Mopo karkasi käsistä heti alkuvuonna, kun poliitikot äänien toivossa alkoivat jakaa hoitajille palkankorotuksia. Edunvalvontajärjestönä Tehy tietenkin käytti saamaansa poliitikkoapua hyväkseen, kun myöhemmin syksyllä palkoista alettiin neuvotella oikeissa sopimuspöydissä. On kuitenkin hyvä, että osa poliitikoista on jo ehtinyt myöntää, että palkankorotusten jakaminen vaalien alla oli virhe. Saa nähdä kuinka hyvin oppi on mennyt perille, kun poliitikot seuraavan kerran kampanjoivat eduskuntavaaleissa.

Toinen iso kummallisuus liittyi suojelutyöhön vaiheessa, jossa terveydenhoitoalan kiista oli kuumimmillaan työtaistelu-uhan vuoksi. Tehy teki suuren periaatteellisen valinnan kieltäytyessään suojelutyöstä, jonka tarkoitus olisi ollut rajata työtaistelu niin, ettei se uhkaisi ihmisten henkeä eikä terveyttä.

Näin menetellessään Tehy rikkoi työmarkkinoilla kunniassa pidetyn periaatteen, ettei edes työtaistelulla – niin tärkeä kuin lakko-oikeus onkin – vaaranneta ihmisten henkeä eikä terveyttä. Tehy yritti väistää itse asian selittämällä, ettei työsuhteisia hoitajia toisin kuin virkasuhteisia voi velvoittaa suojatyöhön. Mutta eihän kyse oikeasti ollut palvelussuhteen muodosta, vaan nimenomaan siitä, olisiko työtaistelulla aiheutettu vaaraa ihmisten hengelle ja terveydelle. Tiettävästi olisi.