Minäkin olen täällä ostamassa joululahjoja. Arvelen, että tehtäväni ei tule olemaan helppo, sillä haluan ostaa eettisesti korkeatasoisia lahjoja. Valinnan varaa on, mutta lähes kaikissa leluissa lukee Made in China. Ei kai Kiinassa tehty lelu voi olla eettisesti korkeatasoinen? Mieleeni muistuu suuren lelujätin Mattelin taannoinen skandaali. Paljastui, että osassa yhtiön Kiinassa valmistuttamia leluja oli liian suuret lyijypitoisuudet. Lehdissä on myös uutisoitu kiinalaisesta Wanqi-leluyhtiöstä, joka on sitkeästi jatkanut tuotteidensa valmistamista, vaikka leluista on löydetty suuria myrkkypitoisuuksia. Lopulta Kiinan viranomaiset puuttuivat asiaan ja kielsivät yhtiötä viemästä leluja ulkomaille.

Kääntelen leluja ja etsin niistä merkintöjä, jotka auttaisivat minua valinnassa. Joudun kuitenkin poistumaan ensimmäiseltä jouluostoskeikaltani tyhjin käsin. Tehtävä osoittautuu arvioitua vaikeammaksi. Suomessa valmistettuja leluja löytyi vain kourallinen – muutamia pelejä ja klassisia puuleluja. Hyllyrivien keskellä vaeltaessani kävi selväksi, että maailman leluista 80 prosenttia todellakin valmistetaan Kiinassa.

Mihin minulla on varaa

Surffailen netissä ja törmään siellä Juha Beurlingiin, Suomen Kuluttajaliiton eettisen kuluttamisen projektipäällikköön. Soitan Juhalle ja hän lupaa auttaa minua. Ostoslistallani ei nimittäin ole vain leluja. Aviomiehelleni ja teini-ikäiselle tyttärelleni haluaisin antaa pehmeät vaatepaketit.

Juha valaa minuun uskoa. Eettinen kuluttaminen vaatii hieman aikaa ja vaivaa, mutta on täysin mahdollista. Eettisessä kuluttamisessa ei ole kyse mustavalkoisesta asetelmasta: joko olet puhtoisen eettinen tai piittaamaton kerskakuluttaja.

– Lähtökohtana on ihmisen oma elämäntilanne. Mihin minulla on varaa ja mitä pidän kaikkein tärkeimpänä asiana. Onko tärkein asia minulle tuotteen ympäristöystävällisyys tai esimerkiksi se, että tuote on mahdollisimman pitkälle kotimainen.

Juha antaa esimerkkejä: jos minulla ei ole varaa uuteen, vähäpäästöiseen autoon, yritän vähentää auton käyttöä ja hankin siihen lohkolämmittimen. Jos en halua luopua joulukinkusta, vaikka lihantuotanto kuluttaa ympäristöä, voin ostaa luonnonmukaisesti tai ainakin mahdollisimman lähellä tuotetun kinkun. Lisäksi ostan kinkkua vain sen verran kun arvioin sitä syöväni. Aika monessa suomalaiskodissa melkoinen osa joulukinkusta päätyy lopulta roskikseen, Juha huomauttaa.

Kuluttajaliitto käynnistää vuoden vaihteessa eettisen kuluttamisen neuvontapuhelimen. Se tarjoaa apua minunkaltaisilleni epätietoisille kuluttajille, jotka kokevat ettei heillä ole riittävästi tietoa eettisten valintojen pohjaksi.

Kotona näpyttelen tietokoneelle Kuluttajaliiton eettisen kuluttamisen nettisivuston osoitteessa www.eettinenvalinta.fi. Sieltä löytyy runsaasti vinkkejä ja muun muassa lista eettisen lelun tunnusmerkeistä. Niitä ovat esimerkiksi kestävyys sekä materiaalien ja valmistuksen ympäristöystävällisyys. Listan lopuksi kuluttajaa kehotetaan miettimään, mistä lelun hinta muodostuu. Onko suurin kustannustekijä maailmanlaajuinen massamarkkinointi vai kotimaisen käsityön osuus.

Missä ja miten tehty

Lahjaongelmani ei ole vielä ratkennut. Siirryn tutkailemaan vaatteita. Mieleeni tulee ikäviä uutisia vaatteiden valmistuksen pitkistä alihankintaketjuista, surkeista työoloista ja jopa lapsityöstä.

Käyn läpi vaatetankoja ja etsin tuotteista valmistusmaata. Sitä ei läheskään aina löydy, sillä valmistusmaata ei ole pakko ilmoittaa. Hilkka Savolainen Itäkeskuksen Anttilasta kertoo minulle, että en ole ainoa asiakas, joka kaipaa tietoa vaatteen alkuperästä.

– Sitä kysytään aika paljon, mutta emme me myyjätkään pysty tässä juuri auttamaan, 40 vuotta myyntityötä tehnyt Hilkka sanoo. Hän vastaa Itäkeskuksen Anttilan pukeutumis- ja kosmetiikkaosastoista.

Kuluttajien tietoisuuden herääminen on pantu merkille tiskin toisella puolella. Anttilan markkinointijohtajan Anu Pihlajan mukaan asiakkaat antavat herkästi palautetta, jos tietoa tuotteiden alkuperästä ei ole saatavilla. Anu uskookin, että eettisille tuotteille on tilausta.

– Ajattelu, jonka mukaan ei haluta kuluttaa toisten kustannuksella, on lisääntynyt. Myös keskustelu ilmastomuutoksesta näkyy kuluttajien asenteissa.

Anttila on tuonut syksyllä markkinoille eettisen vapaa-ajan vaatemalliston. Malliston kaikissa vaatteissa on koodi, jonka avulla tuotteen alkuperän voi selvittää netissä puuvillapellolle asti.

Kuluttajaviraston tuoreen selvityksen mukaan suurimmalla osalla vaateketjuista on ainakin jonkinlainen alihankkijoihin kohdistuva valvontajärjestelmä käytössään. Toisaalta valvonnassa on aukkoja ja moni yritys ei halua kertoa, miten valvonta on järjestetty.

Voinko vaikuttaa

Lahjaostokseni eivät etene, sillä jään pohtimaan kuluttajan roolia. Tunnen itseni kovin pieneksi, ja vaikutusmahdollisuuteni heikoiksi. Päätän tivata vaikutusmahdollisuuksiani professori Johanna Moisanderilta. Hän on tutkinut kuluttamista ja kuluttajien käyttäytymistä.

Talven ensimmäinen lumisade koettelee pääkaupunkia, kun astun sisään Helsingin kauppakorkeakouluun ja koputan professorin ovea. Johanna huokaa kysymykselleni syvään. Hänen mukaansa yksittäisen kuluttajan vaikutusmahdollisuuksia helposti liioitellaan, yhtälö on paljon monimutkaisempi. Esimerkiksi ilmastomuutoksen torjunnassa yritysten toiminnalla on huomattavasti suurempi merkitys kuin yksittäisten ihmisten.

Johannan mielestä eettisen kuluttamisen tiellä on vielä runsaasti esteitä: se on tehty kuluttamiselle rakentuvassa maailmassa kovin vaivalloiseksi ja edellyttää pitkälle vietynä ihmisiltä suuria elämäntapamuutoksia. Moniko on sellaiseen käytännössä valmis, vaikka kyselyissä ilmoittaakin olevansa eettinen kuluttaja?

Pörssiyritysten päätehtävä on tuottaa osakkeenomistajilleen voittoa. Voitot kutistuvat, jos yhtiön maine tahriintuu.

– Tässä kohtaa on kuluttajien sauma vaikuttaa, mutta se onnistuu vain, jos kuluttajat liittyvät yhteen, Johanna sanoo.

Esimerkiksi Englannissa suuri vähittäiskauppaketju TESCO ilmoittaa nyt kuluttajajärjestöjen painostuksesta hiilijälkensä eli sen kuinka paljon se toiminnallaan kiihdyttää ilmastomuutosta.

Joululahjat ovat edelleen ostamatta, sillä mieltäni vaivaa vielä yksi kysymys. Asettaako eettinen kuluttaja kotimaisen tuotteen aina etusijalle? Kysyn asiaa SAK:n kansainvälisen osaston johtajalta Marjaana Valkoselta. Hän on kiertänyt työpaikoilla ympäri maailmaa ja nähnyt monenlaisia työskentelyolosuhteita.

– Ay-liikkeen intressissä on, että ihmiset saavat työtä kaikkialla maailmassa. Työ tuo toimeentuloa kehitysmaiden ihmisille, joten heidän valmistamiaan tuotteita ei ole mitään syytä jättää kaupan hyllylle, jos ne vain on tuotettu säällisissä olosuhteissa.

Marjaana muistuttaa, että aikoinaan ruotsalaiset tekstiilifirmat tulivat Suomeen halvempien työvoimakustannusten perässä. Ne toivat työtä ja toimeentuloa ja auttoivat meitä vaurastumaan. Nyt vaatefirmat ovat Aasiassa.

On aika ryhtyä sanoista tekoihin. Ulkona paistaa kalpea talviaurinko, kun lähden joululahjaostoksille.

Pirjo Pajunen

Uusi ilmiö on yritysten kiinnostuksen herääminen.

– Aiemmin Reilun kaupan edistämisyhdistys tarjosi tuotteita yrityksille, mutta tänä vuonna tilanne on kääntynyt päälaelleen ja yritykset ottavat aktiivisesti yhteyttä, kertoo toiminnanjohtaja Tuulia Syvänen.

Reilun kaupan tuotteiden määrä on tänä vuonna tuplaantunut Suomessa 300:aan. Uusimpia tuotteita ovat neilikat, kosmetiikka, pähkinät ja jäätelö sekä Reilun kaupan puuvillasta valmistetut kodintekstiilit ja vaatteet.

Mutta jos rahalahjan antaja aikoo pitäytyä kotimaisella työllä tehdyssä lahjassa, hänen on annettava lahja kolikoina, sillä seteleitä ei Suomessa enää paineta.

Rahapaja tekee kaikki Suomessa liikkeelle lasketut eurokolikot. Vantaalla Rahapajassa on lyöty eurokolikoita Suomen lisäksi myös Slovenialle, joka siirtyi euroon viime tammikuussa ja Kyprokselle joka siirtyy euroon ensi vuoden alusta. Lisäksi euroja on tehty Irlantiin, Luxemburgiin ja Kreikkaan.