Mopo karkasi käsistä heti alkuvuonna, kun poliitikot äänien toivossa
alkoivat jakaa hoitajille palkankorotuksia. Edunvalvontajärjestönä Tehy tietenkin
käytti saamaansa poliitikkoapua hyväkseen, kun myöhemmin syksyllä palkoista alettiin
neuvotella oikeissa sopimuspöydissä. On kuitenkin hyvä, että osa poliitikoista on jo
ehtinyt myöntää, että palkankorotusten jakaminen vaalien alla oli virhe. Saa nähdä
kuinka hyvin oppi on mennyt perille, kun poliitikot seuraavan kerran kampanjoivat
eduskuntavaaleissa.
Toinen iso kummallisuus liittyi suojelutyöhön vaiheessa, jossa terveydenhoitoalan
kiista oli kuumimmillaan työtaistelu-uhan vuoksi. Tehy teki suuren periaatteellisen
valinnan kieltäytyessään suojelutyöstä, jonka tarkoitus olisi ollut rajata
työtaistelu niin, ettei se uhkaisi ihmisten henkeä eikä terveyttä.
Näin menetellessään Tehy rikkoi työmarkkinoilla kunniassa pidetyn periaatteen,
ettei edes työtaistelulla niin tärkeä kuin lakko-oikeus onkin vaaranneta
ihmisten henkeä eikä terveyttä. Tehy yritti väistää itse asian selittämällä,
ettei työsuhteisia hoitajia toisin kuin virkasuhteisia voi velvoittaa suojatyöhön.
Mutta eihän kyse oikeasti ollut palvelussuhteen muodosta, vaan nimenomaan siitä, olisiko
työtaistelulla aiheutettu vaaraa ihmisten hengelle ja terveydelle. Tiettävästi olisi.
Kuten pääministeri on jo todennut, hoitajakiistan tapahtumat voivat johtaa siihen,
että jatkossa hallitus entistä hanakammin lakiteitse säätää suojelutyöstä aina
tapaus kerrallaan. Näin ollen hoitajakiista voi tehdä todellisen karhunpalveluksen hyvin
toimineelle suomalaiselle työtaistelumallille. Toivoa sopii, että työmarkkinoiden
vastuullisten tahojen aloite muun muassa suojelutyön mahdollisen päivitystarpeen osalta
saadaan mahdollisimman pian hoidettua.