Marjaliisa Hentilä

Yksityisen liike-elämän puolella vain pankit pitivät vartijoita omaisuuden turvana, asensivat hälytysnappuloita, kassojen ja kassaholvien aukeamista hidastavia aikaviivetoimintoja, videolaitteita ja käyttivät rahoja värjääviä väripatruunoita.

Vähittäiskaupassa väkivallan tuloon havahduttiin vasta 1980-luvulla. Väkivaltaa ja sen uhkaa alkoi tuolloin esiintyä myös muilla palvelualoilla kuten sosiaalialalla, terveydenhuollossa ja varsinkin poliklinikoilla, yksityisessä vartioinnissa sekä hotelleissa ja ravintoloissa. Eniten väkivaltaa työssään kohtasivat sairaanhoitajat ja vähittäiskaupan myyjät.

Väkivaltatilanteet töissä lisääntyivät erityisesti naisten ammateissa. Nämä olivat selvästi uusia väkivalta-aloja, joiden työntekijät eivät työhön perehdyttämisessä saaneet koulutusta väkivallan kohtaamiseen.

Väkivallan lisääntyminen ja muuttuminen aina vakavammaksi oli uusi työsuojelukysymys, joka liittyi selvästi varkaustapausten huimaan lisääntymiseen. Aina itsepalvelun läpimurtoon asti myyjien ei tarvinnut pelätä asiakkaita. Varkauksista eli hävikistä syyllistettiin lähinnä vain työntekijöitä. Vasta itsepalvelumyymälät muuttivat sen, että asiakkaiden varkauksien osuus nousi suuremmaksi kuin henkilökunnan. Asiakasvarkaudet olivat lisääntyvä ja eniten harmia ja häiriötä tuottava hävikin alue.

Suomessa samana vuonna 1969 kaupan ilta-aukioloajat ja keskiolut vapautuivat. Voi sanoa, että häiriölle otollinen "tekoympäristö" oli luotu vähittäiskauppaan. Valintatalojen ja markettien yksinäiset kassat eivät ehtineet valvoa asiakkaiden tekemisiä liikkeissä. Erityisen ongelmallisia asiakkaita kaupassa olivatkin päihtyneet tai huumeessa olleet asiakkaat. Heidän kohtaamisensa asetti myyjille erityisiä valmiusvaatimuksia, joita heillä ei ollut.

Varsinkin kioskien ja sisäkioskien näpistelyt lisääntyivät, koska myyjä oli työpaikallaan yleensä yksin. Ruotsin vapaat aukioloajat todistivat sen, että yksintyöskentely ja ilta-aukioloajat lisäsivät varkauksia ja väkivaltaa kaupassa. Näin kävi myös Suomessa. Lehdistä voi seurata, että ryöstöjä tapahtuu tänä päivänä jatkuvasti eikä niitä enää tehdä hiljaisina illan tunteina kaukana lähiöissä vaan yhtä hyvin keskellä päivää ja keskustassa. Yksin Helsingissä kioskiryöstöä yritettiin viime vuonna useammin kuin joka toinen viikko.

Suurin osa myyjistä pelkää työssään huonosti käyttäytyviä asiakkaita. Yksin työskentelevät saavat eniten uhkailuja ja pelkäävät myös eniten. Syystä Palvelualan ammattiliitto vaatii yksintyöskentelyn kieltoa kaikkialle, missä myyjät joutuvat toistuvasti väkivaltatilanteisiin tai sillä uhatuiksi.

Turvakoulutuksen kysyntä oli suurinta nimenomaan Helsingin myyjien keskuudessa. Myyjiin kohdistuneen asiakasväkivallan torjumisen kouluttajana Helsingin kauppatyöntekijöiden ammattiosasto oli 1990-luvun alussa pioneeri, sillä sen jäsenistöön kohdistui muuta maata enemmän vaaratilanteita. Heidän aloitteestaan myös väkivallan uhrien jälkihoitoa ryhdyttiin 1990-luvun puolivälissä järjestämään automaattisesti työterveyshuollon kautta.

Väkivalta ei tullut kaupan työpaikoille eikä se johtunut yhdestä yksittäisestä tekijästä vaan yhteiskunnallisista muutoksista yhdessä kaupan rakennemuutoksen, aukioloaikojen pitenemisen, yksintyöskentelyn lisääntymisen ja laajan osa-aikaisten ja kokemattomien työntekijöiden käyttämisen kanssa. Kaupan työnantajat olivat vastuussa työntekijöidensä turvallisuudesta, mutta he eivät pitkään aikaan tiedostaneet ulkopuolisen uhan ongelmaa koulutus- ja opastusongelmaksi ja siksi se myös lisääntyi.

Kaupan rakennemuutos ja kustannustekijät ovat vähentäneet alan työvoimaa entisestään. Työntekijät kaipaavat kuitenkin työpaikoilleen turvakseen laitteiden lisäksi myös muita työntekijöitä.