Entisaikaan oli helppoa. Järin laajoja aloja ei kylvötöiden ja pirttiaskareiden lomassa ehtinyt perata. Omasta kinkeripiiristä katseltiin mieluista, pappa pani tytön meinaamahan, ja pojalle olivat kylän akat katsoneet rivakan työihmisen. Sulho kolusi aikansa yöjalassa, ja sitten ei kun kiesit kuntoon ja kuulutuksille.

Myöhemmin vakka on joutunut etsiskelemään kanttaan enemmänkin omin päin. Seurojen talolla tanssittiin, ja saatille saattoi päästä, jos muoto miellytti ja supliikki pelasi kohtuullisesti. Aviisiinkin on voinut laittaa hakuilmoituksen tositarkoituksella. Näitä viestejä on nyt selvitetty, ja siltä näyttää, että ainakin tietoista etsintää on yllättävän usein ohjaillut terve järki.

Huikenteleville hulttioille ei juuri ole ollut kysyntää, vaan rehtiä, raitista ja sitoutumaan valmista kumppania on kaipailtu, semmoista jonka kanssa arkinen olo onnistuu, eikä vakavaraisuuskaan ole ollut pahasta.

Ulkonäkö ei muka hirveän tärkeää olisi, kunhan elämä on hallinnassa ja harrastukset suunnilleen samalla suunnalla.

Mutta mitäpä kerrottavaa psykologisia testejä tehneillä ja lahjomattomia laitteita viritelleillä käyttäytymistieteilijöillä on asiasta?

Aivoissa parinvalinta heidänkin mukaansa tapahtuu, mutta viileän harkinnan varassa se ei suinkaan suju. Evoluutio on asetellut ansojaan. Jo ihastumistakin ohjailee geeneihin tallentunut ohjelmoituminen.

Joku on irvinyt, että miehessä on kiehtovinta paksu lompakko, mutta tieteilijä sanoo että symmetrisyyspäs. Jos miehestä olisi valittava yksi naiseen oitis vetoava piirre, se kuulemma olisi vasemman ja oikean ruumiinpuoliskon tarkka peilikuvamaisuus, tämä kun viestii terveyttä ja lupaa mahdollisille jälkeläisille suotuisia geenejä.

Joten kevään herättelemät miekkoset, ei kun peilin eteen ja ryhti kuntoon. Jos toinen poski pullottaa, niin pumpulia toiseen. Jos muu ei auta niin ainakin jakaus keskelle.

Mies taas tarkkailee heti tavatessaan pariksi mahdollisen naisen, tietämättään varmaan, vyötärön ja lantion mittojen suhdetta. Innostavimmillaan se on, jos jakolasku päätyy täsmälleen tulokseen 0,72.

Mittanauhat siis esille. Ja ehkä on lohdullista tietää, että korsetteja on jälleen nähty Pariisin muotinäytöksissä.

Mitoille olisi muutakin käyttöä. Australialainen tutkijaryhmä nimittäin on selvittänyt, mitä miehestä voi päätellä pelkän 2D4D-indeksin perusteella. 2D on etusormi, 4D on nimetön ja kyseinen indeksi etusormen pituus jaettuna nimettömän pituudella.

Jos jakolaskun tulos on 0,94 tai pienempi, se viittaa sikiöaikaiseen altistumiseen testosteronille. Sen vaikutuksesta miesyksilöstä todennäköisesti kehittyy aktiivinen alfauros-tyyppi, niitä isosarvisimpia pässejä.

Siispä kiireiset naiset, ei kun sulhasehdokkaan kämmen pöytään ja miehestä mittaa. Mitä pitempi nimetön, sitä kannattavampaa se olisi rengastaa. Jos siis sattuu tykkäämään tyypistä.

Kun ihastuminen sitten syttyy symmetrian tai vyötärön ja lanteiden vuoksi tai muuten vaan, aivoissa ottaa komennon oksitosiini-niminen yhdiste, lempi leiskuu ja ihmisen on oikein hyvä olla. Aikanaan pitoisuudet sitten taas tasaantuvat, ja arki alkaa.

Ranskalaisten mukaan tämä vie suurin piirtein vuoden, hollantilaiset antavat huumaukselle sentään vähän enemmän aikaa.

Sen jälkeen parisuhde säilyy, jos on säilyäkseen, kiintymyksen ja kumppanuuden ja muun sellaisen paremmin omassa vallassa olevan varassa. Mikä onkin oikein järkevä järjestely luontoäidiltä.