Metalliteollisuus siirtää hirmuisella vauhdilla työpaikkoja halpojen tuotantokustannusten maihin. Viime vuosien aikana on kadonnut tuhansia työpaikkoja, ja työttömien metallityöläisten määrä on kasvanut muutamassa vuodessa 5 000 hengellä ja on nyt 15 000. Suomen metalliteollisuus supistuu kotimaassa mutta kasvaa ulkomailla. Työpaikkoja vetävät vielä osin Baltian maat, nurkan takana vaanii Venäjä ja sen suuri potentiaali, mutta suurin imu on Kaakkois-Aasialla.

– Ilmiö on maailmanlaajuinen, toteaa Metallin tutkimuspäällikkö Eero Hovi.

– Me emme voi tehdä juuri mitään tämän kehityksen hillitsemiseksi. Kilpailuun matalapalkkamaiden kanssa ei ole mitään mahdollisuuksia. Mutta me voimme ja meidän pitää panostaa vaativiin työtehtäviin, tuotekehitykseen ja tuotantoprosessien kehittämiseen.

Tässä suhteessa Hovi arvioi Suomen metalliteollisuuden mahdollisuudet hyviksi. Se on kaikesta huolimatta varustautunut hyvin tulevaisuuden varalta. Todellinen uhka onkin omistuksen siirtyminen ulkomaille, se että Suomesta tulee tytäryhtiötalous, jossa omistajien ensisijaisena tavoitteena on tehdä pikavoittoja ja sitten häipyä.

– Me tarvitsemme oikeita suomalaisia kapitalisteja, joilla on voimaa ja tahtoa pitkäjänteisiin teollisiin satsauksiin. Myös työväenliikkeen kannalta olisi parasta, jos vastapuolena olisi kunnon kapitalisteja. Yhteiskunnan ei kannata "verottaa" kapitalisteja "ulos", hän sanoo. Mutta ei sitä varten tarvitse ryhtyä tukemaan työnantajien alituista valitusta veroistakaan. Se on nähtävä pääasiassa edunvalvontapolitiikkana.

Murrosvaihe menossa

Suhdannetilanne sen sijaan alkaa muuttua metalliteollisuuden kannalta valoisammaksi. Käyrät osoittavat taas muutaman vuoden takapakin jälkeen ylöspäin, ja nousun odotetaan tänä vuonna vauhdittuvan. Nousu saattaa hidastaa työpaikkojen katoamista alalta tai pikemminkin vauhdittaa korvaavien työpaikkojen syntymistä, mutta ilmiö kokonaisuudessaan ei johdu vain suhdanteista. Kysymys on suuremmasta rakenteiden muutoksesta.

– Maailmantaloudessa eletään murrosvaihetta. Se on vain käytävä läpi, Hovi toteaa. Yksinkertaiset työtehtävät siirretään matalapalkkamaihin, ajan mittaan vaativampiakin.

Tätä on tapahtunut jo melko pitkään – yli kymmenen vuotta – ja kansainvälistyminen jatkuu. Talouden globalisoitumisella eli maapalloistumisella on kolme ulottuvuutta.

Ensinnäkin on meneillään tuotannon uudelleenjärjestäytyminen globaalilla tasolla. Kuvaan tulee uusia valmistajamaita ja tuotantoa siirretään sinne, missä se on edullisinta. Toinen ulottuvuus on tietotekniikka, joka tarjoaa tuotannon ohjaamiseen rajattomat mahdollisuudet. Yritys voi ohjata valmistusprosesseja mistä tahansa maailmasta. Ja kolmas ulottuvuus on pääoman vapaa liikkuvuus. Pääomat liikkuvat valon nopeudella ympäri maapalloa, yhtäällä tehdään korkovoittoja, toisaalla tienataan osakkeilla ja kolmannessa paikassa kerätään valuuttavoittoja. Teollisuudella ei ole minkäänlaisia keinoja asettua tämän järjestelmän ulkopuolelle, Hovi sanoo. Kolme neljästä suomalaisesta metallityöläisestä tekee töitä ulkomaisille asiakkaille.

Hovi ei silti ryhdy maalailemaan mitään katastrofinäkymiä suomalaiselle metalliteollisuudelle. Mieluummin hän puhuu haasteista ja mahdollisuuksista. Työ muuttuu, mutta ei se minnekään katoa. Metalliteollisuuden infrastruktuuri on pohjimmiltaan hyvä. Peruskoulutus on hyvää, ja myös kykyä oppia nopeasti uusia asioita löytyy. Me voimme rakentaa vaativampaa tuotantoa katoavan tilalle.

– Osaaminen ja kyky innovaatioon jää tänne. Täytyy vain löytää oikea markkinarako, tehdä oikeita asioita ja tuotteita.

Markkinaraot löydettävä

Hovi nostaa matkapuhelimen pöydältä ja sanoo, että vehkeen sisällä on kymmenittäin erilaisia tehtäviä suorittavia jousia. Esimerkiksi erikoistumisesta pienten teräsjousien kehittämiseen ja valmistamiseen voisi löytyä erinomainen markkinarako.

– Mahdollisuuksia uusien tuotteiden valmistamiseen on vilisemällä kaikilla aloilla. Ne on vain keksittävä ja oltava sitten paras siinä mitä tekee. Pitää onnistua valmistamaan tuote sellaiseen hintaan, jonka asiakas on valmis maksamaan. Siitä löytyy potentiaalia kasvuun.

– Ja onhan edelleen aloja, joilla Suomen asema maailmanmarkkinoilla on vahva, ja joilla on täällä pitkälle kehittynyttä osaamista. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi nosturien ja hissien valmistus, paperikoneiden valmistus ja luksusristeilijöiden rakentaminen. Ja totta kai Nokia. Sillä vaikka valmistus olisikin jo suurelta osin siirretty muihin maihin, tarvittava tieto on edelleen täällä – tallessa ihmisten aivoissa. Tärkein kehitys- ja suunnittelutyö tehdään täällä Suomessa.

Tuotannon kehittäminen pidemmälle ei kuitenkaan tarkoita sitä, että metallityöläisistä tulee vastaisuudessa korkeasti palkattuja. Palkkakustannusten tasauspaineet ovat maailmanlaajuisesti ajatellen kovat, mikä ei todellakaan ennakoi suomalaisille metallityöläisille korkeampia reaalipalkkoja.

– Metalli on tehnyt tietoisen linjavalinnan päättäessään asettaa työllisyyden reaalipalkkojen korotusten edelle. Liiton päättävät elimet voivat tietysti tehdä asiasta uuden arvion, Hovi sanoo. Mutta hän ei sitä suosittele.

Potentiaalia on

Yksittäisen metallityöläisen, joka haluaa pysyä alalla, pitää panostaa koulutukseen, syventää osaamistaan ja olla valmis muutoksiin. Jos ei ole valmis pysymään vauhdissa mukana, edessä voi olla alan vaihto.

Hovi korostaa, että vaikka meillä onkin suuryrityksiä, joilla on tällä hetkellä ongelmia ja jotka supistavat toimintaansa ja vähentävät henkilöstöään, ne ovat kuitenkin useimmiten pohjimmiltaan terveitä yrityksiä, joilla on tulevaisuuspotentiaalia. Yritysten kaatumisriskiä ei tosin voi koskaan sulkea kokonaan pois, mutta hänen mielestään yksikään suuryritys ei ole vaaravyöhykkeessä.

– Työnantajien pelkoihin uhkaavasta työvoimapulasta kannattaa suhtautua pienin varauksin. Jos lasketaan, että joka toinen lähivuosina vapautuva työpaikka pitää täyttää, se tarkoittaa että vuosittain on koulutettava 3000 metallityöläistä. Ammattikouluista valmistuu nyt vuosittain 2000 uutta metallimiestä ja –naista. Joten jonkinlaista vajausta on. Ammattikoulujen metallilinjat eivät ole tarpeeksi suosittuja. Kysymys on imago-ongelmasta, jota ei juuri helpota se, että yritykset lankeavat henkilöstön joukkoirtisanomisiin.

Hans Jern