Millaista rataa ajattelu kulkee?
– Jos tuloveroja alennetaan, ihmisillä jää enemmän käteen rahaa. Kasvanut ostovoima kulutetaan toivon mukaan kotimaisiin hyödykkeisiin, ja se parantaa suomalaisyritysten työllisyystilannetta.

Moni palkansaajaperhe käyttäisi liikenevät rahat vaikkapa ulkomaanmatkoihin tai asuntolainansa maksuun. Eikö ole riski, että raha ei jääkään Suomeen tai se säästetään pahan päivän varalle?
– Kyllä tällainen riski on olemassa. Voidaan kuitenkin arvioida, että noin 70 prosenttia rahasta käytettäisiin kotimaassa ja loput menee ulkomaille lähinnä tuontitavaroihin. Jos verohelpotuksista saatu raha menee säästämiseen, se ei työllistä.

Mitä ihmettä suomalaisten pitäisi kuluttaa nykyistä enemmän? Syödä ei voi määräänsä enempää ja viihde-elektroniikkaakin alkaa löytyä miltei joka kodista.
– Ihmisillä on kova hinku kuluttaa entistä enemmän. Tällä hetkelläkin suomalaiset elävät keskimäärin yli varojensa eli kuluttavat enemmän kuin tienaavat.

Onko arvioita siitä, paljonko veroja pitäisi alentaa, jotta syntyisi x-määrä työpaikkoja?
– Voin heittää arvion, että jos tuloveroja alennetaan kaksi prosenttiyksikköä kautta linjan, saadaan ehkä noin 30 000 työpaikkaa.

Teollisuudesta poistuu arvioiden mukaan tänä vuonna 30 000 työpaikkaa. Kyseessä on siis nollasummapeli?
– Toisaalta ilman veroalennuksia työllisyyskehitys vain heikkenee.

Mitalin kääntöpuoli on, että jos veroja alennetaan, muutenkin jo rempallaan olevat julkiset palvelut, etenkin terveys- ja vanhuspalvelut huonontuvat entisestään. Onko pelko aiheellinen?
– Sellainen pelko elää. Verokevennysten elvyttävän vaikutuksen idea on se, että menoja ei leikata.

Jos ja kun valtiontaloudessa on varaa, miksi ei synnytetä työpaikkoja julkisiin palveluihin, jotka huutavat lisää henkilöstöä?
– Jossain määrin näin tapahtuukin. Viime aikoina kuntien työntekijämäärä on lähtenyt pitkän ajan jälkeen kasvuun. On ihan mahdollista työllistää kasvattamalla julkisen sektorin työntekijämäärää ja lisätä julkisia rakennusinvestointeja. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tällainen linjaus ei saa niin helpolla poliittista kannatusta kuin veroalennuslinjaus, joka sopii paremmin kilpailukykyajatteluun.

Kansantalouden kannalta olisi siis yhtä perusteltua lisätä työpaikkoja julkiselle sektorille kuin ostovoiman lisäämisen kautta avoimille työmarkkinoille?
– Näin voidaan ajatella. Kansainväliset paineet vaikuttavat kuitenkin poliittisiin linjauksiin.

Mihin uusia työpaikkoja syntyy veroja alentamalla?
– Suurin osa palvelualoille ja jonkun verran rakennusalalle. Osa rahasta käytetään asuntojen korjaamiseen ja rakentamiseen.

Suomesta katoaa nimenomaan teollisuustyöpaikkoja. Onko mitään keinoja vaikuttaa teollisuustyöpaikkojen lisäämiseen?
– Vientiteollisuuden kysyntään ei voida vaikuttaa kotimaisin keinoin, koska asiakkaat ovat ulkomailla. Jos halutaan parantaa teollisuuden tilaa, pitäisi alentaa työnantajamaksuja, mutta nekin alentaisivat työvoimakuluja vain marginaalisesti ja vaikutukset työllisyyteen jäisivät pieniksi.

Jos nyt olisi käynnissä palkkaneuvottelut, pätisikö sama kaava, että palkkoja pitää nostaa, jotta ostovoima paranee, kotimainen kysyntä piristyy ja työllisyys lähtee nousuun?
– Ostovoiman puolesta palkkoja pitäisi korottaa. Siihenkin liittyy kääntöpuoli: vientiteollisuuden tilanne vaikeutuisi entisestään etenkin tilanteessa, että euro vahvistuu kovaa kyytiä. Palkkojen nostaminen olisi hyvin ongelmallista teollisten työpaikkojen kannalta.

Suomessa tunnutaan olevan avuttomia työpaikkojen ulosliputuksen ja globalisaation ilmiöiden edessä. Eikö kielteisille ilmiöille voi tehdä mitään?
– Ei niille voi tehdä mitään, kun kansallisella talouspolitiikalla ei ole juuri muuta instrumenttia kuin verotus eikä silläkään ihmeitä voida tehdä. Käytännössä voidaan pitää huoli reaalisesta kilpailukyvystä, koettaa kasvattaa osaamispääomaa ja toivoa, että yritykset arvostavat sitä.