Ahonen myöntää, että pitkittynyt taantuma korventaa sekä alan herrojen että työläisten pinnaa, mutta hän näkee myös työnantajien toimintapolitiikassa muutoksia.

– Kun paperitehtaissa on tähän saakka väkeä vähennetty, se on johtunut investoinneista kehittyvään tekniikkaan ja tuotantoon yleensä.

– Nyt esimerkiksi Myllykoskella ja Lohjan Kirkniemellä uhkaillaan yksin irtisanomisilla, eikä investoinneista ole tietoakaan.

– Tämähän johtaa siihen, että tehtaisiin jäljelle jäävien paperimiesten työkuorma kasvaa, emmekä me sitä voi mukisematta niellä.

Ahonen sanoo liittonsa suhtautuneen myönteisesti alan tuottavuuden nostoon yhdessä työnantajien kanssa, jos niin on syntynyt uutta jaettavaa molemmille. Nykyiset potku-uhkailut, joista ehkä suurin on vasta tulossa UPM:stä, keikuttavat tätä vaakaa työnantajien eduksi.

– Parissakymmenessä vuodessa rakenteet paperissa ovat muuttuneet suuresti. Vielä 1980-luvun alussa meillä oli kymmeniä paperifirmoja, nyt enää neljä suurta konsernia, jotka sitovat tehtaat tiukkoihin länkiin.

Rukkanen pitää tiukasti

Mitään suuria entrauksia Paperiliiton tulevaan politiikkaan veres vetojuhta ei lupaile.

– Puheenjohtajan paino tässä kyllä kasvaa, painoarvosta en tiedä, hän vitsailee.

Leppoisasti naureskellen Ahonen selvittää liiton viime vuoden lopun tupo-kuvioita ja alakohtaisten ongelmien aiheuttamia neuvottelumutkia. Viisi vuotta toimitsijatyötä ei ole miehestä häivyttänyt sitä paljon puhuttua rukkasen hajua juuri pätkääkään.

Näyttää prässipoika sananmukaisesti palanneen Paperin johtoon neljännesvuosisata sen jälkeen kun maan tunnetuin prässipoika, legendaarinen Veikko Ahtola tehtävän jätti.

– Me tulemme jatkamaan edunvalvonnassa tiukkaa linjaa ja tekemään sen jäsenistön sanelemalla tavalla, Ahonen sanoo.

– Jo Kankaalla opin, että kun vastassa on suuri pääoma ja liuta liukkaita juristeja, ei 'minä toivoisin' –sopertelulla tulosta synny.

Ahonen sanoo olevansa tyytyväinen siihen, että liiton maine jämäkkänä edunvalvojana on yhä tallella.

– Vaikka liitto elää parhaillaan suurta sukupolvenvaihdosta, järjestäytyminen tehtaissa on yhtä tiivistä kuin aikaisemminkin. Myös uutta luottamusväkeä hakeutuu koulutukseen sellaisella innolla, että Kiljava pullistelee.

– Meille tulee toimistoon myös paljon puhelinsoittoja, joissa muiden alojen työntekijät haluaisivat hakeutua Paperin riveihin. On ikävä ihmisiä toppuutella, kun emme voi heidän etujaan kuitenkaan ryhtyä valvomaan.

Suuria asioita pienellä hinnalla

Ahonen torjuu sen yleisen käsityksen, että Paperiliitto olisi jatkuvasti lyömässä kapulaa tulopolitiikan rattaisiin. Useammin liitto on ollut tupossa mukana kuin ulkona siitä, hän muistelee.

– Paperinteko on vain spesiaaliala ja liittokohtaiset kysymykset sen mukaisia. Usein käy, kuten viime syksynäkin, etteivät keskeiset tavoitteemme sopineet SAK:n rakentamaan tupo-tarjoukseen, saati sitten siitä neuvoteltuun raamiin.

Mutta Paperi selvisi mukaan jälleen vaikeuksien kautta, kun se onnistui neuvottelemaan itsenäisesti parannuksia tulos- ja voittopalkkiomääräyksiin sekä ts-valtuutettujen asemaan.

– Keskeytymättömän kolmivuorotyön työaikaa emme kyenneet lyhentämään, vaan se on lisättävä seuraavan kierroksen alakohtaiseen kuormaan. Kysymys on keskeinen meille, koska yli puolet väestä paahtaa tässä työaikamuodossa.

Työnantajien Ahonen tietää himoitsevan eroon joulun ja juhannuksen pakollisista seisokeita, viimeisistä paperiväen juhlapyhistä.

Neuvottelusuhteitaan metsäteollisuuden työnantajiin päin Ahonen kuvaa asiallisiksi. Alalle tyypillisestä tavasta, jossa asiat ratkotaan vasta suurissa paineissa, ei kuitenkaan ole päästy.

– Viime keväänäkin yritettiin saada vetoa jatkuvaan neuvotteluun, mutta ei siitä mitään tullut. Homma kaatuu yleensä siihen, että työnantajat kiikuttavat pöytään suuria kysymyksiä, mutta suostuvat sopimaan niistä vain pienellä hinnalla.

Eero Kosonen