden viikon jaksossa, mutta yhdelle viikolle saattaa kasautua kovia työtuntimääriä.

– Jakson ensimmäiselle viikolle saattaa kevyesti kertyä vaikkapa 50 tuntia. Se kyllä tasoittuu seuraavalla viikolla, jos tunteja ei laiteta ylitöiksi.

– Kyllä sellaiset tuntimäärät ovat raskaita erityisesti, kun liikutaan talvella ja pimeässä isoilla autoilla. Se merkitsee kovaa työn henkistäkin kuormittavuutta.

Lepoajat jäävät Lehtosen mukaan lyhyeksi jo senkin vuoksi, että työssäkäyntialueet ovat laajentuneet. Hän itsekin käy töissä Imatralta Lappeenrannassa ja päivittäistä työmatka-ajoa kertyy 80 kilometriä.

Linja-autopuolella AKT on halunnut lyhentää työhönsidonnaisuusaikoja. Linja-autonkuljettajien työpäivän keskelle voidaan sijoittaa palkaton kahden tunnin katko.

– Toinen hankaluus on odotusaika. Siltä maksetaan kyllä palkkaa, mutta ei kartuta 80 tunnin työaikakertymää. Eli linja-autonkuljettajilla saattaa olla 15 tunnin työpäiviä, josta säännöllistä varsinaista työaikaa tulee alle 10 tuntia.

Kari Leppänen

Palkkatyöläinen 2.5.2001 nro 4/01