Tämänkin kesän ammattiliittotapahtumiin on osallistunut tuhansia ay-jäseniä perheineen. Melkein jokaisena viikonloppuna koolla on ollut jonkin SAK:laisen liiton väkeä, kemiantyöntekijät viimeksi Oulussa muutama päivä sitten. Kun tämän päälle luetaan vielä liittojen piirien, osastojen, työpaikkojen ja ammattialojen tapaamiset, kävijöiden määrä moninkertaistuu.

Viime vuonna tuli kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun suomalainen työntekijä sai ensi kerran lain perusteella kesäloman. Tosin ensimmäiset lomasta muotoillut pykälät olivat enemmänkin suosituksia 4—7 päivän vuosilomasta, jonka ajankohdan työnantaja sai suvereenisti sanella. Ensimmäinen sitova vuosilomalaki saatiin meille työjärjestö ILO:n taustatyöllä vasta talvisodan alla 1939. Sen nojalla pitkällä työsuhteella saattoi päästä pariksi viikoksikin huilaamaan. Sotien jälkeen lomapäiviä tuli muutama lisää ja neljään viikkoon päästiin 1970-luvun alussa.

Työntekijöiden yhteinen lomanvietto on paljolti perua lomaoikeuden alkuajoilta. Kotikatua tai –kylää kauemmas ei juuri ollut varaa ainakaan suurperheisen lähteä. Moni haali lomapäiviksi muuta työtä ja haki vapaahetkien hupinsa mahdollisimman halvalla vertaistensa kanssa yhdessä.

Hyväpalkkaisimmatkin työntekijät ylsivät joukolla oman auton tai kesämökin omistajiksi vasta 1960-luvulla.

Nyt maassa on jo melkein 500 000 kesäasuntoa. Niissä ei kuitenkaan enää vietetä jokikistä lomapäivää, vaan kansa risteilee yhä sankemmin joukoin myös laajentuneilla lomamarkkinoilla, kuluttajina puuhapuistoissa, kylpylöissä tai festareilla.

Joku vuosi sitten tehty selvitys suomalaisten lomaviettotavoista paljasti kuitenkin, että enemmistö työntekijöistä piti kesävapaansa tiiviisti kotiympyröissä. Uusimpien ajankäyttötutkimusten perusteella niin näyttää olevan edelleenkin.

Saattaa tuntua yllättävältä, mutta suomalaiset tekevät esimerkiksi koti- ja huoltotöitä — siis usein erilaista remonttia — kesällä reilusti enemmän kuin muina vuodenaikoina. Vuoden mittaan kertyneet rästit hoidetaan lomalla pois samalla tavalla kuin kiireisellä työviikolla tekemättä jääneet kotityöt viikonloppuina.

Kesällä kansa liikkuu ostoksillakin tiiviimmin kuin muuhun aikaan vuodesta. On tavallista ynnätä kesälomarahoja yhteen, tehdä niillä normaalia kalliimpi mutta tarpeellinen hankinta ja tyytyä sitten vaatimattomampiin kesärientoihin.

Kaikista vuosilomapäivistä pidetään heinäkuussa vajaat puolet, Suomi ei siis ole tuotannollisesti suinkaan keskikesällä kiinni. Päinvastoin kun kaikkea ansiotyöhön käytettyä aikaa tarkastellaan vuodenajoittain, kesä ei poikkea talvesta ollenkaan.