Monilla aloilla, lähinnä julkisissa ja yksityisissä palveluissa, kokopäiväisenkin työntekijän palkka jää usein luvattoman alhaiseksi. Palkan määrä on aina suhteellinen käsite, mutta jotain rajaa ainakin alapäässä pitäisi pitää. Vain hieman yli tuhannen euron kuukausipalkat eivät ikävä kyllä ole aivan harvinaisia hyvinvointiyhteiskunnaksi mainitussa Suomessa.

Kuitenkin toisaalta yleisesti hyväksytty periaate on, että kokopäivätyöllä pitäisi tulla toimeen. Myös muuta maata kalliimmalla pääkaupunkiseudulla. Mutta noin seitsemän euron tuntipalkalla se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.

Jotain pitäisi siis tehdä asian korjaamiseksi. Ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että osaa työntekijöistä juoksutetaan erilaisilla tukiluukuilla, kun pelkkä palkka ei riitä ruokaan ja asumiseen, elämiseen yleensä. Etenkään ihmisarvon näkökulmasta se ei vaan ole oikein.

Kun tulevan sopimuskierroksen alustavia tavoitteita on mietitty SAK:n ja sen liittojen kesken, yhdeksi pohdinnan aiheeksi on otettu työehtosopimuksiin kirjattava palkkataso, jonka alle kokopäivätyöstä ei voitaisi maksaa. Tässä vaiheessa on puhuttu 1 500 eurosta. Tämä pitäisi toteuttaa, tehdäänpä jatkossa kokoavampia tai hajautetumpia sopimusratkaisuja.

Selvää on, ettei puolentoista tonninkaan bruttopalkka vielä ihmeitä tee. Sehän on edelleen noin tuhannen euron päässä suomalaisten keskipalkasta, mutta toisi se kuitenkin muutaman satasen lisää tämän hetken kaikkein heikoimpiin palkkoihin verrattuna.

Noin 1 500 kuukausipalkan takaaminen kaikille työntekijöille olisi kansantaloudellisesti ajatellen huomattavasti järkevämpi ratkaisu kuin vaikkapa tyhjän päälle rakennettu kansalaispalkka. Reilu palkka reilusta työstä on monesta syystä parempi ja kannustavampi malli kuin jakaa rahaa vastikkeetta.

On mielenkiintoista nähdä, miten suomalaiset työmarkkinapäättäjät ja muut vaikuttajat suhtautuvat ajatukseen, ettei kenenkään tarvitsisi tehdä kokoaikatyötä alle 1 500 euron palkalla. Siinä sitten konkretian tasolla katsotaan, että löytyykö sitä oikeudenmukaisuutta ja köyhemmän työntekijäväestön ymmärtämistä.

Palkkatyöläinen 8.4.2009 nro 3/09