– Leipomoissa jauhopöly on ongelma numero yksi. Sen kuriin saaminen on kustannuskysymys, jolle pienemmät leipomot eivät yleensä mahda mitään.

– Me emme halua teurastaa leipomoita, mutta kyllä terveyden pitää olla lähtökohtana. Työ ei saa olla tekijälleen haitallista, korostaa sosiaalisihteeri Henry Lindholm Elintarviketyöntekijäin liitosta.

Useita yli 850 milligramman huippupitoisuuksia kuutiota kohti työpäivän mittaan on käsin tehtävässä työssä mahdoton välttää. Raja-arvosuositus on kuitenkin vain 5 mg kahdeksassa tunnissa! Pahimpia ovat pienet jauhohiukkaset. Leipomotyöläiset voivat saada nuhan ja astman jo muutaman työskentelyvuoden jälkeen, ja silloin on edessä alan vaihto.

– Murheellisinta koko asiassa on se, että ne, jotka saavat vaivalleen ammattitautiluokituksen, ovat onnekkaita. Ainoastaan siinä tapauksessa työntekijä on nimittäin oikeutettu korvaukseen ja vakuutusyhtiön kustantamaan uudelleenkoulutukseen.

Jos ei pystytä todistamaan, että tauti on ammattitauti, käy usein niin, että työntekijä joutuu lopulta kuitenkin vaihtamaan alaa, mutta kouluttautumaan uuteen työhön omalla kustannuksellaan.

– Tärkeintä on tarttua ongelmaan ajoissa. Kynnyksen tutkimusten aloittamiseen pitäisi olla matalampi.

Ja vaikka Työterveyslaitokselta tuleva vastaus olisi kielteinenkin, kirvestä ei pidä heittää järveen. Päätöksestä voi valittaa.

Suomessa on noin 900 leipomoyritystä. Alaa hallitsevat teolliset ketjut Fazer Leipomot Oy ja Vaasan ja Vaasan Oy, jotka yhdessä hallitsevat markkinoita 60-prosenttisesti.

– Kehitys kulkee vääjäämättömästi kohti teollisia leipomoita ja niissä jauhopöly ei ole niin suuri ongelma. Jauhopölyn määrä pystytään hyvin tuuletetuissa ja imurein varustetuissa uusissa tiloissa pitämään alhaisena. Sen suuntaista kehitystä meidän on syytä vauhdittaa, sanoo Lindholm.

Nykyään Jan Heino työskentelee teleasentajana. Työperäisen astmansa hän pitää aisoissa lääkityksellä. Hänellä oli onnea, että kohdalle osui ymmärtäväinen työnantaja.

– Kerroin, totta kai, terveysongelmistani suoraan, muutenhan ne olisivat myöhemmin esiin tullessaan olleet irtisanomisperuste, sanoo entinen työsuojeluvaltuutettu.

Uuden työpaikan Heino löysi kahden kuukauden työharjoittelun ansiosta. Vakuutusyhtiö maksoi puolen vuoden koejakson, jonka aikana katsottiin, oliko uusi ala sopiva.

Nykyään Heino on vakituisessa työsuhteessa.

Iho-oireita ja nuhaa

Heino työskenteli keskisuuren leipomon pakkausosastolla kaksi seitsemän vuoden jaksoa, joiden välillä hän oli vuoden erityshommissa. Vuonna 1991 hän palasi samaan leipomoon, jossa oli aloittanut 16-vuotiaana.

– Pakkasin leipiä, pullia, sämpylöitä, muoviin ja paperiin, ja auttelin siinä välissä kahvileivän paistamisessa.

Kevättalvesta 1998 selkä ja hartiat alkoivat punoittaa ja aristaa. Jo aiemmin alkaneelle nenän vuotamiselle hän oli vain kohauttanut hartioitaan.

Terveyskeskuksen vanhempi lääkäri arveli heti, että kyse on jauhoallergiasta, ja verikoe vahvisti epäilyn. Työterveyshuolto passitti hänet Työterveyslaitokselle tarkempiin tutkimuksiin.

Kaikki muut syyt kosketusallergiaan, astmaan ja krooniseen nuhaan työn lisäksi piti sulkea pois. Työantajan vakuutusyhtiö hyväksyi iho-oireet, mutta vaati vielä kokeita painekammiossa.

– Ne tehtiin keväällä 1999 niin, että otin tuotteita mukaan leipomolta. Nämä kokeet vakuuttivat myös vakuutusyhtiön siitä, että terveysongelmien syyt olivat fysikaalisia.

Soveltuvuus ja kiinnostus

Heino sai vakuutusyhtiön kuntoutuskeskuksesta ja työvoimatoimistosta soveltuvuustestien jälkeen tiedon, että kysymykseen ei voisi tulla minkään sellainen työ, jossa esiintyy pölyä tai käytetään kemikaaleja. Heino itse oli kiinnostunut tietotekniikasta ja haki ja pääsi ammattikouluun, missä opiskeli kolme vuotta työtapaturmaeläkkeen turvin. Samassa koulussa oli kaksi kohtalotoveria samasta leipomosta.

Kymmenen kuukautta myöhemmin sen jälkeen, kun Heino joutui sairaslomalle syyskuussa 1998, työnantaja otti ensimmäisen kerran yhteyttä ja ehdotti irtisanomissopimusta. Hän suostui ehdotukseen saatuaan tiedon siitä, että hänen uudelleenkoulutuksensa kustannettaisiin siitä huolimatta, että työnantajan olisi pitänyt odottaa vuosi.

Siinä vaiheessa, kun terveysongelmia alkoi ilmetä, hän oli ajatellut sanoa itsensä irti omasta aloitteestaan.

– Jos olisin tehnyt sen, kukaan ei olisi kustantanut uudelleenkoulutustani eikä vakuutusyhtiö olisi maksanut erotusta, jos palkka olisi uudella alalla ollut huonompi, hän sanoo.

Kahden lapsen isänä Jan Heino pitää nyt tarkempaa huolta terveydestään. Jos uudessa työssä esiintyy pölyä vähänkin, hän käyttää heti hengityssuojaa.

– Nykyinen työni on liikkuvaa. Leipomoalallakin altistus olisi pienempää, jos työtehtäviä kierrätettäisiin enemmän.

Jan Heino tietää, että hänellä oli onnea. Prosessi oli nopea ja hänen tapauksessaan terveysongelmat todettiin työperäisiksi.

– Älä sano itseäsi irti vaatimatta tutkimuksia hyvissä ajoin. Terveys ei kohene itsestään, hän neuvoo.

Ingegerd Ekstrand

Työajat vaihtelevat, joten tieto ei aina kulje kunnolla. Espoon leipomo oli toisen Vaasan & Vaasan Oy:n leipomon ohella mukana "Kaikki mukaan", KAMU-projektissa.

– Tiedottaminen on parantunut tuntuvasti, sanoo elintarvikkeen luottamusmies Keijo Hirn ja näyttää ilmoitustaulua, jossa on kymmenittäin erilaisia tiedotuksia siivouksesta, tuotannon mittatappioista, biojätteestä, tuloksista jne.

– Myönteinen asia ovat myös palkkiot esim. työsuojelua ja biojätteittä koskevista hyvistä aloitteista.

Työtapaturmat ovat vähentyneet konsernissa 43 prosenttia 1999—2002. Kun henkilöstöä kehotettiin syksyllä 2001 tekemään uusia ehdotuksia turvallisuuden parantamiseksi, niitä jätettiin kaikkiaan 237 kappaletta, joista 32 Espoossa.

– Kaikki 32 ehdotusta hyväksyttiin. Niissä esitettiin mm. leveämpiä kuljetushihnoja laatikkopinoille, erikoishyllyjä hiivasäiliöille liukastumisvaaran pienentämiseksi ja korvatulppa-automaatin siirtämistä parempaan paikkaan, kertoo henkilöstöpäällikkö Marja Vierula.

Pysyviä tuloksia

KAMU-projektilla on neljä tavoitetta. Kannattavuuden, laadun ja työsuojelun parantaminen ja henkilöstön tyytyväisyyden lisääminen. Kokouksiin osallistui lähes 90 prosenttia henkilöstöstä. Jälkeenpäin tehty gallup osoitti, että projekti oli onnistunut.

– Henkilöstö oli sitä mieltä, että tietoa saatiin enemmän ja tietous yrityksen tavoitteista parani. Myös tyytyväisyys esimiehiin oli parantunut, Vierula toteaa.

Vaasan & Vaasan -konserni, jolla on kaiken kaikkiaan työntekijöitä yli 4 000, ja Suomessa 1 700, keskittyy valtakunnallisten merkkituotteiden valmistukseen yhä enemmän. Tulosyksikköinä aiemmin toimineet leipomot on muutettu tuotantoyksiköiksi ja myynti toimii omana yksikkönään. Myös tuotevalikoimaa on rajattu ja kehitetty uuteen toimintamalliin soveltuvammaksi, kertoo viestintäjohtaja Kirsti Kehusmaa.

– Työ muuttuu yhtenään, mutta siihen pitää vain sopeutua, sanoo elintarviketyöläinen Merja Laakso rauhallisesti.

Jatkuvat muutokset stressaavat, sitä ei kiellä työnjohtajana toimiva Anja Järvinenkään.

– Me joudumme opettelemaan uusia työskentelytapoja, mutta muutoksiin suhtaudutaan meillä aika myönteisesti.

Työtehtävien kierrättäminen sen sijaan kohtasi vastarintaa alusta alkaen.

KAMUn myötä perustettiin useita erilaisia foorumeita, mm. muutama henkilö joka osastolta kokoontuu joka viikko keskustelemaan työstä.

– KAMU opetti meidät ottamaan toisemme paremmin huomioon. Tutkimme työmenetelmiä ja kävimme kehityskeskusteluja. Kehityskeskustelut ovat hyvä juttu, sillä niissä pääsee tuomaan esiin omia ajatuksiaan. Muutoinhan esimiehen kanssa pääsee keskustelemaan vain harvoin, sanoo Merja Laakso.

Tuotantopäällikkö Vesa Mansikkamäki pistää väliin, että työajoista johtuen työtä tehdään osittain ilman esimiestä. Ihan senkin takia projektista oli hyötyä.

– Plussaa oli se, että yksi ulkopuolinen eli tutkija Tuula Eloranta oli potkimassa meitä liikkeelle, että projekti kesti puolitoista vuotta ja hankkeeseen oli käytettävissä varoja, hän sanoo ja korostaa, että mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä paransi motivaatiota.

Työmenetelmät seuraava haaste

Tekemistä on kuitenkin vielä paljon. Jauhopöly, valaistus ja melu ovat suurimmat konkreettiset ongelmat. Jauhopölyn määrä on saatu vähenemään paremmilla imureilla. Paineilmapuhaltimet häviävät pikku hiljaa kokonaan. Henkilöstöpäällikkö Vierulan mielestä jokainen imuri on halpa investointi, jonka tuloksena henkilöstön terveydentila paranee.

– Pyrimme yhteistyössä Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden kanssa parantamaan työhöntulotarkastuksia. Lisääntyvät allergiat lisäävät myös jauhopölyoireiden riskiä.

Henkilöstöpäällikön mielestä työmenetelmät ovat juuri nyt seuraava tärkeä haaste.

Mansikkamäki lisää, että KAMUn yhteydessä toteutettu TUTTAVA-malli, jolla parannettiin järjestystä työpaikoilla, tuotti sekin hyviä tuloksia.

– Tapaturmien syynä on harvoin huolimattomuus. Enimmäkseen niitä sattuu siksi, että paikat eivät ole järjestyksessä.

Ingegerd Ekstrand

– Keskeisenä ajatuksena oli saada ihmiset oivaltamaan, että kehittämistä tarvitaan, mutta että se voi onnistua vain yhteistyössä. Tavoitteena oli luoda täsmätyökaluja toiminnan laadun parantamiseen, sekä tuotantoa että henkilöstön hyvinvointia ajatellen. Halusimme saada aikaan tuloksia ja menettelytapoja, joista tulisi pysyviä, ja siinä onnistuimme, Eloranta sanoo.

Tutkijana Eloranta hiukan hämmästyi, miten herkkä prosessiteollisuus on edelleen ihmisen toiminnalle. Niin ikään kävi selväksi, että yritys voi hyötyä työyhteisön tietämyksestä.

– Tulokset olivat todella hämmästyttävän vaikuttavia, mutta tehokkuutta voi lisätä vielä tästäkin, Eloranta sanoo.

Ongelmana on usein se, että analyysi jää pintapuoliseksi, vaikka sen pitäisi olla moniulotteinen. Syitä ja seurauksia ei arvioida riittävän perusteellisesti. Esimerkiksi jokin paperi loppuu, se pitää kopioida ja yhden ihmisen on lähdettävä hihnalta. Siitä seuraa kaaos, ja jos tuote on herkkä kuten leipä, taikina voi nousta liikaa. Kun tilannetta yritetään pelastaa, stressi lisääntyy prosessin loppuvaiheessa. Seuraavana päivänä asiakas ehkä valittaa ja sitten asioita ryhdytään selvittämään.

Näennäisesti hyvin pienet asiat kuten esim. pieni häiriö, jonka seurauksena kone hukkaa silloin tällöin muutaman pahvilaatikon, voivat tulla kalliiksi. Vuositasolla hävikkiä voi syntyä useiden tuhansien eurojen arvosta. Kun virhe kertautuu, kustannukset voivat olla jo todella merkittävät.