Synkimmät ennustajat sanovat jo, ettei voimistuva kasvu enää
jatkossa piristäkään teollisuusvaltioita vanhaan malliin, koska
uusi tuotantokapasiteetti hakeutuu halpojen kustannusten
maihin.

Suomen tehtaissa tuotanto oli viime vuoden lopulla keskimäärin
kolmisen prosenttia edellisvuotta jäljessä. Syvimmällä kynti metalli, jonka tuotanto oli taantunut nelisen prosenttia. Paperi ja puu
sekä muu tehdasteollisuus pääsivät niukasti pakkasrajan yläpuolelle.

Koko vuoden luvuilla tuotannon nousut ja notkot tasoittuvat,
mutta teollisuus ja metalli myös jäävät pyörimään aivan nollan
pintaan.

Miten varsinkin metalli ja elektroniikka, tai ehkä nykyaikaisemmin teknologiateollisuus, suhdanteissa seilaa, ei ole se ja sama.
Ala tekee melkein puolet koko teollisuutemme liikevaihdosta,
työllistää melkein puolet sen palkkalaisista ja vastaa
60-prosenttisesti viennistä.

Investointien vaisuuden ohella teknologiateollisuuttamme heiluttelee globalisaatio. Nokia Networksista, Flextronicsista, Salcompista, Remecistä, Wärtsilästä ja lukuisista muista alan yrityksistä on tuotannon siirtojen ja irtisanomisten kautta kasvanut kirosana työläisten keskuuteen. Juuri päivää ei ole mennyt, ettei joku metallifirma ole yt-neuvotteluista ilmoittanut ja väkeä pihalle pannut.

Viime vuonna koko teollisuudesta hävisi 21 000 työpaikkaa, 12 000 niistä metallilta, mikä tarkoittaa kuutta prosenttia alan henkilöstöstä. Edellisvuonna kato teki 5 000 ja kuluvaksi vuodeksi teknologiatyönantajat lupaavat vähintään samaa tahtia.

Laiha lohtu tässä on, että muidenkin länsimaiden tehdastyöläiset joutuvat kokemaan saman. Esimerkiksi Yhdysvaltojen teollisuudesta on hävinnyt tällä vuosikymmenellä 2,6 miljoonaa työpaikkaa, niistä 1,5 miljoonaa metallista.

Meneillään on globaali rakennemuutos, joka vähentää sekä teollisuutta että sen työpaikkoja kaikissa kehittyneissä maissa. Saamapuolella ovat kehitysmaat, Kiina, Intia ja Itä-Euroopan maat etunenässä.

Rakenteiden nopeaa ja rankkaa muutosta kuvaa hyvin Suomen metallin kansainvälistyminen. Neljässä viime vuodessa toiminta ulkomailla on kaksinkertaistunut sekä työpaikkojen määrällä että rahalla mitattuna. Nyt suomalaisten leivissä ulkomailla on 120 000 palkollista, vain 80 000 vähemmän kuin kotona.

Tämänkertainen taantuma on pitkittymistään pitkittynyt, eikä sen päättyminen vieläkään varmaa ole. Meikäläisessä metallissakin kävi niin, että syksyllä hyvältä näyttänyt tilausten kasvu hiljeni jälleen kerran loppuvuodesta.