Ylikoski uskoo vankasti, että ihmisvaikutusten arviointi on kymmenen, parinkymmenen vuoden päästä yhtä itsestään selvää ja hyväksyttyä kuin ympäristövaikutusten arviointi perustettaessa uusia tuotantotiloja, rakennushankkeissa tai missä tahansa muutoksessa, jossa ympäristön sietokykyä koetellaan.

– Ympäristö korjaa itseään sitä kohtaavissa rajuissa muutospaineissa, mutta ihminen ei. Jokainen työelämässä stressillä ja työterveyshaitoilla kuormitettu sukupolvi on menetys. Uudet sukupolvet ovat pienempiä kuin aiemmat, ja ne joutuvat pahimmillaan aloittamaan aina alusta vailla "hiljaisen tiedon" ja kokeneiden antamaa pohjaa, Ylikoski huomauttaa.

Iva – mitä se on?

Ihmisvaikutusten arviointi, lyhennettynä iva, tuntuu kuuluvan Ylikosken sanavarastoon luontevana terminä.

– Työelämä on nyt ja jatkossakin koko ajan rankoissa muutospaineissa. Muutos ja epävarmuus on ihmiselle stressi, jolla on terveydellisiä haittoja. Ihmisvaikutusten arviointi liittyy terveyshaittojen minimoimiseen ja stressin haltuunottokeinojen maksimointiin työelämän muutoksessa.

Käytännössä se tarkoittaa, että työpaikalla yrityksen henkilöstöhallinto, työntekijöiden edustajat ja henkilöstön edustajat kokoontuvat työterveyshuollon kanssa pohtimaan vaihtoehtoja saneeraus-, lomautus- ja irtisanomistilanteissa. Ylikosken mukaan ei riitä, että muutoksen seurauksia puidaan työpaikalla, vaan siihen on kytkettävä myös alueellinen hallinto työ- ja elinkeinokeskuksineen sekä sosiaalitoimineen.

– Irtisanottu ihminen palautuu paikkakunnan sosiaaliverkostoon, ei pelkästään sosiaaliturvaverkostoon. Sosiaalinen yhteisö ei pääse irti siitä, että paikkakunnan merkittävä työllistäjä lähtee ja jättää kipuilevia ihmisiä selviytymään.

Hyvänä esimerkkinä ihmisvaikutusten arvioinnista Ylikoski pitää Voikkaan tapausta, jossa koko paikkakunnan vastuulliset toimijat yritys mukaan lukien analysoivat tilanteen, etsivät ja myös löysivät vaihtoehtoisia koulutus- ja työllistymispolkuja irtisanotuille. Samalla suuri joukko perheitä sai elämälleen toivoa ja paikkakunta uskoa selviytymiseen. Voikkaan tapausta on pidetty EU-piireissä jonkinlaisena "mallikeissinä".

Ihmisvaikutusten arviointi on siis jalostettua muutosturvaa niin, että yksilö on keskiössä.

Iva – kenelle?

Muutokset ja epävarmuus työelämässä aiheuttavat stressiä. Joillekin stressi antaa energiaa, suurimmalle osalle se on terveysriski.

– Tiedämme, että esimerkiksi irtisanomistilanteet lisäävät sydän- ja verisuonitautien riskiä myös jäljelle jäävissä työntekijöissä, puhumattakaan epävarmuuden aiheuttamia riskejä irtisanotulle.

Ylikosken mukaan ihmisvaikutusten arvioinnissa on erotettavissa neljä kohderyhmää. Yksi kokonaisuus ovat lomautetut, irtisanotut, työttömät ja jäljelle jääneet työntekijät. Toinen riskiryhmä on nuoret, joilla ongelmana ovat kelpaamattomuuden kokemukset ja työelämään kiinnittymisen vaikeus. Kolmanneksi riskihirressä riippuvat ikääntyneet työkyvyttömyyseläkettä vartovat, työttömyysputkesta pudonneet sekä vaikeasti työllistettävät, vähäisen koulutuksen omaavat, kuten vajaakuntoiset ja maahanmuuttajat.

– Erilaisessa tilanteissa oleville löytyy jo tuloksellisia työkalupakkeja ja lisää on kehitteillä. yöterveyslaitoksella on ollut tutkimusprojekti, jossa työttömien vertaistukiryhmistä saatiin paremmat tulokset kuin työhallinnon tukitoimista. Nuorten tukiryhmistä on saatu hyviä tuloksia pystyvyyden kokemuksista ja masentumisen riskin vähenemisestä, Ylikoski sanoo.

Hän muistuttaa, että Europpa-tasolla stressin aiheuttamat terveysvaikutukset otetaan tosissaan. Stressistä on myös ohjeet ja kannanotot, jotka Suomessa jalkautuvat työelämään työturvallisuusriskien arviointina ja työsuojelun toimintaohjelmana.

EU-tasolla muokataan uutta työsuojeluohjelmaa, jossa työssä mukana on muun muassa SAK:n työympäristöasiantuntija Raili Perimäki.

Iva – miksi?

Ihmisvaikutusten arvioinnin juurruttaminen työelämään on Ylikosken mielestä aivan välttämätöntä, jos Suomessa mielitään nykyistä pidempiin työuriin. Ylikoski on Työterveyslaitoksen asiantuntijana ollut ruokkimassa ns. Ahtelan työryhmää toimenpiteissä, kuinka työuria pidennettäisiin. Ylikoski itse haluaa puhua kestävistä työurista, ei niinkään pidemmistä työurista.

– Kestävä työura ei ole saavutettavissa laskennallisella eläkeiällä, vaan erilaisilla toimilla työuran eri vaiheissa. Toimenpiteissä ihmisvaikutuksen arviointi on aivan oleellista.

Mutta, mutta. Kuinka saada yritykset välittämään makrotalouden kannalta tärkeistä työurien elinkaaresta, kun yrityksen tavoitteena on pelkästään neljännesvuoden voitto ja seuraava tavoite seuraavan kvartaalin vielä parempi liiketaloudellinen voitto?

– Työterveyslaitoksella on kehitetty malleja, joissa voi nähdä työterveyteen ja hyvinvointiin sijoitetut rahalliset hyödyt yritykselle. Täytyy olla erikoinen yrittäjä, jos ei ole kiinnostunut reagoimaan euroihin, joita saavutetaan työhyvinvoinnin ja tuottavuuden linkittymisestä, jos muutoin on kiinnostunut euroista, Ylikoski sanoo.

Ylikoski muistuttaa, etteivät rakennusurakoitsijatkaan aikoinaan hurranneet ympäristövaikutusten arvioinnista, mutta siihen oli suostuminen yhteiskunnallisen ilmapiirin painostuksessa.

– Uskallan arvioida, että nuoret tekevät myös työelämään lähtemättömän muutoksen samaan tapaan kuin tekivät aikoinaan ympäristöpolitiikkaan. Nuori polvi ei yksinkertaisesti suostu riskeeraamaan terveyttään työelämän murroksissa, vaan edellyttää vaihtoehtoisia, kestäviä ratkaisuja. Hupenevan työvoiman Suomessa tähän on totuttava, Matti Ylikoski sanoo.