vane.jpg (302 bytes)

Työtä polkuhintaan

Mainos- ja ilmaislehtiä jakavien nuorten työehdot ovat alle kaiken arvostelun. Alan ammattiliitto PAU vaatii jakeluyhtiöitä noudattamaan yleissitovaa työehtosopimusta. Jakeluyhtiöt ovat vastavetona solmineet keltaisen työehtosopimuksen.

Keltainen tes

  Kahden euron tuntipalkka on todellisuutta
mainos- ja ilmaislehtien jakajilla. Työtä markkinoidaan nuorille mukavana tapana harjoittaa liikuntaa ja samalla ansaita taskurahaa. Usein lehtien ja mainosten jakeluun osallistuu koko perhe.

SAK:laisessa Posti-
ja logistiikka-alan unionissa PAU:ssa mainosten ja lehtien jakamista ei pidetä niin auvoisana työnä kuin alan rekrytointi-ilmoituksissa kuvataan. Liitossa katsotaan, että kyse on monessa tapauksessa lapsityöstä ja yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle joutuneiden aikuisten ja maahanmuuttajien härskistä hyväksikäytöstä. Näin siitä huolimatta, että alalla työskentelee myös kohtuullisesti palkattua väkeä ns. runkotyövoimana.

Ammattiliiton mielestä mainosten ja ilmaislehtien jakajiin pitää soveltaa viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovaa työehtosopimusta. Se takaa jakajille pääkaupunkiseudulla 7,90 euron ja muualla Suomessa 7,67 euron takuutuntipalkan. Tämä ei nykyään toteudu, sillä alan työnantajat kiertävät yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä ns. keltaisen työehtosopimuksen avulla. Aiemmin mainosten ja ilmaislehtien jakajien työehtoja, esimerkiksi työaikaa ja palkkausta, ei ole säädelty millään tavalla.

Suomessa työnantajien organisoimia keltaisia työehtosopimuksia on vuosien saatossa solmittu aina silloin tällöin. Yleensä ne ovat olleet työnantajakohtaisia ja koskeneet vain yhden yrityksen työntekijöitä. Tuorein yksittäistä yritystä koskenut keltainen tes on videofirma Makuunin -tapaus muutaman vuoden takaa. Nykyään Makuunissa noudatetaan Palvelualan ammattiliiton PAMin neuvottelemaa yrityskohtaista työehtosopimusta.

SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto pitää mainos- ja ilmaislehtien jakajien keltaista työehtosopimusta ilmiönä erityisen huolestuttavana, sillä siinä on aiemmista tapauksista poiketen mukana useita alan yrityksiä.

Kahdessa viikossa liitot pystyyn

Mainos- ja ilmaislehtien jakeluyhtiöt organisoivat viime syksynä muutamassa viikossa työntekijöille oman "liiton", Suomen Mainosjakajien Etujärjestön SME:n ja työnantajia edustamaan Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun SKE:n. Yhdistysten joulukuussa 2009 solmima työehtosopimus alittaa reilusti alan yleissitovan sopimuksen ehdot. SME:n ja SKE:n välisessä sopimuksessa ei ole esimerkiksi takuutuntipalkkaa eikä mainosten ja lehtien lajittelusta ja käsittelystä makseta mitään.

– Meille on tullut työehdoista paljon kyselyjä. Yhteyttä ottavat varsinkin nuorten vanhemmat, jotka ihmettelevät huonoja työehtoja, kertoo järjestösihteeri Seppo Kinnunen PAU:sta.

Foto. TUULIKKI HOLOPAINENLiittoon on muun muassa toimitettu työsopimus, jossa todetaan, että nuoren sairastuessa perhe sitoutuu jakamaan mainokset.

Kinnusen mukaan kymmeniä työntekijöitä on alan ongelmien noustua julkisuuteen liittynyt PAU:n jäseneksi.

– Ongelmana on, että meidän on vaikea tavoittaa alalla työskenteleviä.

SME:hen on sen oman ilmoituksen mukaan liittynyt satoja alan työntekijöitä. PAU:n tietojen mukaan nuoria on houkuteltu SME:n jäseneksi työnantajan lähettämillä kirjeillä. Yhdistyksen jäsenmaksu on nimellinen viisi euroa vuodessa.

Seppo Kinnunen toivoo, että työsuojeluvalvonta tiukentaisi otetta jakelualasta.

– Mainos- ja ilmaislehtien jakajien työehdot nousevat varmasti kevätkaudella esiin eduskunnassa. Olemme myös menossa tapaamaan työministeri Anni Sinnemäkeä asian tiimoilta.

Palkkasaatavat oikeuden ratkaistavana

Työtuomioistuin hylkäsi viime kesänä jakeluyhtiöiden valituksen mainos- ja ilmaislehtiä jakavien vähimmäispalkasta ja hyväksyi PAU:n viestinvälitystä ja logistiikka-alaa koskevan työehtosopimuksen yleissitovaksi. Viestinvälitystä ja logistiikka-alaa koskevassa työehtosopimuksessa on erillinen liite mainos- ja ilmaislehtijakelun palkkauksesta. Jakeluyhtiöt ovat kuitenkin kieltäytyneet maksamasta jakajille työehtosopimuksen mukaisia palkkoja.

PAU:ssa ei ole jääty seuraamaan tilannetta toimettomana. Liitto vei marraskuussa käräjäoikeuden ratkaistavaksi erään mainosjakajan palkkasaatavat kahden vuoden ajalta. Juridisesti tilanne on kuitenkin monimutkainen.

– Työtuomioistuin ei viime kesän päätöksessään lausunut mitään siitä, onko jakeluyhtiöiden noudatettava yleissitovana juuri viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimusta, vaan totesi vain, että kyseinen työehtosopimus on kokonaisuudessaan – siis myös mainos- ja ilmaislehtijakelua koskevan liitteen osalta – yleissitova. Se, onko jakeluyhtiöiden noudatettava tätä tessiä, on ratkaistava erillisissä palkkasaatavia koskevissa oikeudenkäynneissä, PAU:n lakimies Katja Heikkilä selvittää.

Jakeluyhtiöiden palveluksessa työskentelee vuosittain noin 15 000 jakajaa, joista säännöllisesti työssä olevien määräksi arvioidaan 8 000–9 000. Jakajista valtaosa on lapsia ja nuoria mutta alalla työskentelee myös runsaasti maahanmuuttajia.

Osoitteettomien lähetysten suoramarkkinoinnissa toimii yli 70 järjestäytymätöntä yritystä. Niistä 16 on SKE:n jäseniä. Ala on hyvin keskittynyt, sillä Janton Oy:n omistama Suomen suoramainonta hallinnoi valtaosaa jakeluyrityksistä. Alan vuosiliikevaihdon arvioidaan olevan noin 84 miljoonaa euroa.

Pirjo Pajunen
kuvat Tuulikki Holopainen

Keltainen tes

  Keltaisesta työehtosopimuksesta puhutaan silloin, kun työantaja organisoi myös työntekijöitä edustavan yhdistyksen, joko suoraan tai bulvaanin kautta. Työnantajan organisoimat yhdistykset solmivat sitten keskenään työehtosopimuksen.

Keltaiset ammattiliitot ja työehtosopimukset tulivat tunnetuksi kenraali Francon aikaisessa diktatuurissa Espanjassa, jossa työntekijöillä ei ollut vapaata järjestäytymisoikeutta, vaan ammattiliitot olivat työnantajien hallinnassa.

Japanin työmarkkinajärjestelmä on myös alun perin ollut keltainen eli työnantajien hallitsema ja valvoma.

 

 

Palkkatyöläinen 3.2.2010 nro 1/10

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullejutun alkuun

harpalk.gif (881 bytes)