Tutkimuksen perusteella suomalaiset ovat varsin vahvasti nykyisen
hyvinvointivaltion takana eli nykyisiä palveluja ja etuuksia ei haluta leikata, vaikka
tällaisten toimenpiteiden ansiosta verotusta voitaisiin keventää. Veroja ollaan myös
valmiita maksamaan lisää palvelujen parantamiseksi. Esimerkiksi neljä viidestä
vastaajasta oli valmis maksamaan korkeampaa tuloveroa, jos rahat käytettäisiin
terveydenhuoltoon. Myös Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) vuoden 2007 arvo- ja
asennetutkimuksen tulosten viesti on sama: hyvinvointivaltiolla on vankka kannatus
suomalaisten keskuudessa.
Ei ole ihme, että hyvinvointivaltion kannatus on varsin vahvaa suomalaisten
keskuudessa. Suomessa on muiden Pohjoismaiden tapaan liitetty hyvinvointivaltioon myös
tasa-arvotavoitteita, on haluttu kaventaa hyvinvointieroja ja haluttu pitää huolta myös
heikoimmassa asemassa olevista. Suomi on perinteisesti laskettu kuuluvaksi pohjoismaisten
hyvinvointivaltioiden ryhmään, joille on ominaista julkisesti rahoitetut ja tuotetut
hyvinvointipalvelut sekä universalismin periaate niin palveluissa kuin
tulonsiirroissakin. Kansainvälisesti verrattuna tämä malli on tuottanut Pohjoismaihin
verraten tasaisen tulonjaon ja vähäisemmän köyhyyden. Järjestelmä on pitänyt myös
yllä kansalaisten mahdollisuuksien tasa-arvoa kuten esimerkiksi opiskelumahdollisuuksia
vanhempien varallisuudesta riippumatta. Myös talouskasvun ja työllisyyden mittareilla
mitattuna pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat pärjänneet kansainvälisesti verrattuna
varsin hyvin.
Toisaalta huolimatta hyvästä talouskasvusta ja työllisyyden kasvusta suhteellinen
tuloilla mitattu köyhyys on kuitenkin kasvanut Suomessa 2000-luvulla. Köyhyyden
taustalta löytyy perusturvan taso, joka on jäänyt selvästi yleisestä
tulokehityksestä. Niiden, joiden toimeentulo on perusturvan varassa kuten
työmarkkinatuen, opintotuen ja toimeentulotuen varassa, köyhyysriski on kasvanut.
Tähän soisi tulevan pikaisesti korjauksen. EVAn arvo- ja asennetutkimuksen mukaan
köyhyyden poistaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen on yksi tärkeimmistä asioista,
mitä kansalaiset odottavat nykyiseltä hallitukselta.
Hyvinvointipolitiikkaan liittyen varsin tärkeä kysymys on myös se, kuinka
hyvinvointipolitiikka selviää sen edessä olevista suurista haasteista. Näitä
haasteita ja muutospaineita asettavat mm. globalisaatio, Euroopan integraatio ja väestön
ikääntyminen. Muuttuneessa toimintaympäristössä hyvinvointipolitiikalle on kuitenkin
edelleen suuri kysyntä ja se voi toimia kilpailukykyämme edistävänä eikä sitä
heikentävänä tekijänä.