Hankkeessa projektipäällikkönä toimiva SAK:n
edunvalvontajohtaja Lauri Lyly kuvaa seminaarissa käytyä keskustelua tasokkaaksi.
Liitoissa esiintyy ymmärrettävästi muutosvastarintaa ja pelkoa oman liiton
aseman heikentymisestä. Siksi on tärkeää, että hankkeesta keskustellaan avoimesti.
TEAM-liittoprojektista onkin tarkoitus järjestää kevään mittaan liittojen
yhteisiä keskustelutilaisuuksia ympäri Suomea.
Seminaarin muutamissa puheenvuoroissa epäiltiin, onko hankkeen aikataulu vedetty liian
kireäksi. Tavoitteena on, että uusi liitto aloittaisi toimintansa vuoden 2010 alusta.
Paljon on vielä tehtävää, mutta teknisesti on täysin mahdollista, että
uusi liitto aloittaa kahden vuoden kuluttua. Uskon, että se on myös henkisesti
mahdollista, Lyly toteaa.
Viime kädessä uudesta liitosta päättävät mukaan lähtevien liittojen jäsenet eli
liittokokoukset tai edustajistot. Kemianliitto järjestää liittymisestä myös neuvoa
antavan jäsenäänestyksen.
Yhdistymistä suunnittelevien liittojen nokkamiehet ovat vakuutelleet, että
TEAM-hankkeen kannatus tai vastustus ei mene liitoissa poliittisten rajojen mukaan.
Metalliliiton hallinnon vasemmistoliittolaiset ja Metallin vaikuttajat vaaliliitto
julkisti viime viikolla kuitenkin kannanoton, jossa TEAMin hyötyihin suhtauduttiin
epäillen.
Edunvalvonta sektoreiden pohjalta
Uuden liiton toimintaperiaatteita on hahmoteltu 10 työryhmässä. Niiden raportit
valmistuvat maaliskuun loppuun mennessä. Punaisena lankana työryhmissä on ollut
edunvalvonnan tehostaminen ja jäsenpalvelun parantaminen. Lauri Lylyn mukaan työryhmien
työtä on leimannut suuri yksimielisyys.
Tavoitteena on ajan myötä vähentää solmittavien työehtosopimusten määrää. Nyt
niitä solmitaan yhteensä 51 kuuden yhdistymässä olevan liiton piirissä. Lylyn mukaan
yhtenä vaihtoehtona on pyrkiminen sektorikohtaisiin tai tulevaisuudessa useiden sektorien
yhteisiin runkosopimuksiin. Suunnitelmissa on 6-8 sektoria, joiden alla työehtosopimukset
ovat. Palkankorotusten vähimmäistaso ja työsuhteen perusehdot sovitaan kuitenkin
yhtenäisesti koko liitossa.
Sektorit on huomioitu myös uuden liiton päätöksentekoelimissä. Lyly tiivistää
asian niin, että rakenteilla on vahva liitto, jonka sisällä on sektorikohtaista
itsenäisyyttä.
Jäsenpalveluja parannetaan muun muassa panostamalla aluetoimintaan. Suunnitelmissa on
kuusi aluepalvelukeskusta ja yhteensä 20 toimipistettä ympäri Suomea.
Työntekijöitä uudessa liitossa on noin 300 ja työttömyyskassassa noin sata.
Toistaiseksi on ratkaisematta, toimiiko työttömyyskassa hajallaan ympäri Suomea vai
keskitetysti yhdessä paikassa. Liiton jäsenmaksun luvataan olevan matalampi kuin
yhdenkään nyt yhdistymässä olevan liiton.
Tavalliset jäsenet saatava mukaan
Seppo Fahlström Sähköliitosta, Aira Hänninen Kemianliitosta ja Pentti
Mäkinen Metalliliitosta kehuvat yhdestä suusta Kiljavan seminaaria.
Kun tulin seminaariin, epäilin tuleeko koko hankkeesta mitään, mutta nyt olen
optimistisella mielellä, sanoo Aira Hänninen toisen seminaaripäivän päätteeksi.
Kaikki kolme haluavat uskoa, että uusi liitto syntyy aikataulussa, jos ei vuoden 2010
alusta niin ainakin sen kuluessa.
Kolmikko kokee haasteellisimmaksi tehtäväksi hankkeen hyötyjen avaamisen
tavallisille rivijäsenille. Monen jäsenen mieltä kaihertaa oman liiton katoaminen eikä
uusi iso liitto välttämättä tunnu omalta.
Asia on etäinen tavalliselle jäsenelle, joka tarkastelee edunvalvontaa oman
työpaikan näkökulmasta, pohtii Aira Hänninen.
Kolmikko pitää hyvänä sitä, että ammattiosastot säilyvät entisellään ja
sulautuvat yhteen ajan myötä vain, jos niin itse päättävät.
Aira Hänniselle yhdistymisprosessi ei ole uusi asia, sillä hän on entisiä
tevalaisia ja kokenut jo yhdistymisen Kemianliittoon.
Silloin monen huolena oli, että kuuluuko oman alan ääni suuremmassa
kokonaisuudessa. Kyllä se kuuluu, jos jäsenet niin haluavat.
Pentti Mäkinen sanoo, että tavoitteena täytyy olla liitto, jossa niin pienet kuin
suuret alat ovat tasaveroisessa asemassa ja jonka jokainen jäsen voi kokea omaksi
liitokseen.
Seppo Fahlström korostaa ison ja vahvan liiton tarvetta erityisesti Eurooppatason ja
muussa kansainvälisessä edunvalvonnassa, jonka merkitys kasvaa tulevaisuudessa.
Pirjo Pajunen