Jylhät maisemat vetävät Valtion ja erityispalvelujen elo- ja eräpäivien viettäjiä patikkaretkelle naapurijärvelle Kalliorostuville. Matkaa tehdään tietä myöten, mutta lopulta rehkitään jo tiettömässä metsässä. Saunalenkille kertyy mittaa viitisen kilometriä.

Vaeltajilla on suhde luontoon. Kenellä pohjoisen tai itäisen Suomen metsäisillä kotikulmilla syntynyt ja kenellä muuten vain syttynyt.

– Siitä suhteestahan se johtuu, että metsään pitää päästä silloin tällöin rauhoittumaan ja voimia hakemaan, pohditaan matkalla.

Invalideja Joensuun palvelutalossa avustava Marja-Leena Silvennoinen on ensikertalainen elopäivillä.

– Halusin viettää viikonlopun samanhenkisten ihmisten kanssa ja nähdä tämän paikan, jota tutut ovat kovasti kehuneet.

Marja-Leena on työpaikkansa luottamusmies, monet kurssit käynyt yhdistysihminen. Eräviikonloppu ilman esityslistaa tuntuu hienolta.

– On mukavaa olla yhdessä ja puhua asioista ihan vain tajunnanvirralla. Tulee pohdittua montaa omaa asiaa ja kuunneltua muidenkin juttuja. Toiseen tutustuu siinä niin helposti.

Vaelluskursseille jonoja

Haitari ei soi ensimmäistä kertaa tässä pihapiirissä. Metsätyömaiden perinteisiä viihdyttäjiä varmasti löytynyt viidenkymmenen miehen porukasta, on oltu omatoimisia. Päärakennusta vastapäätä on ollut kauppa, rannassa sauna ja vielä vähän kauempana talli myös viidellekymmenelle hevoselle.

VAL on vuokrannut paikan 15 vuodeksi ja kunnostanut sitä talkoilla. Kaikkiin rakennuksiin voi nyt majoittua, ne on sivelty punamullalla ja katot uusittu. Hevostalli oli aikoinaan palanut ja sen pohjille on tehty leiripaikka karavaanareille ja vedetty sähköt. Tänä kesänä rakennettiin uusi laituri.

Elopäivien vetäjä, Oulun piirisihteeri Kari Ervelius kertoo, että Rostuan taso aiotaan pitää nykyisellään. Se on erämaapaikka, johon voi tulla marjastamaan, sieneen, kalastamaan ja saunomaan.

– Paikan suosio on noussut vuosi vuodelta. Viime kesänä tämä ohitti Levin majat ja on nyt vallilaisten kesänvieton ykkönen.

Elopäivät ovat jatkoa kunnostustalkoille. Jäsenille haluttiin järjestää Rostuassa yhteistä toimintaa, koska kysyntää oli. Täällä järjestetään myös VAL:n vaellus- tai ruskaviikko, joka on perinteisesti ollut pohjoisessa.

– Vaellusviikoille jonotetaan paikkoja, vallilaiset ovat ottaneet ne todella omikseen, kertoo Ervelius.

Liitto sateenvarjona

Tietojen käsittelyä Joensuun yliopistossa opiskeleva Timo Väänänen, 30 on ay-liikkeessä uusi tulokas, kolme päivää ennen elotapahtumaa liittoon liittynyt.

– Tähän porukkaan oli helppo tulla, tämä ei ole ollenkaan sisäänpäin lämpiävä, hän kiittelee. Keski-Suomesta kotoisin oleva nuori mies oppi liikkumaan luonnossa jo lapsena, kun kesiä vietettiin Kuhmoisten mummolassa.

Ay-asia on tullut tutuksi vähitellen.

– Pikkuhiljaa eri yhteyksissä on tullut enemmän ja enemmän tietoa. Ay-liikkeen edut kannattaa pitää mielessä ja ajatella elämää vähän eteenpäin. Alallahan on jo aika paljon työttömyyttä.

Hän kaavailee myös järjestävänsä syksyllä yhdessä liiton kanssa tietoiskun ay-liikkeestä opiskelutovereilleen.

Kari Ervelius ja Rostuassa pistäytynyt sopimussihteeri Keijo Kaleva kertovat, ettei elopäiville suunniteltu ay-aiheisia luentoja.

– Liitto on täällä sateenvarjona, väki kyllä tietää, missä ollaan, sanoo Ervelius.

Huoltoasentaja ja ay-aktiivi Heikki Anttonen, 50, Imatran rajavartioasemalta on toista kertaa mukana. Tällä retkellä on näytillä myös uusi elämänkumppani Raija-Liisa "Raisa" Leinonen. Anttonen pitää tärkeänä, että espoolainen Raisa tutustuu Itä-Suomen maisemiin ja he viettävät hyvää vapaa-aikaa. Mies tunnustaa nauttivansa linnunlaulusta, iltaruskosta järvellä, haitarista ja kesäisestä luonnosta.

Hilkka Jukarainen