Anne Koski

Ihmiset toivottavat toisilleen vieläkin toisinaan työn iloa. Huippuohjelmoijilla on työhönsä juuri tällainen suhde. He eivät tee työtä pelkästään elääkseen tai velvollisuudesta vaan intohimosta. Tällainen työntekijä nauttii työstä ja tekee sitä omaksi ilokseen, koska onnistuminen ja uuden keksiminen tuo hänelle henkilökohtaista iloa ja tyydytystä. Palkan ohella olennaista on oman työyhteisön ja ammattipiirien antama arvostus.

Intohimo on aina ollut myös poliittisen toiminnan ihmeitä tekevä voima. Todellinen yhteiskunnallinen muutos ei koskaan synny virkatyönä. Se vaatii pyyteetöntä innostusta, joka ei katso työtunteja ja jaksaa etsiä luovia ratkaisuja. Väittäisin myös, että todellinen intohimo ei uuvuta.

Individualismi itsessään ei ehkä sittenkään ole yhteiskunnallisen kiinnostuksen pahin este.

Hakkerit tarjosivat konkreettisesti apua kosovolaisille sodan aikana Milosevicin sotasensuurin murtamisessa internetin avulla. Hakkerietiikkaan kuuluu henkilökohtainen aktiivisuus ja välittäminen maailman asioista.

Todisteita siitä, että poliittisesti aktiivinen elämänasenne on osa informaatioajan henkeä tulee muualtakin. Kansalaisaktivismi on jo muuttanut meidänkin poliittista kulttuuriamme. Jopa SAK:n sisällä sosiaalidemokraattiset luottamusmiehet ovat verkostoituneet valtaklikkien ohi. Nimenomaan nuoria tuntuu kiinnostavan suora toiminta ja pyrkimyksenä on juuri vallanpitäjien henkilökohtainen hätkähdyttäminen.

SAK:n oman järjestäytymiskampanjan esitteet painottavat parempaa palkkaa, työttömyysturvaa ja materiaalisia jäsenetuuksia syinä liittyä jäseneksi. Entäpä jos tulevaisuuden ay-jäsentä kiinnostavatkin enemmän vaikutusmahdollisuudet työssä ja työpaikkaa ympäröivässä yhteiskunnassa. Entäpä jos hän suhtautuu työhönsä intohimoisesti ja ammattiylpeydestä nousee halu vaikuttaa työolosuhteisiin sekä siihen, miten oma työantaja toimii paikallisesti ja maailmanlaajuisesti.

Kuka huolehtii siitä, että tulevaisuudessa myös kenttäkuormaaja, puhelinpalvelutyöntekijä, perushoitaja, koneenhoitaja, lihanleikkaaja, jäteauton kuljettaja, myyjä ja kondiittori voivat olla työstään ylpeitä ja saada siitä arvostusta. Teollisuuden, oppilaitosten ja puolustusvoimien menossa olevista imagokampanjoista päätellen näiden alojen yhteishengen nostatus ja identiteettityö on tällä hetkellä enemmänkin työnantajan kuin ay-liikkeen käsissä.

Näyttää vahvasti siltä, että tulevaisuudessakin yhteiskunnallista toimintaa elähdyttää henki ja omanarvontunto enemmän kuin hyöty. Millaista hengen ravintoa ay-liike aikoo tarjota?