Viime vuosikymmenen ajan jokaista hallitusta kasattaessa parempi
työllisyys on ollut ohjelmaneuvotteluiden keskiössä ja kirjureilla käytössään kilokaupalla eri tahojen käsityksiä siitä, mikä työllisyydessä oikein takkuaa.

Vaikka nykyisen hallitusohjelman työllisyyskeinot onnistuttiin kirjoittamaan uutta etsien ja useilta osiltaan oikein, julkisuudessa kummittelevat edelleen työreformit ja Sailaksen paperit työttömyysturva- ja eläkeleikkauksineen. Työllisyyspolitiikkaa pitäisi muka tehdä niiden pohjalta, viis siitä, mitä on hallitusryhmien kesken sovittu.

Näyttö työttömyys- ja eläketurvan leikkausten työllisyysvaikutuksista on olematon. Työtä heikennyksillä ei luoda, köyhyyttä ja eriarvoisuutta kylläkin, mikä tuntuu olevan leikkauksen ajajille pikemminkin yhteiskunnallinen tavoite kuin huoli.

Jatkuvalla leikkausposetiivin pyörityksellä yritetään myös ohjata huomio pois todellisista työllisyyden parannuskeinoista, joista monet liittyvät uudistuksiin itse työuran aikana.